Christmas

As always I spend my holidays in Kuopio(Eastern Finland) in my grandparents townhouse. 

Here's the only pic of moi taken this Christmas. There's my dog, Topi who has been on these pages before. He's still well, begs for food and whisps his tail even thou he's almost 13 years old...

I decorated the tree, we have these really old things we always put on a tree, not new and fancy like I usually would prefer. Apples, birds, balls, bells,candles and frosty the snowman.

Apparently I have not been that a good girl this year and I didn't get that many presents. Actually, not that good presents even(yes I am a bitch because I say so). So, I introduce only the ones I liked. 

I guess this was the best, Tangle teezer, a pink one. This really works and does not hurt. Brushing hair has never been this nice, I promise.

Hush Puppies shoes. Not sure if I really need these or anything but they're cute! 

My granny is a great porcelain painter and she gave me this violet cat set. I already have very much her works, and I really like the idea that she made these for me and these are unique. 

Two american books, translated in finnish because I nowadays read too little anything written by a finn so some translated literature I have to do. So that I won't forget my native language, haha. Anyway, these are the sequals to the first book of series...The name was Luxe if I remember correctly. These are very light to read, about New Yorks rich people in 1899 -> 

I got a little money too, and oc I went to shop as soon as the stores would open...and I found this lovely 1950's stylish dress from Vero Moda. I look grown up and no-one will think I'm underaged at work(yes, a few weeks back this happened, one customer kept telling me that I must be 15 and I can't be working in a bar. I was pretty mad)

Add caption

This night we went to see the new Sherlock Holmes(by 'we' I mean me&Maria). 

Noomi Rapace was great and she is basically why I wanted to see this film. Thou...adventure movies kinda are my guilty pleasure and must admit, Jude Law is cute(sorry Maria but he is).

My reason is you

One good thing in my life, which gives me energy to deal with all this other shit is....

Horses. (Warning, this post is ponylicious)

There's no greater pleasure for me than riding my lovely fav ponies,  and in a bad times like now, poorer ponies will do also. My current pony is okay but he just don't got it. But this one, of whom the following pics are, this one definitely gots it.

His name is Mister-Mystery and I think he's 9 years old or so.

My first academic party

My grandfather finally became a doctor this weekend. So, I went to Kuopio my old not so beloved hometown to party. 

In my opinion I had a very  nice hair...my aunt is a hairdresser so...

Anyway this is how I looked at the day event. And right next to me you can see my car, it's a Mercedes because germans just do it better.

Here's my outfit for the night party. Sadly the lace top does not show very well..it's lila and very useable in the future too.

This was sooooo short visit that I didn't have the time to go and ride my fav ponies, Helmi&Liekki. But tomorrow my lovely unicorn Kimmo serves me again. I also have some quite a busy week ahead of me, besides school&lectures I have the Versace for H&M-party on Tuesday night and on Wednesday a Venice-themed party at the University. And then I'm working the whole weekend at the night club (welcome, I'll be the girl selling the tickets).

The universe is not made of atoms,it's made of stories

I have decited to start write my blog in english. Mainly because I feel that I should practise my english and this should be fun. For both of us, you get to laugh at my poor grammar and I get to laugh at my even more poor spelling. Lalaaaa so let's give it a try!

This first(in english) post will not be so fun thou.

Friday morning was just an usual morning at first, I didn't have any lectures so I hadn't dressed at 11am, I was just lying on my bed thinking about getting dressed and taking the subway to library so I could study and prepare my presentation about Mohawk Indians. Suddenly my phone rang.

It was my mom, crying her heart out. All the words I could understand were 'Topi' and 'Cancer'. Two words I'd never want to hear in a same context.

I decided right away to take the first plane or train or what ever to Kuopio, to see my lovely little dog for the last time.

I took a train. I could not drive my car, Mercedes or not, I could not focus on driving, not now, not for several hours anyway.

Even thou the vet had told my mom that if she was her, she would not watch our dog over the weekend, we did watch. We know that he's not going to get heatlhy and that there is not that much time, but we just can't let him go since the only thing ,that we notice, is different is that he has cough. Mainly the nights are bad but at daytime it doesn't bother at all. He gets painkillers,just in case and we take him to the vet as soon as he does not act happy. Right now he is okey, he begs food, loves to smell things while on a walk and acts normal.

However, I know that this might be the last time I ever see my dog. It kills me, but I could not be that selfish that I'd take already him to the vet for the last sleep. My mom will definetly be there for him the last time and if I only can, I will too.

The weekend went so fast that I didn't have time to do anything else but spend time with my dog,mom, Lisbeth(the cat) and grandparents. Friday I didn't realize to take my riding stuff with me, so I didn't go ride Helmi or Liekki.

Anyway I had the time to go through some of my old stuff and I found my old VCR's, H20(I still have nightmares of that one, but there's Joseph Gordon-Levitt so...I can deal with my nightmares and only watch as far as he is in the movie...) and others I took were Amélie, Aladdin and Inventing the Abbot's(Joaquin Phoenix and Liv Tyler<3, I'm afraid that if I remember correctly this one does not work so well because I have bought it used). I also found my old Dinosaurus book, it's so great, I got it as a Christmas gift when I was 11 or so. The information has changed a lot after that but nevertheless it's a lovely dino-book.

Monday morning I took a plane from Kuopio back to Helsinki. I just love aeroplanes...They make me feel free,like anything is possible and I love it. I love to watch cities and forrests up in the air.

''One day I'll fly away

Leave all this to yesterday

Why live life from dream to dream

And dread the day when dreaming ends''

And in this context, I must add, GUESS WHO IS IN MOULIN ROUGE NEXT MONTH???? Could it be..hmm..let's see...Me and Maria perhaps?

U all see that little red button?? That stands for HitRECord and I'm part of the crew now<3 Yes my boss is Joe and this is cooool.

Thursday was full of hope, I got my first ever mail from the States, HitRECord's RECollection, I was so happy.  But I will save this story for later. 

Goodbye Alice in Wonderland

Häistä otin kuvia kyllä jonkun verran, mutten julkaise täällä muita kuin nämä omat look-kuvani, sillä olen aika varma etteivät sukulaiset yms vieraat halua esitellä liiemmin naamojaan täällä.

Juhlissa olin aivan kamalaa ruokaa, ei oikeastaan mitään syömäkelpoista. Salaatit oli kaikki pilattu jollain, yksi melonilla yksi fetalla. Pääruoaksi oli valkosipuliperunoita, muuten kiva mutta olen valkosipulille allerginen/yliherkkä, tykkäisin kyllä niistä mutta en niin paljon että kärsisin oireistani niiden takia, ja luomuhärän sisäfilettä, joo kasvissyöjä här. Tai no, jos ihan totta puhutaan niin en ole kasvissyöjä, olen kyllä ollut ,mutta veriarvoni eivät sitä kestä ja mahani ei rautalisää. Syön siis kanaa toisinaan. Kuulin itseasiassa nestemäisistä rautalisistä, joita aion kokeilla niin josko saisin jätettyä kaikki lihat pois jälleen. Eläinrakkaana ihmisenä en vain pidä ajatuksesta, että eläimiä kasvatetaan usein varsin kyseenalaisissa oloissa syötäväksi. Miksei sitten kuolleita ihmisiä hyödynnetä ravintona? Mikä tekee ihmisestä jotenkin arvokkaammaan,paremman tai eettisesti kyseenalaisemman syödä?

Takaisin päivänsanaan eli häihin. Tuttavia, joitain sukulaisia ja perhetuttuja oli toki mukava nähdä kerrankin jonkin muun kuin hautajaisten merkeissä. Erityisesti oli kivaa nähdä yhtä äidin 3 kaasosta, entistä ratsastusvalmentajaani ja kilparatsastajaa, jonka entisellä hevosella sain joskus ratsastaa, etenkin maastoilla. Sain paljon vinkkejä istuntaani kun katselimme ratsastuskuviani, istun kuulemma paljon paremmin Ellin kanssa kuin ratsastuskouluputtejen(johtunee siitä, että Barnsbyn satulassa vaan ei voi istua väärin ja ehkä niistä jalustimien pituuksista, pitäisi vaan uskaltaa laittaa paria reikää pidemmäksi aina ratsastuskoulussakin). Sivumennen sanoen pääsin Liekin puoliveljen Petterin, jonka olen tuntenut varsasta saakka selkään lauantaina. Kuvaajaa ei valitettavasti ollut mukana, nuori herra kulki kyllä melko moitteetta, mutta kyllä mun sydän silti kuuluu sille siskolle.
  Hoidin koiraani Topia ja olin lahjapöytä-vastaava(how lovely). Loppu illasta olin vihaisempi kuin hetkeen, loppuhuipennuksena oli yllätys ilotulitus, josta minua ei oltu infottu ja joka ttätätätätrräää paukkui tietenkin juuri siellä, missä auto oli parkissa ja jonka takakontissa(farmari auto) Topi tietysti nukkui. Arvatkaa oliko vanha sydänsairas koira säikähtänyt kunnolla, loikannut etupenkille pelkääjän paikan jalkotilaan. Luojan kiitos ei saanut sydänkohtausta tai esim murtanut jalkaansa. Voin kertoa, että saivat kuulla kunniansa. Olisivat nyt helvetti edes maininneet minulle niin olisin hakenut koiran sieltä siksi aikaa pois., mutta ei paljon päätä järki pakottanut. 

Seuraavan päivän iltana eli eilis iltana sitten riemu vasta repesikin kun äidin ällötys mies alkoi noin sadatta tuhatta kertaa riehumaan ja haukkumaan minua jne. Hänen äitinsä minun äitiäni ja seurauksena, äiti ei puhu miehelleen eikä sen äidille, ei aio mennä enää miehen äidin luokse käymään ja minä puolestani en aio enää ikinä puhua, nähdä tms äidin miehelle. Viimeinen kerta oli nyt kun minua kaiken kestämäni jälkeen aletaan sortaa. En siis aio mennä nyt hetkeen Kuopioon, ainakaan äidin luokse. Mummolaan tai ystävien luokse mahdollisesti, mutta tuskin ennen syksyä.  Miksi kirjoitan tästä blogiin? No, että mahdollisimman monet tietäisivät miten kamala se ihminen on. Riitely on inhottavaa, mutta kerrankin voin täydestä sydämestä sanoa etten ole tehnyt mitään väärää ja jopa äiti ymmärsi tämän ja myönsi sen.

Valotetaan faktoja hieman, tämä kyseinen henkilö on syypää miksi lähdin ovet paukkuen kotoa 17-vuotiaana ja muutin opiskelijasoluun. Ennen tätä karkasin 2 kertaa kotoa. Huudoksi on mennyt yleensä joka kerta sen jälkeen kun ollaan nähty ja tämä ei tyydy haukkumaan minua vaan myös isääni. Se siitä.

 Liisa ihmemaassa henkinen asuni, vain valkoinen Pekka-kani puuttuu.
Hiusruusukin näkyy tässä.

 Ihanat Vivienneni keräsivät paljon kehuja ja tuoksuminen ihmetytti ihmisiä 'mitä tää sun hajuvesi on, tuoksuu ihan hattaralle!' 'ööh,ne on mun kengät jotka tuoksuu, ei hajuvesi..'

  

Mekko: Hell Bunny

Legginsit:Seppälä

Kaulakello: Neuvostoliiton aikainen, löydetty isän tavaroista

Kengät: Vivienne Westwood

Sateenvarjo:syntymäpäivälahja Sonjalta

Laukku: Happie loves it

Ennen nukkumaan menoa perjantaina otin muutamia naamakuvia, osassa olen jo avannut nutturaa ja tuo aukinainen versio oli aikas hieno minusta sekin! Myöskin meikkini näkyy jotenkin näissä kuvissa,joskin on päivän mittaan haalistunut.

 

Sneakpeak

Aamulla kävin tätini kampaamossa laitettavana. Annoin melko vapaat kädet. Teemaani Liisa ihmemaassa, se sopi mielestäni varsin hyvin. Hiuksiin laitetaan tosin vielä myöhemmin tänään punainen ruusu koriste.

Väli vaiheessa näytin huolestuttavasti Paris Hiltonilta;

Edestä siis sileää

Takaa kiharaa.

Riding my unicorn

Oon miettinyt hieman, että perustaisin erillisen hevosblogin, sillä mulla tulee aiheesta hyvin paljon juttua tänne enkä tiedä kuinka monia ne kovin paljoa kiinnostavat. Hevosblogille voisi sitten kerääntyä erikseen aiheesta kiinnostuneet lukijat. Kuitenkin talvi-kaudella hevoskuvia tulee vähemmän kun ei ole niin paljon porukkaa tulossa kuvailemaan jne. Blogini on kuitenkin minun ja kertoo minusta ja tekemistäni asioista ja hevoset vievät kuninkaan osan elämästäni joten on luonnollista, että kirjoittelen niistä. Tavallaan siis koen, että on helpompaa pitää vain yhtä blogia ja laittaa kaikki siihen, kuitenkin on nuo luokitukset jokaisessa postauksessa ja sivupalkista voi klikkailla vain itseä kiinnostavien aiheiden postauksia jos tahtoo.

Tänään kävin ystäväni Rasmuksen lävistysliikkeessä hengailemassa ja samalla sitten tuli otettua napalävistys. Edellisenä kesänäkin minulla se oli ja korkeiden ratsastushousujen takia piti luopua siitä, kun ne painoivat juuri lävistyksen kohdille inhottavasti eikä päässyt parantumaan. Muutenkin ratsastuksen kannalta napalävistys ehkä hieman epäkäytännöllinen, kun miettii hevosen selkään nousua ja sieltä alas tuloa. Kauneuden eteen pitää vähän nähdä vaivaa ja kikkailla näköjään.

Sattui ehkä muistamaani enemmän ja meinasi silmissä sumetakin jännityspaniikin takia, että kiva.

Kävin myös tätini ja mummoni omassa kampaamossa Hiusstudio Queenissä, kulmat ja hiukset saivat kyytiä. Sain myös kiireen takia värväytyä mummon juurikasvun värjääjäksi, oli aika jännää, mutta ihan kunnialla sain sudittua värit. Ei taida olla minusta tuohon hommaan pidemmän päälle, mutta hyvä pitää kaikki ovet avoimina. Voisin olla kampaaja-arkeologi.

Poneilin tänäänkin, ratsuna jälleen rakas Liekkini. Toinen tätini halusi tulla katsomaan ratsastustani, joka meni tänään vähän niin ja näin. Osittain syytän kyllä uusia housuja, jotka eivät ole vielä muotoutuneet ja siksi oli outoa, en saanut istuttua satulaan kunnolla.

Ryhti on yleisesti ottaen parantunut vähän tai jotenkin tänään onnistuin skarppaamaan sen suhteen. Ohjat on edelleen liian löysät kun oon Kimmon kanssa opetellut pohkeella ratsastamista niin hanakasti, että jäänyt ohjat käyttämättä. Nyt onkin urakka saada ne taas pidettyä kädessä. Ratsastus on kyllä ehdottomasti niitä lajeja, joissa ei voi tulla valmiiksi ikinä.

Huomatkaa hei miten truu oon kun meen ratsastaakkin Mansonin paidassa!!!

Se katse, missä se onkaan, ah jossain aivan muualla kuin edessä. Minä ja romanttinen haaveileva katseeni aina kun minua kuvataan lol. Joo en kyl ehdi ikinä hevosen selässä pahemmin haaveilemaan.

Näyttäis siltä, että käytän pohjettakin aivan liian vähän kun ei oikein ole taipunut tuo poni nyt tässä(kään) kuvassa. Varmaan ihan hyvä, että joskus menee aivan päin seiniä ratsastus. Tulee opittua sitten yhtä ja toista, että missä tilanteessa mitäkin ja miten paljon ja miten.

Kuvat on vähän huonoja, ilman salamaa otettuja pokkarikameralla, joten laatu ei päätä huimaa. Lauantaina olisi vielä ilmeisesti yksi tunti tiedossa, toivon kovasti Liekkiä taas. Varsinkin kun tänään ei mennyt ihan nappiin tuo homma.

Postailen ehkä huomenissa lisää, mm. kuvia äidin häistä. Minun look on melkoisen Liisa Ihmemaassa vaikutteinen!

Just touch me baby, I don't wanna be sad

Masennus saavuttaa minut joka kerta kun vierailen entisessä kotikaupungissani Kuopiossa. En tiedä johtuuko se muistoista(joista suurin osa ei ole mitenkään mukavia, jos saan lisätä) vai jostain yleisestä kaupunginsielusta vai ihmisten karmasta, mutta aina mua ahdistaa täällä. Yleensä silti odotan tänne tulemista, sillä haluan aina nähdä niitä muutamia ystäviäni, jotka täällä vielä asuvat, lemmikkejä sekä tietysti vanhan ratsastuskouluni poneja. Ristiriitaista. Kurkkua kuristaa kun kuljen keskustassa, ahdistaa kun tiedän kuinka suuri prosentti ihmisistä siellä tunnistaa minut ja katsoo siksi kieroon. Espoo on minun pakopaikkani, suuressa kaupungissa voi hukkua massoihin ja olla kuka haluaa. Ulkomaille, pois Suomesta taitaa silti olla tavoite. Onneksi tuleva ammattini mahdollistaa sen, voi matkustaa paljon ja eksoottisiin kohteisiin. Kuopio on silti osa minua ja olisin varmasti hyvin toisenlainen, jos olisin kasvanut muualla.
Eilen tajusin oikeasti kuinka helpottunut olenkaan, ettei tarvinnut muuttaa tänne takaisin. Nyt olen lähes varma, etten enää koskaan tule asumaan osoitteessa, jonka postitoimipaikkana on Kuopio.

Kuopion matkoissa on tietty melko hyvä bonus, nimittäin se, että saan yleensä lahjuksia. Tällä kertaa jälleen uudet ratsastushousut, hameen ja luomivärin mummolta. Käytiin tänään ostoksilla yhdessä.

Ruskean sävyjä olen arastellut aiemmin häpeilemättä, vanha mottoni olikin 'ruskea näyttää hyvältä vain ponin turkissa'. Anne kuitenkin meikkasi minut viikonloppuna ruskealla luomivärillä ja tykästyin siihen, niinpä ajattelin kokeilla tehdä itse ruskean tai edes osittain ruskean meikin äidin häihin perjantaina. Laittelen sitten kuvaa meikistä, vielä en ole kokeillut näitä värejä.

Hametta katselin jo maanantaina Vero Modassa arvioiden, mutten viitsinyt sovittaa, sillä luulin ettei minulla ole varaa siihen. Inhottavaa sovittaa, jos tietää ettei kuitenkaan saa. Mummo kuitenkin kustansi tämän minulle syksyksi koska 'pitäähän sulla nyt yliopistoon olla jotain uutta vaatetta'.

Lopuksi ne ratsastushousut. Nämäkään eivät ole Cavallot, mutta Suitsisopissa, joka on ehdoton luottohevosliikkeeni loistavan ja asiantuntevan palvelun vuoksi, sanottiin näiden olevan varsin laadukkaat. Saa kuulemma mennä vaikka joka päivä ja näiden pitäisi kestää. Ratsastan kuitenkin vähintään sen 3x viikko, niin laadukasta pitää olla.

Bonuksena sain vielä 3 paria Kingslandin ratsastussukkia. Kelpaa köpöttää sitten.

 Edestä;

ja takaa ;

Aiemmat olivat aivan surkeat, lörtsähtivät heti ja mokka meni ihan pilalle ja nypyille. Säästän vanhat housut kuitenkin siltä varalta, että menen esim ilman satulaa, etteivät uudet housut kulu moisesta turhaan.
Kuvia uusista housuista ponin selässä varmaankin tulossa huomenna, kun saan vissiin tätini mukaan kuvaamaan vähän.

If you're a strong female, u don't need permission

Ihana päivä<3 Sain mun pitkään haaveilemat ripsienpidennykset, nämä ovat mielestäni hienommat kuin ne viime vuotiset.

Heidi kuvasi minua ja uutta kissanpentuaan, aivan ihana punainen pikku kissakatten <3 Ripset näkyy tässä

Eriteltyä silmäkuvaa, että näkyy selkeästi millaiset tuli. Tekijä sanoi minulle, että pakko laittaa kunnolla pituutta kun sinulla on omat jo muutenkin niin pitkät. Tosin mielestäni minulla on melko ohuet omat ripset. Vähän jos oon luonnostaan Barbie. Ripsientekijä oli muutenkin ihana kun sanoi lopuksi hieman huonolla suomella(venäläinen keski-ikäinen nainen) 'sinulla on kaikki hyvin, tukka ja silmät ja ihanat korut, kaikki kaunis' oon aina yhtä äimänä jos joku kehuu mua yhtään. Hämmentävää.

Kuva on vähän vino ja vääristää niin, että näyttää kun toisen silmän ripset olisivat pidemmät, ei ne ole.

Tuo yksi ripsi sojottaa väärään suuntaan xD oisin tietty voinut kammata ne ennen kuvan ottoa, mutta never you mind.

Pakollisia Kuopion tallin ratsastuskuvia. Liekki<3 En tiiä mikä tuossa ponissa kiehtoo, mutta se on vaan paras ja ihanin vaikka osaan ratsastaa monilla muilla paremmin etc. Jännä yhteensattuma on, että kuulin tänään ukiltani hänen äitinsä eli minun isomummon omistaneen ennen sotaa suomenhevostamman nimeltä Liekki, joka toimi maatalon töissä apuna sekä isomummoni ratsuna. Liekki joutui lähtemään sotaan eikä palannut koskaan kotia, mummo ei myöskään enää ikinä ratsastanut uusilla hevosilla.

Ehkä tällä Liekillä ja mulla on joku vastaava yhteys, historia toistaa itseään you know.

Ehkä hienoin ratsastuskuva musta ikinä, kun on vielä oikein mustavalkoinen. Onneksi on niinkin taitava kuvaaja kuin Heidi ystävänä<3!

Ope on vissiin just maininunnut mulle ryhdistä ja näin sen kuuluisikin olla jatkuvasti...todellisuus vain on toinen.

Toinen on aina niin onnessaan kaikista jännistä jutuista kuten pysähdyksistä ja peruutuksista keskellä maneesia!

En kestä tuota mun etunojaa, menen vielä torstaina tunnille, tosin vissiin kuvaajaa ei ole tulossa mukaan ja pakko yrittää skarpata ryhdin kanssa.