Sunday, July 31, 2011

Kuopioelämää

Voisi sanoa, että perinteeksi muodostunut festari minulle on yllättäen kotikaupungissani Kuopiossa järjestettävä Kuopiorockcock. Festari on järjestetty 9 kertaa ja viimeisimmät ainakin 5 vuotta olen ollut paikalla itsekin. Väinölänniemi on aivan loistava paikka moiselle tapahtumalla, sillä sinne mahtuu hyvin 3 lavaa ja mukavaa nurmikkoa on riittävästi, että voi istuskella ellei eturivissä bändien odottelu kiinnosta. Itse tein tänäkin vuonna molempia.

Osallistuin tänä vuonna vain ensimmäisenä päivänä eli perjantaina, sillä lauantaille ei ollut siunaantunut juurikaan mitään kiinnostavaa kuultavaa( paitsi se Matti Nykänen). Ystäväni Anne tuli meille eli äidin luokse jo torstai iltana, jolloin itsekin saavuin Savon maahan, niin päästiin heti aamusta rockkailemaan.
Alueelle oli suunnattava jo hyvissä ajoin, sillä ensimmäinen esiintyjä Reckless Love oli pakkonähdä-listallani. Olenkin varmasti jo aiemmissa postauksissa kertoillut, kuinka olen joskus varhaisteininä fanittanut bändiä ja Olli Herman onkin ensimmäinen ihastukseni(on se vieläkin ihana<3). Olin viimeksi nähnyt bändin livenä muistaakseni 2006, joten pitkästä aikaa oli mahtavaa nähdä pojat vieläpä 'koti'keikalla. Ja soittivat ikisuosikkibiisini So yeahinkin<3!



Sitten asiaan. Bändi,jonka olen nähnyt lukemattomia kertoja livenä ja aina se on hyvä, ei yhtä hyvä, mutta hyvä se on silti aina. Turmion Kätilöt.
Eräänäkin vuonna(taisi olla 2009) näin bändin 9 kertaa. Hups. Tänä vuonna vain 2 kertaa, mutta vielähän vuotta on jäljellä...
Olimme eturivissä Myötätuulessakin ja tällä kertaa ei alunperin ollut tarkoitus jäädä eturivikytikselle, mutta kuinkas kävikään, Uniklubin ollessa lopettelemassa keikkaa hakeuduimme lavan läheisyyteen ja kun keikka viimein loppui vapautuivat hyvät keskipaikat sopivasti. Minkäs sille voi, once a fangirl, always a fangirl.

Spekkeli

                                                            Master Bates



Lopuksi katselimme vielä Waspin, joskin kauempaa. Hämmentävää kun tälläiset legendat tulee Kuopioon keikalle, vaikkei nyt varsinaisesti omiin suosikkeihin kuulukkaan. Mut onhan se I wanna be somebody cool aika hienoa olla kuullut livenä.


Rockin lisäksi olen ehtinyt keskittyä tärkeimpäänkin Kuopiossa, eli  hauvani Topin hoitamiseen.

Anne otti minusta myös kuvia yksi päivä, rakkaat Vivienne Westwoodinikin näkyvät vähän joissain kuvissa. Otin ne mukaan äidin häitä varten, arkena en noita uskalla käyttää vaan tahdon varjella niitä kaikelta. Olisi ehkä ollut tarkoituksenmukaista ostaa useampi pari ja pitää osaa aarteina ja osaa ihan reilusti käytössä.






Muistelen, etten ole aiemmin esitellyt selän tatuointiani täällä, niin tässäpä nyt.



Jatkan mun landeilu elämää, lähinnä poneja, kavereita ja sitten ne häät tiedossa. Miten kestän to-su jotain sukulaisarmeijaa täällä, en tiedä. Tasan viikon päästä sanonkin adios, hasta la vista, auf wiendersehen, ciao ja tulen takaisin vasta lokakuussa. Olin ovela kun otin heti maanantaille molemmat hevoset etelässä, eli minun on pakko täältä lähteä sunnuntaina vaikka tapahtuis mitä.

Tuesday, July 26, 2011

Dreaming is all I do

Aivan virallisesti olen nyt kirjoittautunut yliopistoon sisään ja läsnäolevaksi. Epätodellista, koska vielä viikko sitten en uskonut niin käyvän ikinä, saati jo näinkin pian. Vielä on käytännönasioita läjä hoitamatta, mutta eivätköhän nekin tästä omalla painollaan etene.

Naamailukuva mun wannabe-uskottavanörttiyliopisto-opiskelija-lookista.


Eksyin myös ystäväni Lauran kanssa kauppoihin perusteellisesti ja tulinkin ostaneeksi äidin häihin uuden mekon. Mekko ei ole tavallaan yhtään minun tyyliseni, mutta Liisa Ihmemaassa-vibat tekivät siitä varsin suuresti tyyliseni. Vitsailinkin, että tarvitsen nyt ehdottomasti asusteeksi valkoisen Pekka-kanin. Kaulakello minulla jo onkin. Hääpäivältä on varmasti tulossa kuvia, joissa mekko näkyy.
Samoin ostin häälahjan, Romeo&Julia irtoteetä ja sydämenmuotoisen teesihdin(vai miksi sitä kutsutaankaan).

Random, oli tylsää kun Laura oli sovittamassa jotain.


Seppälästä taas olen katsellut pariin otteeseen sillä silmällä yhtä hametta, jota sorruin sovittamaan ja pakkohan se oli sitten kipittää suoraan kassalle kun oli niin ihana. Perustelen sillä, että tarvitsin syksyksi vähän jotain piristystä ja uutta verta vaatekaappiini.


Sain myös tehtävän ostaa muruselleni kaulakorun, mut saatoin mieltyä itse tähän niin paljon ettei se saakkaan tätä vaan pidän itse. Enkä kylläkään tiedä ihan tarkalleen tykkäisikö se edes tästä, vaikka väitti, että sellaset mistä tykkään itse kelpaa hänelle. Mul on kuitenkin tunne, että jos oisin yksisarvis-korun kanssa mennyt niin ois saattanut olla toinen äänikellossa.


Musta tulee esteratsastaja, tällä viikolla useampaan otteeseen hypähtelyä luvassa, tänään menin Ellillä ja huomenna Kimmolla, vähän hirvittää sen kanssa kun tiedän ettei sillä ole hypätty muiden kuin ojien yli hyvin  pitkään aikaan. Maastoilin normaalista tänään Kimmolla ja varsin reippaan oloinen oli, että ehkä se riittävä laukka löytyy huomennakin esteille. Toivottavasti saadaan kuvailtuakin meidän menoa(eriasia onko julkaisukelpoista materiaalia).

Torstaina sitten Kuopioon, perjantaina rockiin ja muutakin ohjelmaa tuntuisi kertyneen riittämiin. Ripsienpidennykset tulee tiistaina, ratsastustunteja otan niin monta kuin äiti suostuu kustantamaan ja saatanpa viimein uskaltautua muruseni uuteen liikkeeseen lävistettäväksi navan kohdilta. We'll see.

Saturday, July 23, 2011

My tears dry on their own




 Maailma menetti tänään suuren ja kauniin äänen. Nimittäin Amy Winehousen. Hän oli niitä harvoja nykyajan muusikoita, jotka olivat aidosti lahjakkaita ja eivät pelleilleet ties millä studiokikoilla ja muunnelleet ääntään ja vedelleet keikkoja playbackina. Arvostan.

Ensimmäisellä Lontoon matkallani vierailimme Madame Tussaud'silla ja siellä halusin samaan kuvaan Amyn vahanuken kanssa. Nukke on minusta varsin onnistunut kaikinpuolin.


Maagista kyllä, Amykin oli 27 vuotias kuollessaan kuten Jim Morrisson,Janis Joplin,Jimi Hendrix ja Kurt Cobain. Ehkä siitä tunnistaa aidon legendan?


Rest in peace Amy.

Friday, July 22, 2011

Carwash! Oops, no, Ponywash!

 Ratsuni Kimmo pääsi kuuman päivän kunniaksi oikein luksushoitoon ja samoin sen tallikaveri Hurja. Hurjan ratsastajan kanssa pestiin molemmat ponit suklaa-vanilja shampoolla. Ei mennyt kyllä pitkään kuivumisessa tänään. Kuumuuden takia mentiinkin melko käyntipainotteinen lenkki pienillä pyrähdyksillä, ei ole kivaa ratsuille eikä ratsastajille tuolla +30 asteessa paljoa kiitolaukkailla.
Ärsyttää oikein miten vähän olen nyt kesällä päässyt Kimmolla menemään, mutta elokuussa 8-28 päivä yritän paikkailla poissaoloani ja mennä Kimmolla senkin edestä, yliopiston alettua sitten 29pvä saattaa alkaa aika olemaan kortilla.

 Torstaina kävin entisen kämppikseni Lauran kanssa Huviretkessä syömässä, sillä hänellä oli sinne lahjakortti. Oikein herkullista ruokaa olikin. Laittauduin siksi ns. vähän paremmin. Raflailun jälkeen mentiin katsomaan uusin ja viimeinen Harry Potter. Haikeaa se oli, mutta hieno leffa oli saatu aikaan. Mielestäni Potterit ovat siinä mielessä harvinainen sarja, että paranevat loppua kohti.


 Mekko esiintyykin jo jossain aiemmassa postauksessa huonomman kuvan kanssa, tämä on vähän edustavampi. Kengät ovat mun yhdet suosikkini, ostin ne ensimmäiseltä Lontoon matkaltani keväällä 2010 Harrodsilta. Käytin niitä mm.ylppärijuhlissani. Nyt vain huomasin, että ovat äärimmäisen epämukavat jalassa jos jalka asettuu yhtään huonosti kenkään ja se on vaikea saada asettumaan sinne hyvin. Tosin sitten kun jalka on hyvin kengässä, näillä kävelee vaikka kuuhun ja takaisin.

Hieman naamailu kuvaa kehiin! Rakastan tuota kaulakorua, sain sen viime synttäreillä Anittalta. Se nainen näyttää tuntevan mun maun aika tosi hyvin. Kuvassa minulla on myös uutta Lady GaGa kiiltoa.


Viikon päästä sitten Kuopiorock<3! Osallistun mitä luultavimmin vain perjantaina, silloin ehdottomasti on nähtävä Reckless Love, Turmion Kätilöt,Ruoska ja jos WASPiltä vielä kuulisi I wanna be somebody coolin niin ois melko bueno.  Kuopiossa minulla on taas ohjelmaa tulossa kivasti, äidin häihin liittyen ties mitä mekon korjauksesta ripsienpidennyksiin ja kampausharjoituksiin ja sitten ns. omia menoja kuten ystäväni uuden kissan katsastus, ratsastustunteja(Liekki ja Helmi mama is coming<3 ) ja sitten viimeinkin uusi napalävistys mitä ilmeisimmin! Muruseni Rasmus ainakin on kovasti uhannut sellaisen tehdä minulle, eriasia nynnyilenkö ja sanon että ei käy.

Wednesday, July 20, 2011

Lipstick, girl's most important weapon

 Pitkän ja liian aikaisin alkaneen päivän yhteenveto coming up!

Heräilin 06.25, enkä todellakaan muista milloin olisin viimeeksi joutunut nousemaan noin aikaisin. Oli pakko katsoa vähän Gilmorea aamulla ja vedellä pikapuuroa naamaan, pakkellien lisäksi. Häthätää myös pakkasin laukun täyteen vaihtovaatetta kuvauksia varten. Kutsussa kun luki tarkkoja ohjeita vaatetuksen suhteen, lopulta en olisi tarvinnut muuta kuin takin ja huivin eli kannoin aivan turhaan ties mitä paitoja ja hameita. Tv-sarjan kuvaaminen ei oikeastaan eronnut juurikaan elokuvien kuvauksista, meininki oli rento mutta vauhdikas. Juttelin monien mielenkiintoisten ihmisten kanssa niitä näitä ja sainpa seurata Kari-Pekka Toivosen työtäkin. Yksi aivan selkeä suominäyttelijä suosikkini on hän. En uskaltanut mennä mitään juttelemaan, vaikka taukojen aikana olisikin ollut mahdollista käydä kertomassa kuinka arvostan hänen työtään. Ehkä ensi kerralla sitten. Sarja muuten näytetään vuoden päästä syksyllä tv2, infoan siitäkin varmasti ajallaan sitten.

Loppu päivän hengailin tätini kanssa Helsingissä, hän vei minut syömään yliopistoon pääsyn kunniaksi italialaiseen ravintolaan Vapianoon, jonka pastaa palvon. Sain myös valita MACilta huulikiillon ja valinta osui tähän pitkäaikaiseen kuolaukseen;



MACin Lady GaGan nimikko tuotteista menee muuten kaikki tuotto hyväntekeväisyyteen mm.AIDS-lapsien hoitoon.  Oikeasti olisin tahtonut huulipunana tuon samaisen pinkin, mutta ne olivat loppuneet, joten täytyi tyytyä kiiltoon.  Kokeilin myös GaGan nudea, tykkäsin tavallaan siitäkin, mutten tiedä sopiko se oikein minulle ja näin ollen tulisiko käytettyä, joten luotin pinkkiin.  Alla kuva miltä näyttää huulilla.


Bussia odotellessa eksyin vielä Tiimariin ja löysin tuplapaketin My Little Pony-liimaa ja pakkohan se oli saada kun mun opiskelutarvikkeet nyt tuntuu olevan kaikki muukin MLP-aiheisia.


 Ne puuttuvat kuvat Ellistä;


Henkilö X selässä saisi kätensä ja ryhtinsä pitää kunnollisina at all times.



Ellinen aina yhtä upeana, rakastan tuota sen säihkyvää karvaa.

 

Torstaina eli huomenna loppuukin pitkä piina kun näen viimein sen ihan viimeisen Harry Potterin. Liput on hommattu jo ja odotukset korkealla, eriasia miten kestän katsoa kun Helena Bonham Carter kuolee. 
Varmasti leffan jälkeen tulee haikea ja vähän tyhjäkin olo, että se nyt tosiaan oli tässä. Niin ja se tunne, että pakko lukea ne kaikki kirjat nyt läpi alusta loppuun ja mieluiten suomeksi ja englanniksi. Btw ahdistaa olla puolikielinen Potterin suhteen, muistan suurimman osan Pottersanastosta vain joko enkun tai suomenkielellä enkä melkein mitään molemmilla. Fail.



I'm off to college

Otsikostakin sen huomaa, tää lähtee yliopistoon syksyllä ammattisurkeakoulun(kuten Mystis sanoisi) sijaan!
Pääaineena arkeologia, jota kävin kuluneen vuoden avoimessa yliopistossa lukemassa. Sivuaineesta en tiedä, kieliä tahdon ottaa paljon ja ehkä niistä jostain tuleekin sivuaine. Meinasin seota kun näin kielikeskuksen lappusen yliopistokirjeen mukana, siellä voi lukea YLI 50 eri kieltä!!! Minua kiinnostaisi sen rakkaan ranskani lisäksi lukea vähän espanjaa, viroa ja tsekkiä. Kunhan saan käsiini kurssiaikataulut ymsyms niin pähkäilen, että mitä valikoituu mukaan(ja mikä edes se valikoima on kokonaisuudessaan). 
Olen tavallaan tosi tyytyväinen tähän koko yliopistojuttuun, mutta jonkin sortin kriisipaniikkihan tässä tuli. Oikeasti, minä jossain aikuistenmaailmassa. En tunne koko yliopistosta ketään, tai no yksi ystävä on toista vuotta samassa tiedekunnassa, mutta tuskin millään samoilla luennoilla. Olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka tykkään tietyssä määrin solmia uusia tuttavuus&ystävyys-suhteita, mutta vain oman tyylisiin ihmisiin. Huoleni seuraava, mitä jos en löydä niitä omantyylisiä henkilöitä sieltä, mitä jos niitä ei ole? Seuraavat kauan tulen kuitenkin siellä hengailemaan.

Omituista, että katsoin juuri edellisenä päivänä ennen tuloksien saapumista Gilmoren tytöistä jakson, jossa Rory aloittaa yliopiston Yalessa. En yleensä ikinä katso 4-kautta, koska 1-2 ja 5-7 kaudet on vaan niin parasta, että 3 ja juuri tuo 4 jää vaan hyllyyn keräämään pölyä(vaikka on nekin aika hyviä). 
Toisilla on aamukahvi pakollinen, ennenkuin päivä kunnolla alkaa, toisilla se on aamu-Gilmore,vaikka ihanteellisinta olisi aamu Starbucks JA Gilmore...hmm...


Viikonlopulta löytyi vielä julkaisematon kuva, ferrarini olkaa hyvä;
 

Aikas nätskä, vaikka itse sanonkin. Tällä olen hurruutellut paikasta toiseen siitä asti kun kortin sain eli vuoden ja viitisen kuukautta.


Huomenna keskiviikkona tai siis tänään(heheh vuorokausi vaihtui just) olen menossa tv-sarjan 'Maailma on valmis'-kuvauksiin Malminkartanoon. Yksi sarjan näyttelijöistä on Kari-Pekka Toivonen, ja  odotan kovasti josko pääsisin seuraamaan hänen työskentelyään jälleen. Varasto-leffan kuvauksissa viime syksynä olin samassa kohtauksessa ja uskokaa kun sanon, se mies osaa asiansa. Hyvällä tuurilla hän on nytkin samassa kohtauksessa. Toivossa on hyvä elää.

En tiedä, kuinka monia kiinnostaa yhtään lukea hevoskuulumisiani, mutta näin kesällä niitä tulee teidän iloksi/suruksi paljon. Kuvia oli tänään ottamassa Anitta. Pidin aluksi tuntia hänelle Kimmon kanssa. Olen surkea ope ja monta kertaa meni kauan ennenkuin hahmotin miten itse teen mitäkin. Teki ihan hyvää miettiä näinkin päin itse, että mitä kuuluu tehdä ja miten. 

Puskailukuvia seuraa: 


 En ole mennyt Kimmolla nyt kesällä paljoakaan, kuolaimilla sen kanssa viimeksi joskus kevät-talvella, joten 'koulun' meneminen oli vähän niin ja näin...Helpota ei ainakaan se, ettei ole käytössä kenttää. Kimmo tosin onkin maastoiluhevonen ja sellaisena siitä pidän. Kentällä menoa sen kanssa eivät minun hermot ja taidot pidemmän päälle kestäisi.


Miljöö on aika jees tuolla, koko vuoden, jonka olen Kimmolla mennyt mulla on ollut sellainen tunne, että täällä mä saan aivot narikkaan ja rauhoittua. Inkoossa en mieti liiemmin stressaavia käytännönasioita, koulujuttuja, rahajuttuja tai oikeastaan mitään vaan aidosti rentoudun.




Ps. Minulla on vielä Heidin toiselta valmennustunnilta tulossa Elli-kuvia!

Monday, July 18, 2011

The Plague Picnic 2011


Osallistuin tänäkin vuonna Ruttopuistossa pidettävään Emilie Autumn-fanien miittiin, The Plague Picniciin. Oli todella mukavaa ja tutustuinkin viime vuotta paremmin uusiin ihmisiin ja myös tutumpia naamoja oli ihanaa nähdä. Sää oli lähes identtinen viime vuoteen ja hieman tukalahkoa oli koko korsetissa ja puolipitkähihaisessa kauluspaidassa. Onneksi muistin ottaa ihastusta herättäneen vaaleanpunaisen höyhenviuhkani mukaan! Viuhkan lisäksi toin mukanani Kuopiosta kyläilevän Heidin, vaikkei hän niinkään EA-ihmisiä olekkaan.

Viime vuoden miitissä tapasin ensimmäistä kertaa Mystralin eli Mystiksen aka Elixia treenikaverini ,joka kuvaili minua hieman ;


Ensimmäiseen Pottersukupolveen kuuluvana ihailin Santerin uutta Potter-kirjaa, se jossa on esim Kelmien kartta mukana. Aivan ihana kirja<3!


Asusteena lyhtypylväs, meikki oli melko lame, sillä ripsiliima oli niin kuivaa, että oli pakko ottaa ne pois repsotuksen vuoksi melkein heti. Kun vain muistaisin nyt ostaa uutta!


Koko asu näkyypi tässä, hameen ostin Porin reissulla Jenkin's tms kaupasta, Onlyn hame näyttäisi olevan. Korsetin ostin Mortician aleista joskus 2-3 vuotta sitten, silloin se oli tisseistä vähän turhan väljä mutta enää sitä ongelmaa ei ole...


Kuvat jatkuvat sen toisen Heidin ottamilla kuvilla(btw, miksi kaikkien mun kavereiden nimi on joko Heidi tai Laura tai alkaa A:lla? niin ja sitten on Sonja).

 




 Ensi vuonna uudestaan ja toivottavasti tapaan ja/tai törmään mahdollisimman moniin jo ennen seuraavaa piknikiä<3 Tässä vielä yhteiskuva porukasta! Enpä olisi uskonut 16-vuotiaana kun Emilietä aloin luukuttamaan, että voisin saada tälläisiä kokemuksia ja uusia tuttavuuksia musiikin kautta. Luy ya<3



Löysin muuten viimein kalenterin, se on aivan tajuttoman ihana<3! Sisällä on väri ja mustavalkokuvia aiheeseen liittyen. Nyt on minunkin pakko palata normaalien ihmisten arkeen ja alkaa merkitä asioita ylös, että ne muistan. Kummasti olikin kertynyt ylös merkattavia menoja ymsyms.


Seuraavia sankareita olin hoitamassa to-ma, Army on aivan mahtava koira ja tajuttoman seurallinen. Kokoajan sais olla paijaamassa.



Kapteeni Koukku on maailman kiltein kissa ja tykkää nukkua vieressä vähän liikaakin.

 


Pakolliset hevoskuvat, sillä olin 2 päivänä Heidin pitämillä yksityisvalmennustunneilla, samalla hän kuvaili Ellin ja minun menoa. Aika hienoja kuvia ja itsekin paikoitellen näytän osaavalta(tai ainakin osaavammalta kuin mitä todellisuudessa olen xD) Elli on kyllä hienona as usual.