Wednesday, September 28, 2011

If I was in LA...

I have this very great idea(which usually means that others consider it as a not so great idea...dunno why is that) anyhow, my idea is to make an intro video for HitRECords Fall Formal. As Joe asked us to do it...one thing he said was 'you can do it in different languages'. Well, I would do it at least in 4 languages, maybe 5 if I have the courage. But, Finnish,French,Swedish and of course in English. I guess that they would not use my other languages expect maybe Finnish, but I really really want to try and do this. I'm so unsecure about myself as an actress but this would be so simple thing to do that maybe I would manage? And this is how I could be a part of the Fall Formal, because naturally I can't go. The reason is simple, I'm here in boring,ugly Finland and the event is held in beautiful,sunny,exciting city of Los Angeles. So, basiclly I have no other choice but to do this video.

Problems I have are 1; I'm sick and I've looked prettier 2; I suck in everything which has anything to do with using cameras 3; I'm not sure if I have the courage to do this really...4; I'm not sure what should I wear in this video..would be cool to use somekind of prom dress...

You can be sure I'll be posting more info about this later on...If this is going to happen. That would also be my first RECord so I'm freaking out here.

Well...I went to shopping and I had to have it. It's so not me that it is me. This happens sometimes.


What a lovely button this cardigan has...


Me being sick does not really slow me down that much, I still went to listen my movie lecture and well...all others too which are art history,canadian archaelogy and classical archaelogy. Today I go ride my horse so there is not much I've not done except, my cabarée dancing class. I love it so much but it's not good to do any sports while sick bla blaa. I hate this dumb flu, please go away and never come back!

But being sick seems quite a good thing now because my baby arrived
tititititittiddiiiiii;

May I present, 3rd rock from the sun, the whole series. Six seasons of pure love.


I'm thinking about skipping school tomorrow because...you know, I'm too sick to go and you know this has nothing I repeat NOTHING to do with me wanting to watch 3rd rock the whole day.

Monday, September 26, 2011

The universe is not made of atoms,it's made of stories

I have decited to start write my blog in english. Mainly because I feel that I should practise my english and this should be fun. For both of us, you get to laugh at my poor grammar and I get to laugh at my even more poor spelling. Lalaaaa so let's give it a try!

This first(in english) post will not be so fun thou.

Friday morning was just an usual morning at first, I didn't have any lectures so I hadn't dressed at 11am, I was just lying on my bed thinking about getting dressed and taking the subway to library so I could study and prepare my presentation about Mohawk Indians. Suddenly my phone rang.
It was my mom, crying her heart out. All the words I could understand were 'Topi' and 'Cancer'. Two words I'd never want to hear in a same context.


I decided right away to take the first plane or train or what ever to Kuopio, to see my lovely little dog for the last time.
I took a train. I could not drive my car, Mercedes or not, I could not focus on driving, not now, not for several hours anyway.


Even thou the vet had told my mom that if she was her, she would not watch our dog over the weekend, we did watch. We know that he's not going to get heatlhy and that there is not that much time, but we just can't let him go since the only thing ,that we notice, is different is that he has cough. Mainly the nights are bad but at daytime it doesn't bother at all. He gets painkillers,just in case and we take him to the vet as soon as he does not act happy. Right now he is okey, he begs food, loves to smell things while on a walk and acts normal.


However, I know that this might be the last time I ever see my dog. It kills me, but I could not be that selfish that I'd take already him to the vet for the last sleep. My mom will definetly be there for him the last time and if I only can, I will too.
The weekend went so fast that I didn't have time to do anything else but spend time with my dog,mom, Lisbeth(the cat) and grandparents. Friday I didn't realize to take my riding stuff with me, so I didn't go ride Helmi or Liekki.
Anyway I had the time to go through some of my old stuff and I found my old VCR's, H20(I still have nightmares of that one, but there's Joseph Gordon-Levitt so...I can deal with my nightmares and only watch as far as he is in the movie...) and others I took were Amélie, Aladdin and Inventing the Abbot's(Joaquin Phoenix and Liv Tyler<3, I'm afraid that if I remember correctly this one does not work so well because I have bought it used). I also found my old Dinosaurus book, it's so great, I got it as a Christmas gift when I was 11 or so. The information has changed a lot after that but nevertheless it's a lovely dino-book.


Monday morning I took a plane from Kuopio back to Helsinki. I just love aeroplanes...They make me feel free,like anything is possible and I love it. I love to watch cities and forrests up in the air.

''One day I'll fly away
Leave all this to yesterday
Why live life from dream to dream
And dread the day when dreaming ends''

And in this context, I must add, GUESS WHO IS IN MOULIN ROUGE NEXT MONTH???? Could it be..hmm..let's see...Me and Maria perhaps?

U all see that little red button?? That stands for HitRECord and I'm part of the crew now<3 Yes my boss is Joe and this is cooool.


Thursday was full of hope, I got my first ever mail from the States, HitRECord's RECollection, I was so happy.  But I will save this story for later. 

Thursday, September 22, 2011

R&A- Hesher

Mitä olen tehnyt viime aikoina? Vihannut elämääni ja miettinyt pakoteitä. Varasin viimein lennot Pariisiin ja ikävää kyllä, myös paluu lennot Lontoosta, toisin sanoen 21.10-28.10 I'm gone! En aio ottaa miniläppäriä mukaan matkalle, enkä ole yhtään varma aionko edes käyttää kallisarvoista matkailuaikaa tietokoneella kyyhöttämiseen. Luultavasti en.

Tuntuu, että elän tuota matkaa varten ihan täysin, ihanaa saada seikkailla viikko hyvässä seurassa kaukana Suomesta. Eriasia on miten sopeuden elämään sen jälkeen. Not well I suppouse. Minussa suomalaista ei ole kuin ulkonäkö.

Pukeuduin yksi päivä näin;

Hame kuuluu suosikkeihini, muttei ehkä kuitenkaan sovi tyyliini. Liian Morticia Adams ehkäpä. Villatakista sen sijaan tykkään aivan mielettömästi, nyt vaan alkaa puolihihaisuus kolkkojen yliopistosalien vuoksi tuntumaan liian kylmältä. aika vetää päälle pitkähihaista.
Tiistai-iltana Hesherin jälkeen halusin kuvaa minusta, mutta vähän pimeähän tämä on. Tätini vanha haalarimekko, 90-luvun alkupuolelta. Täytyy muistaa ottaa hieman edustavampi kuva tuosta heti ensi kerralla kun siihen pukeudun. Se on niin jännän värinen.


Tosiaan, Rakkautta&Anarkiaa festivaali on par'aikaa käynnissä ja siellä esitettiin Spencer Susserin esikoisohjausta, indie-leffa Hesheriä. No, luonnollisesti en voinut muuta kuin mennä, koska Joe<3
Olin tosiaan nähnyt elokuvan jo aiemmin(blogiinkin taisin kirjoittaa muutaman sanasen,joten anteeksi, toistan itseäni), sillä elokuva on jo ilmestynyt DVD:lle Suomessakin. Omaksi en vielä ole hankkinut, mutta listalla on kyllä todellakin.


Ensimmäisellä katselu kerralla Hesher jäi mieleen lähinnä outouden takia, mielessä pyöri leffan aikana vain että anteeksi mitä tää jätkä oikein tekee ja miksi, no ihan sama koska se on Joe<33. Leffateatterissa halusin tämän nähdä vain koska Joe on a big screen is heaven. Olettamukseni siis oli että itse leffa ei tarjoaisi minulle juurikaan mitään muuta kuin Joen ilmanpaitaa. Olin niin väärässä.

Hesher on aivan käsittämättömän koominen elokuva, vaikka aihe onkin melko raskas. Päähenkilö ei suinkaan ole Hesher, vaan pieni poika TJ. Pojan äiti on kuollut äskettäin auto-onnettomuudessa ja hän asuu vanhan isoäitinsä luona surun valtaaman ja poissaolevan isänsä kanssa. Aivan kuin äidin menetys ei olisi riittävästi, TJ:tä piinaa koulussa koulukiusaaja. Kuka Hesher sitten on? Se onkin hyvä kysymys. Hesher on Hesher ja hän ilmaantuu aivan varoittamatta TJ:n elämään.



Hesher on hahmona jotenkin karulla tavalla cool. Hetkittäin täydellinen kusipää, hetkittäin ihanan punk ja hetkittäin varsin suloinen. Ilman supersankarimaista yli-inhimillisyyttä Hesher tuntuu aidommalta hahmolta,Hesher ei ole hyvis eikä pahis, muttei todellakaan sivustakatsoja.



Elokuvan jälkeen ohjaaja vastaili meidän katsojien kysymyksiin ja kertoi melko laajasti elokuvasta. Se on tosiaan hänen ensimmäinen pitkä ohjauksensa ja hän oli kehitellyt elokuvaa noin viisi vuotta. Varmasti osa syy, miksi Hesher tuntui niin täydelliseltä hahmolta, kuten myös ehdottomasti TJ, jota muuten oli esittänyt yhteensä kolme näyttelijää, joista 2 ovat tyttöjä! Susser kertoi myös kuinka oli saanut oikeudet Metallican musiikin käyttämiseen leffassa, (Metallica on tunnettu nihkeästä suhtautumisestaan musiikkinsa käyttämisestä elokuvissa) hän oli vain lähettänyt bändille elokuvan valmiina he olivat sanoneet että antaa mennä, elokuva on loistava. Susser oli myös vaivihkaa hakenut Hesherin hahmoon Metallican edesmenneen basistin Cliff Burtonin asennetta, bändin jäsenet olivatkin sanoneet hahmon tuoneen mieleen Burtonin, tietämättä juuri hänen olleen yksi hahmon innoittajista.
Kuten huomaatte, voisin kirjoittaa tästä(kin) elokuvasta mielettömästi, mutta ehkä hillitsen itseni nyt kuitenkin. Pakko kuitenkin vielä kertoa kuinka uskomatonta on, että olen nähnyt henkilön, joka on tehnyt aivan loistavan elokuvan ja vieläpä Joseph Gordon-Levittin kanssa!! Olisin niin paljon tahtonut kysyä siltä Joen puhelinnumeroa, mutta Maria esti minua. Harmittaa myös, että tajusin vasta jälkeenpäin että olisin voinut pyytää yhteiskuvaa, Susser oli niin mukavan oloinen että olisi varmasti suostunut JA ollut aivan tajuttoman otettu asiasta, mutta minä olin liian pää pilvissä, että olisin tullut ajatelleeksi moista.

Tuesday, September 20, 2011

Movie Monday #17 - Rakastaa, ei rakasta..

Uusi Movie Mondayn haaste  pukkaa heti päälle kun edellisen kirjoittaminen vei niin kauan.
Tällä viikolla aihe on kuitenkin minulle helpompi. Tehtävänä on kertoa näyttelijästä, joka on ensin ärsyttänyt ja vasta myöhemmin alkanut ihastuttamaan.
Mitään kovin dramaattista tarinaa ei tällä kertaa heru, mutta tarina kuitenkin.

Odotin kovasti taannoin Nine-musikaalia, sillä musikaalit ovat erityisen rakkaita minulle ja Chicagon luoneet taiteilijat eivät varmasti voisi tehdä mitään kovin huonoa. Musikaali olikin mielestäni loistava, ei Chicagon veroinen, mutta aivan todellisen rakastettava silti. Ainoa ongelma oli se rasittava ranskalainen huonoa englantia sönköttävä eukko. Ihan nättihän se on juu, mutta jotenkin liian luiseva ja muka elegantti, klassisen kaunis olento. Laulukin tuntui sieluttomalta. Yhtä kauheaksi olin hänet kokenut aiemmin näkemässäni Edith Piafin elämästä kertovassa Pariisin Varpusessa.

    Sitten sain lahjaksi tuon ihanan Nine-musikaalin sountrackin ja huudatin Cinema Italianoa ja Be Italiania _koko_ ajan. Välissä tuli kuunneltua koko levy. Pikku hiljaa aloin pitämään erityisesti 'My husband makes movies'-biisistä, aloin rakastamaan voimistuvaa tulkintaa ja sen mahtipontisuutta. Niin, juuri sitä ärsyttävää Marion Cotillardia nyt kuuntelinkin intohimoisesti. Nähtyäni Nine-musikaalin uudestaan en enää saanut tarpeekseni. Kuinka minä rakastuinkaan hänen persoonalliseen puhetapaansa ja pehmeään ääneensä.


Riemun päivä kun tajusin hänen esiintyvän myös Inceptionissa, kolme aivan suosikkeihini kuuluvaa näyttelijää samassa elokuvassa. Cotillardin ei kuvittelisi sopivan niinkin aggressiiviseen rooliin, mitä Mal välillä on, mutta oi kyllä, hän sopii siihen täydellisesti.


Woody Allenin usimmassa, Midnight In Parisissa jälleen rakastettavan ihana esiintyminen. Omituista on kuitenkin, kuinka pidänkään nykyään siitä Nine musikaalista niin paljon ja etenkin Cotillardista siinä, vaikka aluksi hän oli nimenomaan se ainoa 'virhe' mielestäni elokuvassa.
Varmaa on, että häntä on luvassa lisää ja sekin on varmaa, että minä I'll be watching.








Movie Monday #16 - Ideologiaa

Movie Mondayn tämän viikkoinen tehtävä on kertoa leffasta, joka on jotenkin muuttanut ideologiaa,ajattelutapaa,toimintaa tms. Mietin tätä reilun viikon, vaikka on varmasti olemassa monia leffoja, joista olen poiminut ties mitä elämänohjeita, en osaa eritellä mistä mikäkin on kotoisin, niin alitajuntaisesti ja automaattisesti leffat ovat minuun vaikuttaneet.
En oikeastaan keksinyt mitään elokuvaa varsinaisesti, mutta päätin jakaa pienen tarinan, joka sai alkunsa eräästä elokuvasta.

Oli vuosi 2003, jolloin olin säälittävät 12 vuotta vanha. Törmäsin nimeen River Phoenix, henkilöön, jonka kuolemasta tuli samana vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Halusin selvittää ihan vain pikaisesti, että hmm kukas hän onkaan. Päädyin katsomaan yhden hänen elokuvansa, Stand By Me-Viimeinen kesä(Indiana Jonesin olinkin jo nähnyt, mutten ollut erityisesti kiinnittänyt huomiota Riveriin). Tarina sinänsä teki minuun suuren vaikutuksen, mutta erityisesti Riverin roolisuoritus aiheutti jonkinlaisen muutoksen minussa. Varsin nuorena,vain 16-vuotiaana River onnistui näyttelijänä niin loistavasti, kuitenkin melko haastava rooli sen ikäiselle.

Aloin etsimään tietoa Riveristä ja koska lähes kaikki löytämäni tieto oli luonnollisesti englanninkielistä, minun oli pakko kehittyä kielessä, jos halusin ymmärtää lukemani. Opin englantia aivan eritavalla kuin aiemmin ja numeroni nousivat, ala-asteella en tosiaan ollut mikään loisto-oppilas. Löysin myös keskustelufoorumeilta muita Riverin ihailijoita, joista 3 on edelleen ystäviäni. Stand By Me:n loppu line on suunnilleen tälläinen 'I never had friends like that later on' ja siltä minustakin tuntuu.

River oli koko ikänsä kasvisyöjä ja aktiivinen eläintenoikeuksien puolustaja, PETA:n jäsen. Olin itsekin vuosia kasvissyöjä, suurelta osin Riverin innoittamana(mutta myös siksi, etten ole juurikaan pitänyt lihanmausta ikinä), myöhemmin olen alkanut taas syödä lihaa jossain määrin, lähinnä veriarvojeni vuoksi.

 Pidän Stand By Me:n katsomista jonkinlaisena lapsuuteni loppumisena, mikä on aika hauska sattuma, sillä SBM käsittelee elokuvana juurikin tätä aihetta.



                                                     R.I.P. River Phoenix
                                                         1970-1993

.

Saturday, September 17, 2011

Dick's fav book

Kauhean kiireistä tämä yliopisto-opiskelijan elämä, väittivät muut mitä vain.

Menot ovat koostuneet Eliaxian ja ponien lisäksi opiskelusta, mutta ehdin minä yhtenä iltana arkeologian-opiskeluporukan kanssa Karaokea laulamaan. Ilta ylitti odotukset, muutama oikein mukava ihminen osunut samalle alalle eli ehdotonta plussaa. Toisen fuksin kanssa lauloin karaokessa Nti Grooven, olisin halunnut laulaa 'Here comes your man' -biisin, muttei sitä ollut valikoimissa. Sääli.

Iltapäivällä kiiruhdin keskustan Elixiaan Cabaret Strip tunnille, ja voin luoja se oli aivan mahtava tunti! Tunnille saapuessani soi Cherin 'Welcome to Burlesque' ja ohjaaja keräsi Liza Minelli-tyyliseen silinteriin tuntilipukkeemme. Kappaleet olivat toinen toistaan tutumpia, musikaaleista joita olen tuijotellut lähes koko ikäni, Cabaret,Chicago,Moulin Rouge. En ole hyvä tanssija, mutta en muista pitkään aikaan nauttineeni mistään niin paljon kuin tänään tuosta tunnista.

''Well I hear the music, close my eyes, feel the rhythm
Wrap around, take a hold of my heart

What a feeling, bein's believin'
I can't have it all, now I'm dancin' for my life
Take your passion, and make it happen
Pictures come alive, you can dance right through your life''


Tässä muutama kuluvan viikon asukuva ihan vain kuvastamaan mun nykyisiä pukeutumisfiiliksiä, jotka ovat jokseenkin hylänneet vampyyri-minäni tiukan mustan,röyhelöisen ja pitsien täytteisen tyylin.


Lontoosta viime jouluna ostettu New Lookin-mekko on nyt ollut minulla pari kertaa päällä ja olen jopa saanut kehuja siitä, mikä on hyvin harvinaista.



Perjantaina hengailin ystäväni luona ja oli pakko saada kuva hänen kirjastostalainaamastaan kirjasta! Tiedättekö miksi? No koska 3rd rock from the sunin Dick lukee tätä kirjaa yhdessä jaksossa! Aivan ihana kirja, jos ikinä hankin lapsia niin tämä kirja niiiiiin kuuluu lukulistaan.

'This man is a genious!'- oli Dickin reaktio ja omani on suunnilleen sama kirjaa lukiessa.


Odotan niin paljon, että vihdoin saan omaksi kaikki 3rd rockin kaudet, ne on nyt ilmeisesti postitettu eli soon soon they'll be here.
Lisäksi Tom laittoi viestin, että HitRECord-boxi on myös lähetetty nyt. I'm so happy!

Wednesday, September 14, 2011

Nights are long the day slow...

Kaipaan niin paljon oikeaan maailmaan, että en jaksaisi elää todellisessa maailmassa.
Varmasti kaikki blogiani seuranneet tietävätkin, mitkä ovat minun kaksi pakokeinoani. Numéro un les films et deux les chevals(hevoset). Mikään ei kuitenkaan tunnu enää riittävän. Suunnitelmani onkin nyt uppoutua opiskeluihin oikeasti kunnolla ja saada niin loistavat paperit ulos yliopistosta, että saan jatkossa valikoida työpaikkani aivan vapaasti.
Melkein mikä vain menee, kunhan se on New Yorkissa.

Helsinkiläistyin tässä juuri toviksi, suhteellisen outoa, mutta ehkä ihan hyvä etten ole kotiympäristössä niin saan ehkä paremmin opiskeltua, kun en keskity niin paljoa muihin asioihin. Tehtävä listalla on lukemisen lisäksi esitelmä Mohawk-intiaaneista sekä essee samasta aiheesta, elokuvakurssille kaksi esseetä ja joku ihme ATK-testi(for sure i'm gonna fail).

Tein myös tänään pari mielenkiintoista löytöä.
Bulgarian matkalle 2006 polttamani levyn. Ihme kyllä, suurin osa biiseistä tuntuivat sopivan tämän hetkiseenkin mielentilaan varsin hyvin. The Crashiä(Star,Lauren caught my eye), Santanan&Michelle Branchin The Game of Love(joka nousi jälleen mun luutuksessa korkealle<3), Belle&Sebastianin If she wants me(viime aikoina olenkin kuunnellut taas tät ihanaa bändiä paljon!), Savage Gardenin ihana biisi to the moon&back, The Ramonesin versio Baby, I love yousta, Johnny Angel muistaakseni The Chiffonsin esittämänä.
Löytö 2: Kuvia Prahan matkastani myöskin vuodelta 2006. Molemmat löydöt ovat siis ajalta jolloin olin 15-vuotias. Olen vähän inspiroitunut sen aikaisesta minusta, vaikka itse sanonkin niin olin aika tyylikäs silloin. Vähän kirjasto-lookia, hieman goottia ja ripaus grungea.
 Vain nyt olen jo Helsingissä ja levyke jäi Espooseen, later ehkä siiten tulossa niitäkin vanhoja kuvia!

Joten tässä 2 tämän viikkoista asukuvaa;


Tänään kävin mun elämän ekoilla oikeilla arkeologisilla kaivauksilla! Oli aika epätodellista nähdä ihan käytännössä kaikki se, mistä olen lukenut parin vuoden ajan niin paljon. Kaivaustenjohtaja myös kertoi meille projektista paljon ja näytti osan löydöistä,joita näiltä kaivauksilta on tehty. Mieleeni jäi erityisesti hevosenkenkä, joka oli ihan shettiksenkengän koon luokkaa! Työhevoset on todella olleet 1600-luvulla pienikokoisia(niin oli kyl ihmisetkin). Muita löytöjä olivat mm. kolikot, keramiikan kappaleet(osa todella kauniita ja lasitettuja,osa tuotu Saksasta asti) sekä lasihelmet.

Kaivo, joka on kaivettu esiin. Oli siis jossain vaiheessa ilmeisesti 1800-luvulla täytetty.


Koko alue oli kuulemma ollut sankkaa pusikkoa ennen kaivauksien alkua. Kuopat olivat yllättävän suuria, minua hämmentää hyvin paljon se, millaiseen maailmaan olenkaan sotkeutumassa...

Sunday, September 11, 2011

I'm a bad kid dressed as good kid

Huomenna on muutto putkistoremonttia karkuun Herttoniemeen. Musta tulee 3-4 viikoksi Helsinkiläinen, iiiks!

 Kävin aamuisella Vallilan kirppiskierroksella, sillä sieltä jos mistä tuntuu aarteita löytyvän. 

Vähän häiritsee kun tuo takki on koon liian suuri mulle ja näyttää kiinni laitettuna siksi tyhmältä. Ostin sen Lontoosta viime talvena ja muuten tykkäisin kyllä kovin.
Kotoisin takki on yllättäen Helvetistä eli Primarkista, kuten myös hamonen. En jaksa odottaa, että pääsen hamstraamaan taas huokeita löytöjä!

  



  

 Kuluneina päivinä olen löytänyt uudestaan yhden suosikki laukuistani ikinä! Marilyn Monroe-kuosisen tätini Espanjasta(Madridista jos oikein muistan) kuljettama olkalaukku vaan on niin sopiva mulle. Olin muistaakseni 15 kun sain laukun, jotenkin musta tuntuu ettei mun tyyli ole paljoa kehittynyt kuluneina vuosina...should I be worried?
Trivia: Olen keräillyt Marilyn-kortteja yläasteella ja niitä löytyy _paksu_ pino edelleen.


Niihin aarteisiin. Kyllä, jälleen vanhoja haisevia elokuvia kuten äitini asian muotoilisi. What can I say, I love movies. Ghost world vhs maksoi vain 5senttiä, oikeasti en ole varmasti ikinä ostanut mitään noin halpaa. Hevoskuiskaaja on pitkään ollut ostoslistalla, no koska....mulla on joku outo juttu Robert Redfordin leffoihin, siis inhoon sitä tyyppiä mut silti en voi sille mitään, että sillä on aika paljon loistavia elokuvia, jotka lukeutuu mun suosikkilistoihin...kuten The Way We Were(btw Hubbell DIEDIEDIE),Sneakers,Out of Africa...ja sitten juurikin Hevoskuiskaaja.  Spearmintinsay something else- biisiä lainatakseni:

what is the point of robert redford?
"spy games", "bagger vance"
"the last castle", "legal eagles"
pretty boy actor makes bad director
stop giving him money
give it to me
i've got loads of great ideas for movies
one where shirley lee saves the world
one where shirley lee gets to sleep
with lots of beautiful women.



Oikea syy, miksi raahauduin aamuvarhain, luontaisena nukkumisaikanani kirppikselle olivat ponit. Nämä G1-poniset otin mukaan, tarjolla olisi ollut muitakin, mutta ylihinnoiteltuina ja melko crappy-kuntoisina jätin ne kyydistä pois. Ensimmäinen ns. teiniponini muuten tämä pinkkikaunotar! Hurmaava liila sateenkaari pegasosponi on mikäli en aivan väärin muista Tickles. Teinin nimestä ei hajuakaan...



Wednesday, September 7, 2011

One death experience


Niin sanotusti olen koko ikäni odottanut tätä päivää. Päivää, jolloin mun yliopistoluennot alkavat. Sain koko viime vuoden kyllä hyvää harjoitusta Avoimessa yliopistossa, mutta onhan tämä silti aivan eriasia. Aamuinen kurssi käsittelee taidehistoriaa oikeastaan esihistoriasta nykypäivään saakka ja kestää koko syksyn. Kuulusteluja on kaksi, samoin kirjoja. Paras osa on epäilemättä näyttelypassi. Meidän täytyy käydä 6 eri näyttelyssä, jotka liittyvät aiheeseen mahdollisimman laajasti, eli siis se, että kaikki olisivat modernia taidetta ei ole hyvä. Erityisen upeaa on, että ehdin hyödyntää Lontoon ja Pariisin näyttelyitä ja saan siis niistä merkinnät. Ei sillä, olimme muutenkin suunnitelleet Louvren ja  British Museumin vierailuita.
   Opuksista toisen onnistuin saamaan jo käsiini, se on 765 sivuinen ja noin puolet tulee lokakuun puolen välin tenttiin. Painava ja lumoavan tuoksuinen opus vanhus. I'm in love so quickly...


Tänään tuntui tältä:


 En muistanutkaan kuinka paljon pidän tuosta ensimmäiseltä Lontoon matkaltani peräisin olevasta takista. Kun tuon vetää päälle tulee varsin Velma Kellymäinen olo, not a bad thing, not a bad thing at all.



Messuan vielä hieman ainoasta pelottavasta tv-sarjasta, jota uskallan juuri ja juuri katsoa. Twin Peaks. Lynch on ensinnäkin yksi kiinnostavimmista ohjaajista,johon olen törmännyt. Mieletymykseni Lynchiin on lähtenyt silloin, kun oikeasti aloin harrastamaan elokuvia eli kun olin 12 -vuotias, pyysin joululahjaksi Mulholland Drive dvd:tä nähtyäni elokuvan Blue Velvet. En edes ala väittämään, että olisin ymmärtänyt kumpaakaan elokuvaa tuon ikäisenä, enkä väitä ymmärtäväni vieläkään. Se juuri on Lynchin kiehtovuuden salaisuus, katsottavaa riittää useammaksi kerraksi ja katsojaa ei päästetä helpolla. Hahmoihin keskitytään yleensä enemmän kuin itse tarinaan ja se jos mikä on hyvää vaihtelua toimintaa painottaviin massaelokuviin.


  Palataanpa Twin Peaksiin. Kulttimaine on todellakin ansaittu. Sarja on juurikin niin omituinen kuin ihmiset sanovat. Tuskin kukaan voi väittää Twin Peaksia perus kivaksi tavalliseksi tv-sarjaksi. Huolestuttavan moni on kyllä haukkunut sitä tylsäksi ja hidastempoiseksi, mutta moiset kommentit kaikuvat useimmiten kuuroille korville. Ettekö te ymmärrä, että siinä tapahtuu kokoajan niin paljon! Hahmot ja niiden persoonallisuus on niin systemaattisesti suunniteltu, että ne tarvitsevat tilaa hengittää. Mitään turhaa ja epäolennaista ei tapahdu, muttei silti ole kiire mihinkään.
   Juoni on oikeastaan varsin yksinkertainen. Pienestä kaupungista löytyy koko kaupungin lemmikkitytön Laura Palmerin kuollut ruumis. FBI-agentti Dale Cooper kutsutaan tutkimaan tapausta. Loppujen lopuksi Twin Peaksin juonen kiehtovuus ei todellakaan perustu siihen, kuka kuoleman takana on vaan siihen kuinka ovelasti tutkinta etenee ja etenkin siihen, kuinka Laura Palmerilla tuntuu olevan kytköksiä lähes kaikkiin hahmoihin ja salaisuuksia enemmän kuin yhdelläkään 17-vuotiaalla pitäisi olla.


  Omaa esteettistä näkemystäni sarjan lavastus ja musiikki palvelevat enemmän kuin hyvin, eikä huumorissakaan mitään vikaa ole.  Näin esimerkiksi One eyed Jack'sistä kuvaa.


Audrey Horne on heti ensimmäisellä katselukerralla siepannut mielenkiintoni, tyyli ja asenne kohdallaan. Samaistun häneen, sillä meillä on selkeästi samantyylinen 'youre a loser'-kokemus perheentaholta, ihastumme saavuttamattomiin henkilöihin, olemme yksinäisiä ja itsenäisiä, romantiikan nälkäisyydestä puhumattakaan. Yep, elle est moi.


 Kuuluisin Audrey-kohtaus lienee 'Audrey's dance'.

  

 Ah dream come true, pöytä täynnä donitseja ja niin salaperäinen Cooper siinä vielä.


Silmälapullinen nainen on Nadine, hurmaava persoona hänkin, varokaa vain ettette loukkaa hänen verhomakuaan tai etenkään koske hänen verhoihinsa, jotka muuten aukeavat ja menevät kiinni ilman inahdustakaan! 

  

 Vähiten erikoinen hahmo ei suinkaan ole The Log Lady, jokaiseen jaksoon kuuluu hänen alkupuheensa, jotka eivät aina ole niitä selkeäkielisimpiä. Ystäväni kanssa vitsailtiin, että vanhuksena luultavasti muistutan tätä hahmoa paljon.

 


Toivottavasti edes joku saa tämän luettuaan kipinän katsella Twin Peaksiä, oli sitten aiemmin tutustunut sarjaan tai ei. 
Ps.Yksi salainen unelmani olisi osallistua teema-bileisiin, joiden aiheena olisi tietysti Twin Peaks.

Tuesday, September 6, 2011

Movie Monday #15 - Muut inhoavat, minä en

Nyt toisella viikolla kun osallistun Movie Monday -haasteeseen, aiheena ovat leffat, joista itse syystä tai toisesta pitää, mutta jotka yleisesti ovat kaikkien, niin kriitikoiden kuin perus tallaajienkin mielestä täyttä skeidaa.

Heti aluksi täytyy todeta, että harmittavan usein tunnun olevan valta virran kanssa erimieltä siinä, mikä on hyvä leffa ja mikä ei. Valitsin kuitenkin mahdollisimman tunnetun flopin, jota dissaillaan jatkuvalla syötöllä edelleenkin vuosia julkaisin jälkeen.


Renny Harlinin Kurkunleikkaajien saari . Ala-asteikäisenä Morgan kuului Prinsessa Leia Organan ohella suuriin idoleihini, vahvana, itsenäisenä ja kauniina naisena, joka ei alistu tanssimaan miesten pillin mukaan. En oikeasti ymmärrä, mikä tässä leffassa ärsyttää ihmisiä tai on huonoa? Omaan genreensä suhteutettuna se kuitenkin on minusta aivan loistava. Juoni on ehkä juu hieman ennalta-arvattava, mutta minkä seikkailuelokuvan juoni ei olisi? Ei ne Indiana Jonesitkaan mitään juonenkäänteillä yllättäjiä ole.


Tehosteet ja lavastus ovat minusta aivan kelpokamaa, näyttelijöille en nyt olisi heti Golden Globeja jakamassa, mutten myöskään mitään Razzie-ehdokkuuksia. Leffa kestää mielestäni useamman katselu kerran helposti, itse olen nähnyt varmastikin tämän noin 10 kertaa. Onneksi tiedän kuitenkin muutaman leffan ystävän, joiden kanssa saan katsella tätä ehdottomasti parasta näkemääni merirosvo elokuvaa. (Kyllä, ne Pirates of the Caribeanit ovat täyttä kuraa mielestäni, they got _nothing_ compared to this<3 !)

Monday, September 5, 2011

I got his number,I got his number

Sikäli kun ette halua otsikon soivan päässänne, please dont watch ; Burn after reading.

Leffa on kyllä oikeasti aivan sairaan hauska, laadukasta 2000-luvun komediaa, very rare may I add. John Malkovich,Brad Pitt,Tilda Swinton yms pääosissa ja oikeesti, coke coming out of nose, niin hauska toi leffa oli. (oikeesti en edes juonut colaa nyt, mutta jos oisin juonut niin..)

Mua henk.koht. ei haittais jos Brad Pitt stalkkailis mua..


En tosin välttämättä tahtois, että John Malkovich sais raivokohtausta mun takia.

  

Näytän itsekin suunnilleen tältä kun vetelen crossarilla tai juoksumatolla Elixiassa xD

 

Ne Compactin torstaiset hankinnat<3 Rakastan sitä putiikkia oikeasti, monesti olen löytänyt ties mitä aarteita sieltä. Nämä tämän kertaiset ostokset nyt eivät mitään harvinaisuuksia sinänsä ole tosin.Good movies none the less.



Tottakai piti kasvattaa Tom-kokoelmaa ja ostaa The Lookout omaksi asti, aiemmin olen joutunut tyytymään kirjastolainauksiin. Itseasiassa Joe on sanonut, että tämä on ollut tähän mennessä haastavin roolihahmo.En yhtään ihmettele. Joe siis esittää onnettomuudessa aivovamman saanutta Chrisiä, joka ajautuu avustamaan konnia pankinryöstössä. 

Onnettomuuden takia Chris sanoo joskus asioita vahingossa...kuten;



Kirppikseltä löytyi tänään aarteita; Leonardo DiCaprio-kokoelmaani uusi jäsen,2e. Leffan olen nähnyt aiemmin ainakin kahdesti, mutta en pitkään aikaan ja tuohon hintaan oli pakko tuoda täydentämään kokoelmaani.
Toinen on mun yksi ihan suosikileffoista eli 10 things I hate about you. Hintaa oli vain euron verran joten ei tarvinnut kauaa miettiä, vaikka minulla onkin myös vhs... Molempi parempi.


10 thingsistä minun on pakko kertoa enemmän, sitä leffaa ei voi olla rakastamatta. Tarina on William Shakespearen näytelmästä 'Kuinka äkäpussi kesytetään' ja tapahtumat sijoitettu nykyaikaan. 

Pääosissa mm minun rakas Joseph Gordon-Levittini, Heath Ledger, Larisa Oleynik ja Julia Stiles. Joe muuten on IRL deittaillut Larisaa ja molemmat on myös 3rd rock from the sun-sarjassa!

 Cameron(Joseph Gordon-Levitt) on koulun uusioppilas ja  rakastuu heti ensimmäisenä päivänä Biancaan, joka kuuluu koulun suosittuihin. Biancan isä on hyvin tiukka, eikä Bianca saa deittailla ellei isosisko Katkin käy ulkona. Kat on varsin pippurinen ja on tehnyt kaikille selväksi ettei ole kiinnostunut poikien tapailemisesta.
Cameron kuitenkin haluaa epätoivoisesti ulos Biancan kanssa ja kehittelee juonen, johon liittyy Katille sopivan deitin löytäminen. Cameron myös huomaa, ettei ole ainoa joka on kiinnostunut Biancasta...

Opetus siitä, että koulun coolit tyypit on yleensä melko itsekeskeisiä...ja tylsiä! 


 Kun taas...ne oudot tyypit saattavat olla valmiita näkemään oikeasti vaivaa, mm. Cameron opettelee ranskaa Biancan takia. Kuinka suloista<3!


 Ihanan Patrick Veronan elämänohje Cameronille pitäisi muistaa meidän muidenkin aina.



                                                             Patrick ja Kat



 Yksi parhaista kohdista;

 

En spoilaile enempää, vaikka tekisi mieli linkittää kaikki suosikkikohdat tai vähintään selittää niistä tänne.

Tiedän tiedän, 10 things kuuluu kategoriaan romanttiset teinihömppä-leffat eikä ole yhtään coolia ja katu-uskottavaa myöntää tykkäävänsä siitä. Minä en siis olekkaan cool tai katu-uskottava ja tämä my friends on todella vapauttava tunne. Give it a chance ja katsokaa tää leffa.