This is not a love story.

Pitkästä aikaa päivittelen kun on jotain kuviakin laittaa ja vähän aihettakin.

Viime viikon tentin jälkeen on ollut vähän aikaa miettiä muutakin, tosin nyt pitäisi vääntää urakalla Ötzi jäämiehen tutkimuksesta esseetä, teen sen osteologisista menetelmistä elikkäs luututkimusta suomeksi. Kävinkin viime tosrtaina WeeGee-museossa Tapiolassa katsomassa Ötzin näyttelyn jonne arkeologian opiskelijana pääsin ilmaiseksi. Varsin hieno näyttely oli kyllä, harvoin Suomessa näkee yhtä huolellista ja hienoa.  Samana päivänä kävin viimeis testaamassa Espoonlahden uimahallin, osottautui ihan mukavaksi perushalliksi, mutta kyllä tykkään Kuopion hallista enemmän kun siellä on mm. kylmäallas. Suunnitelmissa olisikin nyt koittaa käydä viikottain uimassa kilometrin verran. Olen itseasiassa harrastanut uintia joukkueessa lapsena 6-7 vuotiaana, mutta ihoni ei kestänyt jatkuvaa kloorivettä. Yläaste ikäisenäkin kävin usein itsenäisesti uimassa matkaa(juurikin kilometrin verran). Ainoa koululiikuntalajeista joissa olen ikinä ollut hyvä, yläasteella olin jopa ryhmäni nopein. Pakko ollakin, sillä minun hai-fobiani on sitä luokkaa, että parempi treenata mahdollista kohtaamista varten ja olla sitten todella nopea.

Perus settiä tietysti ollut, eli ratsastusta Kimmolla ja leffoja. Ratsastus oli viime viikolla vähän poikkeuksellista kun ensin puuttui etusen kenkä eikä voitu kuin kävellä ja sitten satula oli korjauksessa ja piti mennä ilman, enkä silloin laukannut ollenkaan ja ravikaan ei kyllä ollut mitään montéa. Pysyin selässä kyllä. Tänään en. Oltiin menossa hakkuualueen läpi ja sit poni säikähti vähän kaadettuja puita jaloissa ja tipahdin käynnissä(!!!!!!!!!) kaadetun kuusen päälle. Ei käynyt kummallekkaan mitään, raippa tosin hukkui jonnekin.

Leffoista riittää tällä(kin) kerralla juttua, nimittäin nyt olen katsellut vaikka mitä kivaa. Ensinäkin kävin pitkästä aikaa leffassa asti, katsomassa Napapiirin sankarit ystäväni Sampsan kanssa. Aivan huippuhyvä komedia ja jopa minä, joka tunnetaan suomalaisialeffoja dissaavana ronkelina nautin tästä seikkailusta oikein kovasti. Menihän se vähän överiksi jossain kohtaa, mutta milloin mikään kovin realistinen olisi hauskaa ollutkaan?

 Sitten minun uusi projektini, joka on katsoa kirjassa 1001 elokuvaa jotka täytyy nähdä ennen kuin kuolee, mainitut 1001 elokuvaa. Myöhemmin lisätyt leffat eivät kuulu tähän projektiini vaan ne tasan 1001, olen nyt kaiketi nähnyt 103. Viikonloppuna katsoin ensimmäistä kertaa Kauriinmetsästäjän, mm.Meryl Streep,Christopher Walken ja Rober DeNiro tähdittävät. Todella raadollinen tarina siitä, mitä sota tekee aivan tavallisille ihmisille, niin heille jotka sotivat ja heille jotka jäävät kotiin. En tajua miten mä en ole aiemmin ymmärtänyt katsoa tätä, jotenkin mulle aukesi ihan uudella tavalla se miksi elokuvia ylipäätään tehdään. Olo oli leffan jälkeen melkein kuin olisi päässyt Nirvanaan.

  Lisäksi aiheeseen liittyen täytynee kertoa hieman eillisestä päivästä, elikkäs Varasto-leffan kuvauksista. Osallistuin kuvauksiin avustajana ja olihan se upeaa. Rakastan sitä ääntä kun kohtaus lyödään käyntiin. Eikä se haittaa, että kukaan tuskin näkee/huomaa minua sieltä taustalta. Tärkeintä on se, että minä täydennän ja todennan tarinaa. Vaikutan jonkun tuntemattoman ihmisen katsomiskokemukseen, vaikka hän ei sitä huomaakkaan.

 Olen ollut nyt 3 eri elokuvan kuvauksessa mukana ja varmasti jatkossa pyrin mukaan uusiin projekteihin. Erityisen mahtavaa oli juuri eilisessä se että, leffan pääroolissa on Kari-Pekka Toivonen, suomalaisista näyttelijöistä ehdoton suosikkini. Oli aika huimaa päästä näkemään kun hän tekee työtään. Olisi kauheasti tehnyt mieli jutella hänen kanssaan jotain, mutta en tietenkään uskaltanut, aika vahvassa jäässä olin nimittäin.

Googlasin havainnollistuksen teille siitä, kuka KP on, uskon että nyt monella sytyttää 'ahaa toi on se siitä ja siitä leffasta!'

Sitten hieman kuvaa tätini Amsterdamin&Belgian reissulta tuomista tuliaisista;

Suosikki herkkujani, Milkan melo-cakes, vähän kuin meidän Brunebergin pusut, mutta nämä ovat aivan omassa luokassaan. Lonkan vaniljatoffee on samaa kuin Candy King irtokarkkivalikoimassa suuret toffee kuutiot, nams<3 ja nuo 2 suklaalevyä ovat ihan maailman parasta suklaata, jota jossain vaiheessa sai Suomessakin Kaakaopuusta, mutta nykyään enää ei(kardinaalimoka liikkeeltä!).

Kyseinen paksu opus matkusti Amsterdamin suosikkiliikkeestäni(kirjakauppa<3) luokseni. Sisältää koko Lewis Carrolin tuotannon eli luonnollisesti myös kuvilla varustettuna Liisa-sadut.

Kuvaa ruusujen valkoisesta punaiseksi maalaus operaatiosta.

And the cherry on the top;

 Lontoon lennot&hostelli varattu 16.12-21.12! Lähden matkaan ystäväni Anitta seuranani. Lievästi sanottuna odotan kovasti ja elän entistä tiukemmin, että Lontoossa on rahaa sitten käytössä mahd.paljon!

Näitä odotan:

You left me speechless

Huhtikuusta asti hartaasti odotettu päivä koitti viimein keskiviikkona kun Lady GaGa saapui all the way from NYC Hartwall Areenalle. Aivan aluksi pakko todeta, että oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista konserteista missä olen ikinä ollut, ja hei huom oon nähny kahdesti Mansonin ja kolmesti Guns N'Rosesin. 

Ainoa biisi, jota ei keikalla kuulunut ja jonka olisin halunnut kuulla olis ollut Vanity, mutta en nyt silleen varsinaisesti koe, että huononti mitenkään kokemusta kun sitä ei kuulunut, oli kuitenkin kaikki soitetut biisit niin hyviä(tosin hups eihän sillä olekkaan huonoja biisejä). Asut oli tottakai todella mielikuvituksellisia ja etenkin Kalahirviö-lavaste oli tosi mahtava(joskin hyvin pelottava minusta). Oli myös tosi huippua, että esitys oli musikaalimainen, tosiaan koko setin läpi kulki tarina siitä kuinka GaGa ystävineen on matkalla Monster Ball-juhlaan, joka oli siis itse konsertti.

Ainoa juttu, joka oli minusta ahdistava ja mauton oli yksi videonpätkä jossa GaGa saa keskenmenon. Se oli tosi rankka pätkä.

Minulla ja Sonjalla oli ristiriitaiset paikat, oltiin alakatsomossa lavan sivulla, eli nähtiin hyvin lavalle,mutta lähinnä GaGan selkää. Kajarit oli just toiseen suuntaan eli vältyttiin korvien soimiselta vaikkei meillä ollut korvatulppia hetkeäkään päällä.

Sonjan kuvaamaan materiaalia seuraa;

Tämä oli minun suosikkikohtaus, GaGa jäi yksin pimeään Keskuspuistoon ja kohtaa kalamonsterin, siitä ei ikävä kyllä ole onnistunutta kuvaa.

Aivan ihana asu, etenkin KENGÄT<3!

Näytettiin hampaita Teethin soidessa

If I only had that body<3

Mulle tuli tästä asusta mieleen todella suuresti pyöveli keskiajalta ja niin vähän Star Wars VI:n Keisarin vartijat. Onkohan GaGankin suosikkileffa SW?

Loppufiilikset oli aika muikeat

Suurimmaksi osaksi nähtiin GaGan selkää(ja persettä). Tästä asusta tulee mieleen tosi paljon Kloonien hyökkäyksen baarikohtauksen hahmojen asut, ah Star Wars<3

Keikan jälkeen ulkona otettu asukuva

Minulla on päällä;

Takki-H&M

Polvisukat-Seppälä

Kengät-Funtasma, alunperin wanhojen tanssi kengät

Hame-Lulu and Lush(Fairy Goth Mother)

Paita-Cyberdog

Laukku-Aleksi 13

Razzle Dazzle them

Jännitän Lady GaGan keikkaa ja pohdin huomista asuani, siitä luultavammin kuvaa tuonnempana. Toivottavasti GaGa soittaa Monsterin ja ei esiinny siinä(anteeksi vain) karmaisevassa lihamekossa.
 Samalla panikoin ensi viikkoista tenttiä, johon en ole valmistautunut riittävän hyvin, en oikeasti saa sellaista flow'ta tuota lukiessa. Teksti on enkuksi ja on aika paljon erikoissanastoa, jotka täytyy tsekata, nimim. call me stupid mut en oikeesti tiennyt mikä on uurrin englanniksi. Toisekseen akateeminen teksti on hieman toista kuin taannoiset lukion kirjat...jotka nyt tuntuvat sangen ymmärrettäviltä. Ehkä tämä ei olekkaan minun ala?

Lisäksi minä,joka en ikinä ole aikataulusidonnainen olen onnistunut hankkimaan ke-to päiville sangen tiukan aikataulun. Eli ke luento ja GaGa,sitten heti to aamuna leffankuvauksiin(avustamaan,ei mitään sen jännempää) ja sitten vielä ponin ratsastus illaksi. Kamala säätö sen kanssa, että mistä meen aamulla kuvauksiin ja miten..huhuh, melkein tulee mieleen ajat kun mulla oikeesti oli aina tuollainen aikataulu.

Eilen erehdyin kuuntelemaan Chicago-musikaalin levyä(ei, ei sen leffan vaan musikaalin). Lontoon musikaalit oli vaan niin hienoi, joulukuun matkallakin on ihan pakko käydä katsomassa joku, Wicked tai Ooperan kummitus ois aika korkeella mun listalla...Tuli kaikki ihanat Lontoon muistot mieleen. Musta tuntuu, että olen vähän kaksijakoinen (skitsofrenian oireita...ei minulla ainakaan!) nimittäin, vaikka mä kaipaan Lontooseen ja suureen maailmaan, niin kyllä mä oikeasti viihdyn aika hyvin jossain hornankuusessakin, kunhan vaan on pari ponia siinä kaverina. Suomessa oikeesti jäisin kaipaamaan varmaan lähinnä hevosia ja Kymppitonnia(miten niin koukussa?! äsken oli muuten Jyrki69 vieraana, ai että mä rakastan sitä miestä!)

heihei mitä kuuluu

..sä kysyt ja kaikki on ok, no hyvä sun on puhuu kun sä et tiedä miltä musta tuntuu

^^valitan vanhan-Apulannan fiilistelyä.Mutkuseonniinhyvää!

Kävin tänään Hulluilla päivillä ja masennuin kun en sit voinut ostaa mitään mun rahanpuutteen takia. Nöyränä sit kipitin arkeologian luennolle.

Sain tänään kuitenkin isältä tälläisen;

Se on puinen kirahvi ja Sonja nimesi sen Pertiksi.

Äiti oli kesällä Latviassa ja toi mulle tälläisen yöasun, aika hieno. Vaaleanpunaista liituraitaa<3

Ei mul muuta.

If I had you

...that would be the thing I'll ever need

Kävin äidin luona Kuopiossa ja olinkin ti-ma siellä, eli melkein viikon. Tuntuu, että en oikein tehnyt mitään, näin vähän paria kaveria,toisen muutossa autoin ja kävin kaupungilla hieman kulkemassa, muttei löytynyt(yllätys..) mitään mua miellyttävää, tosin eipä olisi pahemmin ollut varaakaan mitään ostella joten hyvä näin.
Hoidin lemmikkejä ja siedätyshoidin Liisaa yrittämällä pitää sitä sylissä about joka viides minuuttia ja leikattiin sen kynnet. Ai että se kissa vihas sitä.
Topi lähti viikonlopuks metsälle niin en nähnyt sitä kuin muutaman päivän.

Katsoin myös aika vaikuttavan leffan, The blind side(elämä pelissä suomeks kai?). Suosittelen, Sandra Bullock oli ihana ja tarina oli tosi koskettava ja melko aito, muutamat ylilyönnit tai amerikkalaisuudet vähän ärsytti mua. Jos pidit Forrest Gumpista, Gilbert Grapesta ja Vihreästä mailista, sanoisin, ettet inhoa tätä.

Tietysti mun tärkein tapaaminen oli Helmin kanssa. Menin kentällä tutussa ryhmässä ja ystäväni kuvaili ratsastustani. Helmi oli aika jäykkis, mutta kumma kyllä nosti tosi mielellään laukat(mikä on sille ollut _aina_ vaikeeta). Annoin sille omenoita, jotka diilasin torilta kun äiti osti omenoita. Kysäisin siis myyjältä oisko sillä myyntikelvottomia yksilöitä jotka menis hevoselle. Olihan sillä.
Poni tuntui kyllä todella pieneltä, vaikka Helmihän on just ja just hevosen kokoinen suomenhevostamma, ei siis ole edes piensuomenhevonen, vaikka kaikki niin luulevat. Syy, miksi Helmikki tuntuu nykyään pieneltä on varmaan nää turbohevoset joilla oon viime aikoina ratsastanut, Kimmokin lienee lähellä 170cm. Plus on massiivinen.

Helmistä voisin sen verran vielä tarinoida, että valoitan hieman syitä, miksi se on mun suosikkiponini. Monet onkin varmaan tätä blogia lukiessaan huomanneet Helmin kuvia siellä täällä.
Kolme vuotta olen nyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti ratsastanut Helmillä, sen verran se on asustanutkin minun entisellä ratsastuskoulullani, Peikkometsässä. Muistan oikein hyvin kun ekan kerran 'jouduin' Helmin selkään, ratsastin ryhmässä, jossa oli minua nuorempia ratsastajia ja sain monesti ns.haastavampia hevosia kun nuoremmille annettiin niitä varmoja ja osaavia poneja. Helmi oli vaikean maineessa, koska se käyttäytyi aika inhottavasti karsinassa, luimi ja pyöri ja kuopi(nykyään ei enää pyöri,mutta luimii ja kuopii kyllä). Lisäksi sen kunto oli huono ja hikosi nopeasti, se painoi kädelle ja ei vielä osannut oikein mitään koulujuttuja. Plus Helmi halusi mennä kovaa.
 En tarkalleen osaa sanoa, mikä on se juttu, jonka takia tykkään Helmistä, joka on vino ja aika vanhakin, eikä se oikein osaa muuta kuin hypätä ihan kelvollisesti. Kaiketi sen mieletön yrittämisen halu on se juttu. Niin ja toisaalta se, miten tiedän sen maneerit maasta käsiteltäessä ja sen miten se tykkää, että sitä harjataan(pehmeillä harjoilla ja napakasti, mutta ei missä nimessä kovasti). Se on niin kaunis kun sen mielenkiinto herää ja mantelisilmiin syttyy oikein valo.

Kuvia sunnuntailta;

Harjailin Helmiä ennen tuntia

                                         On se aika pieni tamma

Tilanne kuva laukan nostosta xD

En tajua mikä on tää mun trendi katsoa alas satulassa...

Olen ihan varma, että aina kun mulla on mahdollisuus yritän päästä Helmiä katsomaan, se on niitä hevosia jotka ei unohdu. Eikä etenkään ne hetket Helmin kanssa.