Wednesday, November 24, 2010

Desire makes me weak


Viimeisimmät päivät on olleet oikein mukavia.
Sunnuntaina kävin katselemassa ystäväni Sampsan kanssa Harry Potter and the deathly hallowsin ja tykkäsin kyllä tästä varmaan kaikkein eniten. Jotenkin paljon yksityinkohtaisempi ja tarkempi kuin aiemmat, johtunee juuri tästä kirjan jakamisesta kahteen osaan.
Mainoksissa tuli Punahilkka traileri ja täytyy sanoa, että huomasi todella Twilight-tekijöiden kädenjäljen(ei huono asia ollenkaan), varmasti menen katsomaan senkin kunhan saapuu Suomeen.

Maanantaina karkasin luennolta Ninan kanssa hieman etuajassa ja suunnattiin Ichibaniin syömään kasvis-sushia. Otettiin molemmat kurkku-avokadoa, sillä Nina on kasvissyöjä ja minä en halua syödä raakaa-kalaa(mieluiten ei ollenkaan kalaa!) ja olin aiemmin vain kerran maistanut sushia, joka oli myös kurkku-avokado makua. Pehmeä lasku minun sushi-kokeiluissani, mutta on se kyllä hyvää. Odotan oikein Lontoon susheilua, jos vaikka löydetään joku über hyvä paikka. Tuntuu, että sieltä voisi löytyä aidompaa ja parempaa kuin Helsingistä.

Tiistai on minun virallinen ratsastuspäiväni ja niin oli eilenkin, ihmeen hyvin toimi istunnalla Kimmo, kai sen luupäähän alkaa upota mun pointti. Jotenkin ärsyttää sen ohja-riippuvuus kun minä olen tottunut siihen, että ohjat on vain tukena ja asetusapuna, ei ohjaamista tai pysäyttämistä varten. Tilsa-kumit oli nyt laitettu kenkiin ja lunta ei nyt pääse kertymään kavioihin. Se on oikeesti tosi vaarallista, jos tulee oikein liukkaat ja tiukat tilsat jalkoihin.
  Tiistai-ilta oli pyhitetty Pottereille 5&6, jotka katsoimme perinteisessä porukassa eli Tuuli, Maria ja minä. Kuulisitte vain niiden jutut :DD Kaikki on homoja<3 ja btw, Voldemort on Harryn ex-lover. Joo, ei tästä aiheesta sen enempää..

Tuuli on myös vannoutunut Twilight-fani ja minä onnekas pääsin hyötymään tästä, sain Wolves-korttipakka lahjoituksen, tässä kuvaa;


Lisäksi sain meidän yhteistilaamat magneetit eilen, nämä oli yhtensä vain 6,15e, ei yhtään paha hinta!

Eli Toy Story 3 Barbie, Dita Von Teese, Robert Pattison(<333) ja Veijarikissa! Nyt on entistä hienompi jääkaapin ovi!

Sitten tähän päivään, kotiuduttuani Potter-iltamista n.klo 4.20 sain huiman idean, voisin mennä uimaan aamulla ennen luentoa. Luennot alkaa siis vasta neljänmaissa aina, mutta minulle on vaikeaa yleensä nousta aamulla ellen ole menossa ratsastamaan.
Lähi haliin menin kuitenkin klo.11.20 ja jo yhdeltä olin takaisin kotona, uin sellaiset 1,5km, joka on minusta aika hyvä matka kuntouimarille. Koitan nyt kun vielä on aikaa niin käydä kahdesti viikkoon hallilla.
Tukkakikn kerkesi kuivua ennen lähtöä keskustaan, en tosiaan omista hiustenkuivaajaa, se on niin huonoksi tukalle niin en edes hätätapauksia varten halua sellaista omaksi(sitten sitä tulisi käytettyä kuitenkin usein jos sellainen olisi).

Luennon jälkeen päätin lähteä tutkimaan hieman Helsingin kauppoja, kissani on nimittäin hävittänyt oikeesti kaikki mun ponnarit(se kiskoo niitä jopa vieraiden päästä säälimättömästi) ja olin siis kipeästi ponnareiden tarpeessa. Henkkamaukalta löytyi kaksi pakettia söpöjä ja käytännöllisiä, 1.95 per pakkaus.


Ponnareiden löydyttyä, syystä jota en tiedä päätin vilkaista Vilan liikettä. Virhe. VIIRRHEEEE!!
Löysin todella ei-minun-tyylisen talvitakin joka oli ihanan lämmin ja jotenkin en oikeesti tiedä miten, se vetosi minuun. Kauniimpi se olisi valkoisena, mutta mietin vielä pidänkö tätä extemporea vai palautanko sittenkin liikeeseen. Rehellisiä mielipiteitä kaivataan, sopiiko tuo minkään mun vaatteen kanssa yhteen ja ylipäätään onko se niin ei-mun-tyyliä, että oikeastaan onkin mun tyyliä? (kyllä, minulla on vaatteita jotka on niin ei minua että jo ovat minua...eh...)


Hiusrusetti ei näy :(

Wednesday, November 17, 2010

Your girl is lovely Hubbell

Varmasti kaikki tietävät, että palvon tiettyjä tv-sarjoja, joista myös useimmista omistan boxit. Tälläisiä sarjoja ovat; Gilmore Girls, Twin Peaks ja tietysti Sex and the City, josta haluan avautua tänään hieman enemmän.
Monet tietänevät sarjan, lähinnä ihme jos nykyään tapaa jonkun joka ei ole kuullutkaan siitä. Minun koukutukseni alkoi jo varsin varhaisessa vaiheessa, olin 12 ja liimattu television eteen aivan samoin kuin nykyäänkin. Always in a mood for SATC! Kakkos leffaa en ole vielä raaskinut ostaa, mutta leffassa kävin sen tottakai katselemassa kuten ensimmäisenkin.
En suoraan sanottuna tiedä edes suuntaa antavaa lukua sille kuinka monesti olen jaksot nähnyt. Viimeisen kauden kuitenkin useammin kuin muut, se on syystä jota en tiedä suosikkini. Tähän aikaan vuodesta tulee aika kun minun tekee mieli linnoittautua sohvalleni(joka sivumennen sanoen ei voi kovin hyvin) ja katsoa jakso toisen perään ja levy toisen perään Carrien seikkailuita.
Tässä kohtaa otsikko astuu kuvaan, katsoin juuri 2 kaudelta jakson, jossa Carrie sanoo nuo legendaariset sanat miltei yhtä vakuuttavasti kuin Barbra Streisand n.30 vuotta aiemmin. Minusta mikään ei ole tyylikkäämpää kuin sanoa rakastamalleen miehelle uskomattoman kauniina ja voimakkaana noin, sivellä hänen hiuksiaan ja kävellä pois. Bittersweet must be the word. Halusin vain jakaa tämän kanssanne.

Seuraavaksi minun real life kokemuksiini tältä päivältä, hiivin tosiaan usein maanantaisin ja keskiviikkoisin ennen luentoa jo hyvissä ajoin Helsinkiin, sillä yleensä haluan shopata hieman tai vähintään kuolata ihanaa materiaa erinäisissä kaupoissa(tänään kävin Vero Modassa sovittelemassa vaikka mitä ihania mekkoja ja rättejä, joihin ei oikein nyt ole varaa). Varsinainen missioni oli kuitenkin etsiä meikkivoide. Kyllä, MINULLE!
Totuus on, että minulla on ollut tasan yksi meikkivoide, ostin sen jossain 6-8 luokkalaisena ja käytin sitä muutamia kertoja. Se ahdistaa. Tuntuu kuin olisi joku ällö ihoontakertunut/liimattu naamio naamassa. Nyt kuitenkin on tullut minullekin aika opetella käyttämään ja kestämään meikkivoidetta.
Puntaroin mielessäni kumpi kauppa on halvempi, Anttila vai Stocka, päädyin Anttilaan ja huomasinkin loistavan tarjouksen, maksa 2 osta 3 Lumenen natural code meikkiä. Valitsin lopulta Cream nimisen meikkivoiteen, violetin kynsilakan ja Peach sävyisen eye dramatizerin. Laskeskelin että yhteensä maksaisivat n.13-14e. Menin kassalle ja annoin 20e setelin, ilmeisesti myyjäparka oli aivan hämmästynyt siitä kuin stunning olin ja ojensi takaisin melkein 16e! Toimin sitten kuten kuka tahansa yhtä heikossa rahatilanteessa oleva toimisi, nappasin rahat hymyilin tavallistakin leveämmin ja kipitin ulos kaupasta tyytyväisenä. Hieman bitch myönnettäköön, mutta eihän kyseessä ollut minun vikani varsinaisesti...


Huomisen tavoitteeni on koota kaikki myyntiin menevä krääsä,vaate.asuste ja muu materia yhteen kasaan kirpparia varten. Suurin osa varmaan mikä ei kirpparilla mene kaupaksi päätyy SPR:n konttiin tms. , sillä haluan oikeasti vähentään mun romukokoelmia, etenkin jos aion muuttaa Lontooseen tai vähintään Helsingin keskustaan. En jotenkin usko, että pitkään aikaan tulen asumaan näin suuressa asunnossa. Yksi syy on tietenkin varojen keräys Lontoon joulukuun matkaa varten, jos saisin suunnilleen kaiken myytyä niin saisin alakanttiin arvioiden n.300e! En tosin usko, että kaikki menisi kaupaksi. Kaapeista on lähdössä ainakin muutamia kenkäpareja kokoa 35-36 sekä korsettia ja tyllihametta plus ainakin 25 turhaa leffaa, ilmoittelen täällä milloin ja mistä kirpparilta minun ja Anittan pöytä bongattavissa!

Ps. Olen syönyt tasan kerran sushia, enkä silloin edes suuresti pitänyt siitä ja nyt mulla on ollut joitakin päiviä mieletön(ja todella erikoinen) mielihalu saada SUSHIA! Onneksi ystäväni Nina on luvannut lähteä piakkoin seuraksi johonkin Helsingin sushi ravintoloista, looking forward<3

Sunday, November 14, 2010

I can't take it any longer

Varsin tavallista on mun arjessa se, että elän etäällä kaikesta, silleen että vaikka teen jotain niin mietin muuta ja rakentelen pilvilinnoja siitä millasta elämää haluaisin elää. Pari kertaa elämässä mä olen tehnyt jotain repäisevää, sellasta mikä on ollut välttämätöntä mulle, että pystyn jatkamaan hengittämistä. Nyt alkaisi taas olla aika. Kokoajan haudon Lontooseen muuttamis projektia ja pikku hiljaa olen koonnut hakemuksiin tarvittavia juttuja. Samalla pidän varasijalla Australian Perthiin(kyllä, Heath Ledgerin kotikaupunki) töihin lähtemistä, kyseessä olisi laukkahevostalli.
Kai mä olen vähän vaeltajaluonne?

Nyt mun henkireikä on tuleva Lontoon matka ja klassikkoelokuvat. Elokuvista puheen ollen, onnistuin monen turhauttavan yrityksen jälkeen saamaan läpi Play.com tilaukseni. OP:n visa electron ei tuntunut millään toimivan vaikka tilillä oli rahaa, nettimaksut oli aktivoitu ja kaiken piti olla ok. Nordean kortilla sitten viimein onnisti. Nyt on 5 leffaa matkaamassa tänne päin!  Kaikki sellasia joita on joko mahdoton tai _todella_ vaikea tavoittaa Suomesta.
 Voisin nopeasti suositella muutamia viime aikoina katselemiani pätkiä, osan varmasti monetkin nähneet. The Way We Were, voi luoja yksi parhaista elokuvista ikinä, olen katsonut tämän kauan sitten ekan kerran enkä kamalasti pitänyt siitä, sillä pikkuteinin aivoni eivät silloin tajunneet elokuvaa yhtään. Samanniminen biisi soi leffassa ja sekin on todella kaunis. Inhoan polittiikkaa joka katselukerran jälkeen enemmän. Tämä on yksi Play.comista matkalla olevista leffoista.
Takuuvarma itkettäjä.


Barbra Streisand upeana.


 Hevoskuiskaaja, jatkaakseni samoilla  linjoilla,Robert Redford tässäkin ja en tajunnut tätä leffaa lapsena. Eeppinen ponitarina ja aika ahdistavakin välillä. Kimmon omistaja sanoikin, että jos meille käy joku kerta samansuuntainen onnettomuus niin sitten pienin ongelma on saada Robert Redford tänne opettamaan mua ratsastamaan uudestaan. Lisää Redfordin huippuhetkiä Sneakers ja Minun Afrikkani leffoissa, molemmat niin loistavia kuin nämäkin, enkä minä edes ole mikään Redford-fani! Sillä vaan on loistavia leffoja.


Yksi 2000-luvun uutuus tuotos jota odotan kovasti on Burleski-musikaali, päätähtenä kaksi minun lapsuuden ja miksei nykyisyydenkin ihannenaista, Cher ja Christina Aguilera. Vähän mua jännittää miten pahasti Cher jättää varjoonsa Christinan, etenkin kun ei yhtää tiedä miten lahjakas hän on näyttelijänä. Cherillä on vähän turhan usein ollut tapana himmentää muita(esim. Noidat-leffassa Susan Sarandon on niin pahassa paitsiossa etten aina edes muista hänen esiintyvän leffassa!). Totuus on kuitenkin, että Burleskin biisit ovat väkisinkin vähintään fabulous.



Virallinen leffajuliste ja epäilemättä tulee olemaan myös DVD:n kansikuva.

 

Kyllä, kelpais näyttää tuolta 64-vuotiaana, vaikka pitäisikin käydä plastiikkakirurginpakeilla. Cher ei sentään kiellä käyneensä fiksailuissa, toisin kuin esim Jacko ja no..yli puolet Hollywoodista. Olen ikuisesti katkera siitä, etten ole päässyt näkemään Cherin konserttia ikinä, 2002 vuoden Suomen keikka peruuntui :(

Loppuun minun muutama ostos, ympyrähuivi ja pipo! Tähän vuoden aikaan on jo hyvä varautua järein asein, eli autoon talvirenkaat(vaihtuu maanantaina omaani) ja lämpimiä vaatteita,kenkiä ja asusteita. Etenkin kaulahuivit on tärketä mun kaltaisille herkkiskurkuille.


Todella luonnollinen käsivarakuva joka on otettu sisällä xD Joo no anygays näette vähän mitä tullut ostettua. Huivi oli kaupan viimeinen! Varsinainen voittaja fiilis tuli kun sain napattua sen. Kelpaa sitten Lontoossa shoppailla huiviin hautautuneena.

Tuesday, November 2, 2010

Men I may not know, but the shoes I know

   Ystäväni vinkkasi minulla tälläisesta kivasta kilpailusta, jolla voi voittaa rahaa kenkien ostamiseen- olin tietysti heti osallistumassa. Miksikö? Tuskin kukaan joka tuntee minua yhtään kysyy miksi. Samaistun tälläkin elämän osa-alueella joskus ehkä vähän liikaakin Sex and the City sarjan päähenkilöön Carrie Bradshaw'han. Postauksen otsikko onkin Carrie-lainaus. Kengät ovat materian maailmasta minun ykkösrakkaus. Minulla ei ole omasta mielestäni aivan yltiömäisiä kenkävarastoja, sillä pyrin panostamaan laatuun enkä määrään, kuitenkin veikkaisin että n.40-50 paria löytyy jos mukaan lasketaan kaikki jalkineet ratsastussaappaista Bordelloihin. Panostan laatuun ja omistankin muutamia design kenkiä sekä useita pareja laadukkailta merkeiltä(esim converse,new rock,vagabond). Kengissä tärkeintä ominaisuutta en osaa nimetä, sillä minulle on tärkeää niin ulkonäkö kuin materiaalikin ja tietysti se käveltävyys(ei aina kovin tärkeä, jos kyseessä extrasuperihanat yksilöt...).

   Brandosin sivuilta löysin todella monia kauniita kenkiä joilla oikein mielelläni kulkisin ja valinta oli kyllä oikeasti aika vaikea. Päädyin kuitenkin seuraaviin kopsuttimiin. Arvaatte varmaan miksi, no kerron silti! Ensinäkin, minun suosikkivärini osui silmään heti, kuinka minä olenkaan halunnut korkkareita vaaleanpunaisena! Toiseksi, nämä kengät näyttävät juuri oikean korkuisilta. Pysyisin pystyssä mainiosti ja saisin säälittävään reilun 160cm maavaraani hieman nostetta.
Kenkien juttu on kuitenkin ehdottomasti ohuet remmit, ne toimivat yksityiskohtina, ilman niitä kyseessä olisi aika perus avokkaat. Minulla on yhdet Harrodsilta ostetut mustat kiiltävät hieman samantyyliset kengät, joita pidin yliopilasjuhlissani, niissä remmit vaikuttavat myös kengän istuvuuteen jalassa, näiden vaaleanpunaisten kohdalla näyttäisi olevan samoin. Plussa kengissä sinänsä, sillä näin ne todennäköisesti istuvat omaan jalkaanikin hyvin kun remmejä voi säädellä tarpeen mukaan.
  Lienee värin ansiota, mutta minulle ainakin tulee mieleen prinsessasadut ja Emilie Autumnin lavashow. Noilla kengillä kelpaisi kyllä tepastella EA:n keikalle.






Tässä linkki vielä kenkiin Brandosin sivuille.


Olen mukana kilpailussa, jossa voit voittaa 80 e


kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.

Kilpaile täällä.