Sunday, June 26, 2011

Myötätuulirock 2011

Olipas viikonloppu ei voi muuta sanoa. Aivan ihanaa on ollut olla kokoajan ihmisten ympäröimänä ja tehdä kaikkea vähän villiä.
Tosiaan, perjantaina pienien junayhteysongelmien takia en meinannut millään päästä Vantaalle, mutta lopulta sain sitten kyydin ja päästiinkin Annen kanssa alueelle jo ennen porttien aukeamista klo15, tosin todellisuudessa portit aukesivat lähempänä puolta neljää kuin kolmea. Lavoja tapahtumassa oli vain yksi joten suuntasimme sinne katsomaan Moonsorrow'ta. Aikaiseen paikalle saapumiseen pääsyy oli se, että vannoutuneena ja moniin verrattuna sangen pitkäaikaisena Turmion Kätilöiden fanityttönä halusin ehdottomasti eturiviin. Moonsorrow katsottiin n.3 rivistä, mutta heti heidän lopetettua pääsimme varsin keskelle eturiviin, jossa viihdyimme TK:n keikan päättymiseen saakka. Korpiklaani ja Metsätöll tuli siis myös nähtyä varsin läheltä, molemmat olen nähnyt aiemminkin ja vaikken kotona ehkä lähtisikään kuuntelemalla kuuntelemaan, niin livenä ovat kumpainenkin varsin viihdyttävää katseltavaa.


Moonsorrow



Korpiklaani

Turmion Kätilöt olen nähnyt valehtelematta ainakin 20 kertaa livenä. Uusi levy on mielestäni hyvä, muttei yhtä hyvä kuin aiemmat. Oma suosikkini on Pirun nyrkki levynä, suosikki biisejä SIKA!,4 käskyä, Pakanamaan Kartta ja Irstauden Ilosanoma. Bändi on kuopiolainen ja siksi tullutkin minulle tutuksi jo siinä 2005 vuoden paikkeilla. Yleensä keikat olivat k18(miksiköhän...) ja ekan kerran olen nähnyt bändin livenä 2006. Parhaita keikkoja mitä olen heiltä nähnyt ovat olleet 2008 Kuopiorock ja 2009 keväällä Virgin Oil.
Tämä Myötätuulen keikka oli nyt vähään aikaan paras heiltä näkemäni, koska bändillä tuntui oikeasti olevan hauskaa ja se välittyi. Settilista oli aika kehno, ei mitään varsinaista suosikkibiisiäni, mutta se ei paljoa menoa hidastanut. Niskat oli la aamuna sen verran kipeät, että humpattu selvästi oli. Minulla on vähän taipumusta mennä sekaisin TK:n keikoilla, minkä varmaan vieressä olijat kyllä huomasi.



Spekkeli-setä


TK:n keikan jälkeen vietettiin siestaa nurmikolla. Myötätuulen yksi paras piirre on kyllä tuo nurmikenttä, on pehmeää ja tasaista. Oli muuten hyvin harvalla korsettia päällä!

Lauantaina oltiin kyllästyneitä sateeseen ja päätettiin siksi skipata alueelle meno. Mentiinkin kavereiden luokse katsomaan Star Warsia ja niin...iltahan päättyi siihen, että minua kärrättiin ostoskärryillä juna-asemalle, tosin ei siksi etten olisi kyennyt kävelemään vaan siksi, että se oli hauskaa ja sattui tulemaan kaverilla mieleen.
Nothing more to say.


SW-hengessä pukeuduin tiaraan.

Festareiden viimeinen päivä oli myös sateinen ja siellä vesisateessa sitten kivasti katseltiin Mokomaa,Painia ja Soilworkia. Oli kuitenkin kivaa nähdä Anittaa ja Joniakin pitkästä aikaa, he vielä heittivät illan päätteeksi minut ja Annen Herttoniemeen metrolle eli kotiin tulokin sujui varsin sutjakkaan, toisin kuin jos oltais bussilla tultu. Vantaa ei oikein ole mieleeni, sinne kestää jotenkin aina mennä pitkään ja juniin en luota yhtään. Plus en tunne kaupunkia juuri lentokenttää enempää.
Maanantaina siirryttiin 5 tunnissa Kuopioon kun ferrarikin oli laitettu kuntoon samana aamuna. Ajoin koko matkan itse ja pysähdyttiinkin vain kerran(yhden pysähdyksen taktiikka nääs).


Kuopioelämästä seuraavassa postauksessa!

Wednesday, June 15, 2011

Cityday

Päivän hiimailu asu:


Metrossa oli aika hauskaa kun joku kerhoryhmä eli laumallinen lapsia sattui samaan vaunuun ja pikkupojat avasivat keskustelun kysymällä pystyykö mun kengillä pomppimaan. Olivat varsin pettyneitä ja teki mieli sanoa, että itsekin näitä ostaessa salaa toivoin pomppimisen onnistuvan. Kyselivät myös, onko meillä korviksia ja mikä mun kaulakoru on. Se on tosiaan pullo, jossa on verta sisällä. Lapsia kiinnosti myös Annin locksit ja noin 5 koskikin niihin ohi kulkiessaan. Aaws.



Viimein, Merlin season 2 on täällä<3 Menen ihan just kuolailemaan Arthuria.


Nilkkakoru oli pakko saada Bijou Brigittestä, lapsena kuljin aina tälläisen kanssa kesäisin.


Tallinnan Bershkasta perus vaaleat farkkucaprit, nämä on etenkin kuumien päivien hevosteluun tarkoitetut, kun näissä ei ole vetoketjuja takataskuissa niin voi ratsastaakin.


Tämä kuorintavoide tuoksuu NIIIIN ihanan raikkaalta vadelmalta, että kaikki menee vain jo tän tuoksun takia ostamaan tätä. Minulla on muuten joidenkin mielestä hieman omituinen tapa impata ties mitä tuoksuja, mm. kynsilakat/poistoaineet, huulirasvat, kirjat(kirjastoissa ja divareissa) ja lista jatkuu.


New yorkerista ostin 2 melko perus kesäpaitaa, tässä on kiva selkäosa ja toisessa on olkaimessa söpö koriste. Peruspaitoja ei ole ikinä liikaa ja nämä on hyviä 'en jaksa olla tyylikäs' -päiville ja maalle.




Ostin myös ihanan Living dead soulsin hamosen, jonka mitä luultavammin laitan päälleni joku päivä Myötätuuleen, joten siitä saatte kuvia sen postauksen yhteydessä. Vaatekriiseilen hieman kyllä kun ei edes ole vielä säästä varmuutta ja huoh kun ei ole vaatteita vaikka kaapit pursuaakin(se on eriasia)!

Negative ways to get Estonia


Viime päivinä olen ollut varsin buukattu, mikä ei suinkaan ole huono asia. Mitä enemmän jännää ja monipuolista seikkailua elämässä niin sitä parempi. Niin ja ne ihmiset, mitä mun elämä olisikaan ilman lähipiiriä<3 Nyt mulla on varsin paljon sosiaalistaelämää koko loppukuu ja tämä on se, mitä rakastan kesässä. Ei juurikaan tule yksinäisiä hetkiä.

Lauantaina ihan extemporé Anni laittoi viestiä että hei huomenna on Suvilahdessa ilmaiskonsertti mennäänkö ja sieltä mä kivasti hevosen selästä vastailin että tietenkin mennään. Siellä esiintyikin sitten Negative ja ah, ehkä ihanin suomalainenmies Jonne Aaron on vaan niin nams. En sinänsä ole ikinä ollut Negative-fani, mutta on niillä kyllä paljon hyviä biisejä, oma suosikkini on Still alive tai sitten In my heaven, jonka soittivatkin keikalla(joka oli muuten ihan liian lyhyt). Katseltiin myös Poets of the fall, Happoradio ja Laura Närhi, mutta niistä en ottanut kuvia edes.


Fiilisteltiin varjossa Neksujen jälkeen ja mulla on huomattavasti onnellisempi ilme kuin kentällä, josta näki lavalle ja johon aurinko paahtoi suoraan.


Se ihana Jonne, oltiin melko takana niin kuvakin kaukaa otettu.



Anni oli coolina aurinkolasejen takana


Oltiin Suvilahdessa aika monta tuntia ja joskus kuudenmaissa suuntasin sieltä suoraan tädilleni Vallilaan, koska oltiin heti aamulla lähdössä Tallinnaan päiväksi niin turhaan olisin ravannut Espooseen enää.
Tallinnassa oli viileä ja hieman sateinenkin päivä, mutta se oli ihan tervetullutta ja oikeastaan mukavampikin shoppailusää. Kuvia ei tullut otettua juurikaan kun ei edes ehditty vanhaan kaupunkiin, jossa kuvat olis pakollisia.
Käytiin kuitenkin Rocca al Mare-kauppakeskuksessa, sillä sinne on ilmainen bussikuljetus ja siellä on New Yorker-kauppa. Valikoima ei tosiaan enää ollut ihan niin hieno kuin 2006 vuonna Prahassa, kaksi paitaa löysin kuitenkin, niistä kuvaa myöhemmin. Loppupäivä meni Viru keskuksessa ja siinä lähistöllä pyöriessä ja tietysti Rimissä.

Uusi Tallinnan suosikkipaikkakin löytynyt, Narva Kohvik, joka on perustettu 1947 ja on ilmeisesti vieläkin aika muuttumattomana säilynyt, neukku-fiilis kuin suoraan Kaurismäen leffoista.

 



Tilasin eclairin ja kaakaon.


Palailen myöhemmin Tallinnan ostosten ja muun säädön merkeissä, tänään on tiedossa shoppailu with my girls(Anni&Anne) ja eilen tosiaan Anne tuli tänne etelään ja pidettiin leffa iltaa, katsottiin Beetlejuice ja 500 days of Summer kun Anne ei ollut nähnyt aiemmin itse olen katsellut vähän liian monestikin mutta ah my fav movies<33

Friday, June 10, 2011

Luksusta arkeen

Miten pienet(ja vähän suuremmatkin) asiat osaakin tehdä elämästä luksusta, ainakin jos asiaa alkaa yhtään miettimään. Minä en ole kovin meikkausorientoitunut ihminen ja mitä nopeammin ja helpommin se on hoidettu, sen parempi. Ripsienpidennykset ovat kaltaiselleni ihmiselle todellakin luksusta. Vuosi sitten minulla sellaiset olikin ja voi, kuinka tykkäsin. Meikata ei arkena tarvitse välttämättä huulikiiltoa enempään ja tekoripsiin tottuneena eivät haitanneet näkökenttää tai kutittaneet. Omani myös kestivät hyvänä yli kuukauden. Ainoa ongelma on hinta, syntisen kallista ainakin minun varoillani.

Vai onko sittenkään?

Tässä kohtaa kuvaan astuu Tallinna, tuo jokaisen suomalaisen alennusparatiisi. Katselin juuri hintoja useammastakin kauneussalongista ja hinta on 30-60e! Nettisivujen ja asiakkaiden kommenttien perusteella ihastuin erityisesti tähän 42e hintaiseen salonkiin http://www.felicia.ee/fin_ripsmepikendused.html sijaitsee vieläpä keskustassa. Huolto maksaa tuolla 16e. Melko huomattavan edullista Suomen ryöstöhintoihin verraten.


Yksi kuva jossa minulla on jo pidemmän aikaa ollut pidennykset, eivätkä ole ihan uutuuden tuuheat. Seuraavan kerran otan pidemmät, nämä oli vähän turhan basicit eivätkä kovinkaan montaa milliä omiani pidemmät edes. Täällä viime kesäinen postaus, jossa parempaa kuvaa.

  Maanantainahan Tallinnaan olen menossa, mutta tällä reissulla tuskin ripsiä teetätän, heinäkuussa sitten.  Luultavasti minulla oli myös n.kuukauden välein varaa alkaa käymään korjauksissa mikä kyllä oikeasti helpottaisi mun aamuja ja elämää yleensäkin. Mielelläni kuulisin muiden kokemuksia Virossa otetuista ripsistä, missä, milloin ja hinta.
  Tallinnasta puheen ollen, aivan huippu pasta-ketju Vapiano, avaa ravintolan myös Helsinkiin Mikonkadulle tässä kuussa! Tuorepastaa ja maistuu aivan kuin Italiassa! (Oon käyny Italiassa ja siks tiiän :D)


Seuraavalla reissulla ei siis välttämättä tarvitse päästä tänne maistelemaan pastaa, mutta New Yorker-liikkeeseen on pakko päästä. Kun olin Prahassa 15-vuotiaana, tuosta kaupasta löytyi vaikka sun mitä ostettavaa, ihania alusvaatteita ja muuta tummanpuhuvaan tyyliin sopivaa. Sen jälkeen en ole kaupassa käynyt ja nyt jännittääkin kuinka mainstreamiksi valikoima on luisunut.


Aiheesta toiseen, pääsykokeet ovat viimeinkin ohi ja todella toivon, että tärppäsi tällä kertaa. Kaikki kokeet tällä viikolla menivät kuitenkin aika hyvin, luultavasti joillain paremmin, mutta aivan varmasti joillain myös huonommin, pitää vain toivoa, että omat paperit selviäisivät tällä kertaa loppuun asti ja koulupaikka irtoaisi.
Hammaslääkäri vielä huomenna ja sitten pääsenkin raivaamaan tätä kämppää vieraita varten(ja vähän muutenkin) joskos sitten kehtaisin enemmän laittaa kuvaa mun asunnosta.

Tuesday, June 7, 2011

Mikä susta tulee isona?

Lapsuudesta kaikille tuttu kysymys, mitä haluan tehdä isona on nyt lukion jälkeen pyörinyt todella korkeilla sijoituksilla listalla 'asioita joita on pakko miettiä'.  Minä en ole oikeastaan merkittävän hyvä missään, niinkuin jotkut ovat vaikkapa käsitöissä, kielissä tai musiikissa. En myöskään kuulu niihin onnekkaisiin, jotka ovat lastentarhasta asti tienneet mihin ammattiin tähtäävät. Minulla ei lapsuudessa ollut mitään tiettyjä vastauksia, joita olisin aina laukonut kun asiaa kysyttiin, vastailin merenneito, laukkaratsastaja, laulaja- tyylisillä varsin epärealistisilla vastauksilla. Yläasteella olin jossain vaiheessa varma, että tahdon asianajajaksi, tuolloin minulla olikin varsin korkea opiskelumoraali ja yläasteen päättärin keskiarvo olikin vaatimattomat 9,6.
   Lukioon meno oli näin jälkikäteen ajateltuna ehkä virhe, mutta toisaalta kielitaitoni tuskin olisi edes tällä tasolla, jos olisin valinnut amiskan ja kuitenkin selvisin lukiosta suht kivuttomasti M-papereilla ulos. En muista lukioaikana lukeneeni kuin yhteen kokeeseen tosissani, ehkä vähän kertailin jotain edellisenä iltana. Nippanappa sain lukion 3 vuoteen puristettua, sain vaadittavien 75 kurssin lisäksi yhden tehtyä(se oli autokoulu). Todellakaan minua ei voinut hikariksi lukiossa enää haukkua.
  Juuri nyt olenkin keskiverto lukiopapereineni aikalailla pattitilanteessa. Yliopistoon tuskin pääsen, vaikka koe tänään menikin yllättävän hyvin, sain molempiin esseisiin 4 sivua tekstiä, kun vaatimus oli 4-6. Osasin jopa käyttää muutamia käsitteitä lauseissa(seriaatio, typologia, GIS...). Todellisuus on kuitenkin valitettavasti se, että kokeessa istui lisäkseni lähemmäs sata hakijaa, kun vain 9 saa aloittaa arkeologian opinnot syksyllä Helsingin yliopistossa. Tavallaan harmittaa, ettei tullut luettua kirjoituksiin aikanaan ja että lukio meni siinä muun elämän sivussa, nyt nimittäin L:n paperit voisivat olla hyödylliset.
   Toinen luonnollinen vaihtoehto yliopiston lisäksi on tietysti ammattikorkeakoulua. Huomenna onkin tradenomien pääsykokeet. Se olisi yleishyödyllinen koulutus, joka käy vähän kaikille aloille, mutta en tiedä haluanko todella opiskella alaa, jossa tarvitsen inhoamaani matematiikkaa ja muutenkin kokoala tuntuu mielenkiinnottomalta ja tylsältä verrattuna näyttelijän ja arkeologin koulutuksiin. Kuitenkaan vaihtoehtona ei ole olla työttömänä taas vuotta ja töitäkään ei ilman minkäänvaltakunnan koulutusta juuri saa. Hesburgeriin palaaminen kun ei tosiaan ole vaihtoehto.
    Ulkomaille lähtöähän olen pohtinut monesti, hain New Yorkin kotiapulaiseksi ja Britteihin yliopistoon tosin Skotlantiinhan olisin päässyt, kuitenkin Aberdeeniin, mutta päätin etten tahdo sinne, kaukana Lontoosta ja jopa Skotlannin isoista kaupungeista. Mikäli en syksyksi saa koulupaikkaa, alan ehkä tutkimaan jotain hevostenhoitajien pestejä ulkomaille. Se ei ole työtä, jota loppu ikäni tahtoisin tehdä, mutta vuoden mielelläni. Tosin, jos saisin vain ratsastaa niin ehkä menisi loppuelämäkin.
   Näyttelijänhommiin tähtään kyllä tietyllä tavalla vieläkin, mutta kyllähän se Teak-fiaskoni vähän laimensi intoa. En kuitenkaan ole luovuttaja ja nyt kun minulla on jalkaa jo vähän oven välissä leffa-alalle, niin todellakin kannattaa katsoa tämä juttu loppuun asti. Voin lopettaa sitten huipulla kun pääsen sanomaan edes yhden sanan Aki Kaurismäen leffaan.

Se, mitä oikeasti tahtoisin isona tehdä, jos ihan vapaasti saisin valita olisi varmaankin jonkinlainen näyttelijän ja ratsastajan yhdistelmä. Tai sitten ihan vain se merenneito.


Päivän piristys oli....



Kaksi lippua siksi, että ostin lipun samalla myös ystävälleni Annelle.

Kesän helteet ei myöskään ole mun mieleen oikein, menin kokeeseen näinkin taviksena, etten ihan kärventyisi. Onneksi luokkahuone oli viileä. Hyvin turhauttavaa kyllä pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joissa ei oikein tunne itseään oikein itsekseen. Toisaalta, olen nyt hiljattain alkanut kritisoimaan materialismia ja ulkonäkökeskeisyyttä, välillä tuntuu että olen ja välillä olenkin sitä aivan liikaa. Ei pitäisi arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella, eikä keskittyä liiaksi siihen omaan lookkiinkaan vaan mieluummin tehäd jotain hyödyllistä ja arvostaa ihmisissä persoonaa ja tieto-taitoa enemmän.

Sunday, June 5, 2011

Nti Groove

Perjantaina Kimmon ja Hurjan laitumelle saapui uusi asukki, tosin ei samalle aidatulle alueelle, vaan viereiseen. Suokkityttö Neiti 6v. Ravuri, jonka ura on joko päättynyt tai katkolla, kiitos entisen omistajan huolimattomuuden ja taitamattomuuden hevosen pidossa...Neiti on kuitenkin tosi ystävällinen ja nauttii selkeästi ihmisseurasta, leikkisä ja ihan valpas tamma.

Neidillä on varsin persoonallinen(ja hieman raivostuttavakin tapa) kaadella vesiämpäriään. Sitten se kolisuttelee sitä, enkä ole varma leikkiäkö se haluaa vai juoksuttaa ihmisiä. Kumma otus.

Minä en itse tällä aja ja ratsastaa ei ilmeisesti voi. Kimmoa kuitenkin kokeilen ajella välillä, nyt on vuoden tauon jälkeen kerran päässyt kärryjen eteen ja oli nauttinut ihan kympillä.


  Huomioni kiinnittyi erityisesti siihen miten kapea se on edestäpäin, tosi tosi siro suomenhevoseksi, vaikka ravisukuinen onkin. Ferrarini muuten näkyy taustalla! Fordihan se luulee olevansa, mutta mulle se on ferrari forever<3

Ps. Pahoittelen viimeaikaista hevospainoisuutta blogissa, lupaan, että tämä tästä tasoittuu kunhan pääsykokeet ovat ohi ja teen muutakin kuin luen ja poneilen!

Friday, June 3, 2011

Asfaltti polttaa

Oon ihan kesäfiiliksissä ja koko syksyn,talven ja keväänkin kestänyt angstviilmasennus- kauteni saattaa ehkä olla ohitse. Ainakin toistaiseksi, oon monesti sanonutkin että mulla on 'krooninen masennus'.
Nyt on kuitenkin hyvä, valpas ja innokas fiilis. Etenkin Myötuulirock-viikkoa odotan kovin, sillä mun läheiset ystävät Sanna ja Anne ovat molemmat tulossa silloin tänne etelään ja koska en näe heitä mitenkään jatkuvalla syötöllä niin sanomattakin selvää, että olen ihan fiiliksissä. Eikä haittaa edes, että festareilla alunperin vahvistetun bändin Sotajumala, keikka on peruttu. Se on yllättävän hyvä livefestari bändi kuitenkin. Toivotaan, että tilalle saadaan joku yhtä makoisa(tai jopa makoisampi) bändi.

  Festareista puheenollen, olen nyt vakavasti alkanut pohtia josko sittenkin pitäisi hakeutua myös Kuopiorockiin, sillä siellä näyttäisi olevankin vähän paremmat esiintyjät kuin mitä kuvittelin. Tietysti mun rakkauspakkaus Turmion Kätilöt, joka on mun ehdottomasti eniten nähty bändi, muita mun mielenkiinnonherättelijöitä olisi Reckless Love(koska ihkutin bändiä joskus 13-15 vuotiaana aika rankasti, silloin tää oli vaan 'yks niistä kuopion pikkubändeistä'), Kivimetsän Druidi, WASP(no koska I WANNA BE SOMEBODY, BE SOMEBODY COOL), Stam1na, Mokoma(molemmat nähty usein, mutta perus kivoja livebändejä ja molemmilla on tietyt rautaistakin rautaisemmat biisit) ja sitten on tietysti Nykäsen Matti(älkää kysykö...).



Google löysi söpön kuvan Recklessin pojista



Jokseenkin paha koukutus mulla on nyt Merlin-tv sarjaan. Ritarien aikakausi on minuakin kiehtonut kauan ja kuinka ihanaa olisikaan elää taikuuden maailmassa yksisarvisia kohdaten...A girl can dream.
Sarjassa on todella kauniita maisemia ja ihana lavastus ja puvustus. Harvinaisen laadukas tv-sarjaksi sanoisin. Niin ja se pakollinen komea mies, eli Prinssi Arthur. Hei c'mon über suloinen mies joka ratsastelee ympäriinsä vielä ihanammalla hepalla. There goes my heart.


Arthur ja heppa, aaawws<3

Thursday, June 2, 2011

Sadas postaus!

Minulla on ihan sellainen olo, että 'vastahan minä bloggaamisen aloitin' ja kuitenkin huomasin että kääk jo 100. teksti tulossa!
Pitemmittä puheitta, Sonja oli Turkissa rantalomalla ja toi minulle ihanan ponin! Sillä on selässä nappi, josta syttyy sarveen valo, joka vilkkuukin. What's my age again...
Jokatapauksessa on mahtavaa huomata, kuinka hyvin mun ystävät oikeastaan mut tunteekaan...

Ajattelin hieman käydä läpi minun kesäsuunnitelmia, ei mitään kovin kummallista ole tulossa, mutta jotain kuitenkin, pääasiassa kauramoottoreita, mutta mikäs sen parempaa.
Pääsykokeista(ja hammaslääkäristä, IIIK) päästyäni, ajattelin Elixioida oikein olan takaa ja siivoilla tätä kämppää edustuskuntoon. Tallinnan päiväreissu tätini kanssa sitten heti 13.ma ja keskiviikkona tuleekin Kuopion lukioaikojen ystäväni Sanna luokseni, tyttöjen rock viikonloppu tulossa, nimittäin Myötätuulirock! Hihkaiskaa kaikki, jotka sinne päin on tulossa ja haluaa treffata. Ollaan siellä kaikki 3 päivää. Sitten maanantaina ajetaan Savon sydämeen ja vietän juhannuksen siellä, mökillä(oon ollu AINA mökillä juhannuksena ja kaikista muistamistani juhannuksista muut paitsi yhden mummon mökillä). Juhannuksen jälkeen on äidin muutto johon jään assistentoimaan ja vähän karkaan mun beijben Rasmuksen synttäreille ja sitten nappaan sen mukaan ja ajetaan(eli siis minä ajan ja hän polttaa ketjussa ja kiskoo kaljaa kaksin käsin mikäli yhtään arvaan oikein) Espooseen.

Heinäkuussa olen toivon mukaan töissä. Lisäksi olisi kuun puolivälissä Emilie Autumn miitti, johon osallistuin viime vuonnakin. Lisäksi Harvoin tarjolla- tvsarjaan menen yhtenä päivänä avustamaan. Kunhan kokeet on ohi niin soittelen Roolituspalveluun ja liityn siihen, jos vaikka saisi keikkaa enemmänkin. Mitään sen jännempää ei toistaiseksi ole heinäkuulle tiedossa, mutta ehkä ihan hyväkin jos olen töissä. Elokuun alussa taas Kuopioon äidin häihin.

Päivän poneilut :

Kimmokkeen ähkyn takia se on nyt säädellyllä ruualla ja laitumella päässä on koppa, jonka kanssa pystyy juomaan, muttei oikeastaan syömään, paria ruohon kortta nyt ei lasketa. Niinpä meidän reippaan monteilu lenkin(n.20km) jälkeen pesin ja syöttelin ponia.



Tässä näkyy kaatuma-haavat pestyinä ja Tummellilla voideltuina. Ihan kunnolla ovat kyllä nurin menneet...Kimmolla tosiaan on taipumusta kompuroida, etenkin nyt kun monte-ravia on alettu hakemaan niin tasapaino  tuppaa olemaan vähän mitä on. Etupainoisuuskaan ei varsinaisesti auta asiaa.

Wednesday, June 1, 2011

Lady of the house

 Reilu viikko olisi aikaa arkeologian pääsykokeisiin ja sen jälkeen olisi vielä seuraavina päivinä 2 amk-pääsykoetta. Valmistautuminen kokeisiin on ollut melko heikohkoa. Esim eilen kävin ratsastamassa ja koska en ole kotona niin ajomatkaa kertyi yhteensä 3h. Kimmo oli toisen ratsastajansa kanssa kaatunut polvilleen ja etupolvet oli aika nätisti ruvella, ei onneksi mitään sen vakavampaa tullut siitä. Nyt laitumelle siirryttyään se oli heti saanut parissa tunnissa ähkyn, tosi kiva juttu...Koppa päässä menee nyt sitten toistaiseksi ja saattaa nyt siirtyä ajaksi x (2-4viikkoa) omistajalleen, jolloin en pääse pitkän välimatkan takia ratsastamaan Kimmolla.
 Täytyy katsoa, että miten saan Elliä käyttöön vai pitääkö etsiä siksi ajaksi vielä uusi ratsu tai sitten vain maksaa itsensä kipeäksi ja mennä ratsastustunneille.
  Ratsastustunnit ovat aivan järkyttävän ryöstöhintaisia täällä etelässä päin, mitä nyt nettiä olen tutkiskellut. Lisäksi mulla on tunne, että me and ridingschools, we are done and done. Seuraavaksi selostus hevoshistoriastani pääpiirteittäin. Kuten huomaatte, aika paljon olen kävellyt maneesia jonossa ympäri, ehkä jopa riittävästi yhdelle elämälle.

Näitä otuksia hoitamassa:


Kapteeni Koukku


Army, tällä on kyllä niin vaativa katse aina.

Kuopiossa asuessani olen käynyt 5 eri ratsastuskoulussa useamman kerran. Peikkometsä,Siilin ratsastuskeskus,Savisaari,Eläinpuisto ja Sorsasalo. Ensimmäisellä talutustunnilla(jonka muistan, oon jo ihan pennusta asti kyllä päässyt istumaan hevosen selkään) kävin tätini taluttamana Peikkometsässä, viime kesänä edesmenneen Velhon selässä. Muistan elävästi kuinka mut jossain vaiheessa laitettiin liinaan ja opetettiin keventämään. Se tuntui kauhean vaikealta, olin 6-vuotias silloin.
  Oikeasti tunneille pääsin kuitenkin vasta 8-vuotiaana Siilin ratsastuskeskuksessa. Äidin ystävä Riina (myöhemmin myös ratsastuksen opettajani ja ihanan Patun entinen omistaja) sai minut puhuttua vakio tunneille, vaikka äiti vastusti tätä vaarallista lajia (xDD) ja if I may add, äiti on itsekin lapsena ratsastanut Rauhalahden ratsastuskoululla. Mun ekoja ratsuja Siilissä oli ihana Pocahontas shetlanninponi, russ-poni Jafi, welsh-ponit Bela ja Ruskelan 'Dani' . Viimeksi mainittu oli suosikkini. Kaksi vuotta pyörin Siilin lastentunneilla kerran viikkoon, kunnes sain kauhean trauman tiputtuani maastossa käpyjen päälle Danilta. Ihmeellistä, että se tuli tuossa vaiheessa, eikä silloin kun esim mursin käteni tiputtuani Jafilta. Luulen, että kauheinta oli tippua sellaiselta ponilta, joka oli niin tärkeä mulle ja johon luotin, Jafiin en ikinä luottanut, sillä en pitänyt siitä ja sen kavalasta luonteesta. Tuntien ohella pääsin usein hevosten pariin tätini mukana, viime talvena edesmenneen Reiskan selkään ja myös usein kiertämään Suomen raviratoja toisen tädin ja ukin hepan Evitan juoksuja katsomaan.
 Kuitenkin, tuon minulle traumaattisen tippumisen jälkeen päätettiin, ettei Siilissä ratsastaminen ole minulle arkautuneelle ratsastajalle hyväksi, en nimittäin millään tuntunut pääsevän tippumisen yli ja jännitin ja jopa pelkäsin ratsastamista(en kuitenkaan tallissa hevosia). Siirryin Peikkometsään, jossa pääsin yksityistunneille luotettavalla Velho-ponilla puoleksi vuodeksi. Puolivuotta ihan tavallisilla tunneilla eri hevosilla. Sainkin kerättyä rohkeutta ihan hyvin, joskin olin vielä isommilla ja säikymmillä tapauksilla arka.  kunnes päätin lopettaa tunnit. Hiljaiseloa jatkui aika pitkään, joskis ravureita pääsin melko säännöllisesti hoitamaan ja selkäänkin jos uskalsin.

Uudestaan aloin oikeasti ratsastamaan yläasteen jälkeisenä kesänä. Ensin Patulla ja sitten kerran viikkoon tunneilla Peikkometsässä, kerran Eläinpuistolla ja pari kertaa viikossa vuokrahevosellani ex-ravuri suomenhevosruunalla Miilulla. Syksy meni tällä tavalla ja ihmeen äkkiä aloin kehittymään, enää minulla ei tuntunut olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa saati siis pelkoja. Halusin aina nopeimmat ja jukuripäisimmät ratsut. Niin haluan kyllä vieläkin.
Lukioaikoina Kuopiossa asuessani ratsastin vuoden myös kerta viikkoon Sorsasalossa, jossa oli ihanaa päästä usein hyppäämään(eikä siellä ollut kuin yksi suokki!) ja satunnaisesti(kuitenkin yhteenlaskettuna varsin monta kertaa) Savisaaressa. Pääasiassa kuitenkin Peikkometsässä. Suurimmat syyt miksi siellä, olivat varmaankin sijainti, tuntien hinta ja se, että siellä oli minulle jo niin tuttuja hevosia talli täynnä. Ratsastuskertoja minulla oli joka viikko kuitenkin pääsääntöisesti kolme, joskus 2 joskus 4.
 Etelään muuttaessani raskainta oli tajuta, etten enää tule näkemään tuttuja poneja monta kertaa viikossa. Aina on kuitenkin yhtä ihanaa päästä tervehtimään niitä, etenkin minun suosikkiani Helmiä. Helsingissä pääsin aluksi pari kertaa käymään yhdellä Hannoverilla ratsastamassa, kunnes löysin aivan ihanan puokin Espoosta vuokrahevosekseni kesäksi. Syksyllä koulun ja Hesburger töiden takia ratsastus jäi ihan täysin Kuopio-reissujen varaan.  En oikein käsitä miten olen pärjännyt niin kauan niin vähällä poneilulla. Tuli kyllä varsin selväksi, ettei tuollainen elämäntyyli vain sovi minulle. Ratsastamaan on vain pakko päästä mun mielenterveyden takia se 3 kertaa viikkoon vähintään. Kesää vietin paljolti Kuopiossa Reiskaa,Patua ja tuntihevosia ratsastaen. Kotiin palattuani tiesin, että täytyy löytää jokin jatkuva ratkaisu .
Viime loppu kesästä tulikin Kimmo mulle vakioratsuksi. Vuokrahevoseksi sitä on vaikea mieltää, kun vuokraa ei ole. Lisäksi mulla on ollut vaihtelevasti ties mitä heppoi ratsuina. Opetuksessa käyn vain ollessani Kuopiossa,  yleensä Helmi ratsunani Peikkometsässä.  Mikäli kaikki sujuu hyvin niin Ellin kanssa tahtoisin käydä pari kertaa erään kuulemma varsin taitavan valmentajan opissa, ihan vain, että saisin jotain uusia tuulia varsinkin istuntaani. Tästä kerron lisää, mikäli tulee ajankohtaiseksi.

Tässä on tältä päivältä vähän tilannetta siitä, missä mennään tällähetkellä ratsastuksellisesti.


Ensinnäkin, tän meidän 'pienen' kokoeron takia saan kiipeillä tuolilta kyytiin.



Luultavasti en ole ikinä mennyt näin kaunis ravisella otuksella, kuten kuvastakin näkyy, liike on tosi puhdas, jopa kun selässä ei ole koulukuski.


Kun ratsastuksen loppuessa on tällänen ilme, tietää että on valinnut oikean lajin(ja hevosen).