Monday, December 27, 2010

Hengaillaan, ei mennä nukkumaan

Koskien saagaa Lontoon-matka & joulu jaan juttuja kahteen postaukseen siten, että nyt kirjoittelen pääpiirteittäin kaikkea jännää ja postailen kuvia joita kamerastani löytyy ja myöhemmin seuraa varsinainen ostokset&lahjat osio.

Kylmästä ja lumisesta Suomenmaasta kävi tie siis brittein saarelle 16 pvä torstaina. Kone lähti jään takia hieman myöhässä matkaan, mutta ei mitenkään merkittävän myöhässä ollut onneksi.  Melko ongelmitta sujui siirtyminen hostellihuoneeseen jonne vaan heitettiin nopeasti kamat(ja toinen kännykkä!! my lessfavorite mistake) ja suunnattiin Oxford streetille ruoka mielessä. KFC(Kentucky fried chicken te sivistymättömät) ilmaantui kyltteineen pelastavana merkkinä ylemmältä taholta.

Perjantaina käytiin katsomassa Goldsmithsin yliopistoa Itä-Lontoossa, alue oli vähän epämääräinen, mutta yliopisto rakennukset, joita tutkittiin lähemmin vaikuttivat oikein mukavilta. Kuvaa ilmeisesti päärakennuksesta:




Disney-kauppa oli ehdoton vierailukohde, mutta IHME on se, etten ostanut sieltä _yhtään _ mitään! Arielin Sebastian-pehmolelu kummitteli kovasti, mutta jäi kauppaan. Alla jouluikkuna kuva, my heaven<3



Yksi Lontoon suosikki kohteitani on ehdottomasti National Gallery, siellä on kansainvälistä taidetta. Löytyy Picassoa, Da Vinciä, Monet'ia, Renoiria ja kyllä, Gallen-Kallelankin yksi taulu, järvi Keitele, löytyy kokoelmista! Oma ikusuosikkini on Salamaa säikähtänyt hevonen by Géricault. Talvinen maisema Trafalgar Squaren yli ja taustalla kaikille tuttu jätkä, Big Ben!


Eksyttiin yksi päivä joulumarkkina paikalle Thamesin 'väärälle' puolelle. Karuselli oli ihana, mutta kylmän sään johdosta ja siksi, ettei ollut mustaa hevosta, en mennyt kyytiin. Tässäkin kuvassa salakavalasti ystävämme Ben.



Seuraavassa kuvassa näkyy sumun ansiosta melko heikosti uusi ihmetys-tuttavuus Suolakurkku, ystävien kesken Suolis. Don't ask.
Sneak peak myös minun uuteen käsilaukkuun(!!!) (Kyllä, valitsin sen syystä, että Logan antaa Rorylle varsin paljon tätä yksilöä muistuttavan pinkin Birkinin...tai no....jos siristän silmiä niin voin kuvitella tuon melkein Birkiniksi)


Tosiaan, valtaosa varmasti kuullut brittien nolosta lumihässäkästä, jonka johdosta koneet on lennelly miten sattuu jos ollenkaan. Me tietty oltiin just silloin ennen joulua koko sekaannuksen sydämessä ja ihmeen kaupalla päästiin jouluksi himaan. Kiitos kuuluu Anittan äidille, joka sneekkasi meidät Oslon koneeseen aika ovelasti. Yksi ylimääräinen yö saatiin Lontoossa viettää ja käytettiin se Tower Bridgellä piipahtamiseen, tässä jättikuva minusta ja siitä kuuluisasta sillasta.
Pakko kertoa vielä, että kerran joku bussikuski oli kauhukseen huomannut sillan olevan auki ja tehnyt äkki päätöksen painaa kaasun pohjaan ja toivoa parasta, bussi oli liitänyt aukon yli toiselle puolelle. Believe it or not.



Kuuluisa ensimmäinen Norjan visiittini! Turisti kuva Oslon lentokentältä, siinä minä olen NORJASSA! Oli lunta tosiaan hieman enemmän kuin rakkaassa Britanniassa ja lentokoneiden nousussa ei mitään ongelmaa, go Oslo<3!

Pakollinen Oslon lentokenttä on moderni ja siisti-kuva.

Kotosuomen pääkaupungista matka jatkui torstaina kohti Idän kaupunkia menneisyydestäni eli Kuopiota(aka loser city). Minun rakas ihanamusssukkadroidihe-manmiimukkapöpsöhöpösöpö uljas lintukoira Topi asuu siellä. Äidin sohva, joka toimii Topin sänkynä ja niin, tosiaan, minunkin nukkumapaikkani kun olen siellä. Eikö mulla olekin upea koira? Arvatkaa kuinka vanha!



To be continued...

Saturday, December 11, 2010

Auld lang syne

Selkeästi olen muuttumassa skottilaiseksi instead of english koska kuuntelen skottilaisia joululauluja?

Oikeasti olen kyllä katsellut koko aamun Gilmorea. Muistin alkuviikosta, että hei Logan exists! Muistan vielä ajan jolloin Logan oli mustallalistalla numero yksi, mutta heti kun me tutustuttiin niin ymmärsin, että Deanin on vaan aika jäädä taakse,we had fun we had joy we had seasons in the sun, mutta nothing compares, nothing compares 2 u, Logan<3! (pahoittelen balladeista ryöstettyä ilmaisua).
Sitä paitsi LOGAN antoi Rorylle BIRKIN bagin, Dean jonkun auton, silleen please? Kumman nyt kuka tahansa järkevä ihminen valitsee? C'mon, Birkin bag is design, unique!


Nopea googlaus toi teille tietämättömille Logan kuvan.

Niin ja hei, kuka tarvitsee autoa kun Loganilla on Porche?!
Kyllä, olen koukussa Gilmoreen ja en toistaiseksi syö lääkkeitä oireisiini.

Tämä ei ole poliittinen blogi, mutta ystäväni Annen juuri linkittämän kolumnin kirjoituksen takia mun on nyt pakko vahvistaa sääntö poikkeuksella. YK can suck my ass! Ne törpöt on menneet hyväksymään joidenkin terroristimuslimien vaatimuksesta, että on ok teloittaa(siis MURHATA) ihminen vaan siksi, että se on seksuaaliseltasuuntautumiseltaan jokin muu kuin hetero! Oikeasti, nyt meni kyllä kaikki puoltopuheet YK:ta kohtaan mun osalta. Plus tein(jo aiemminkin harkitsemani) päätöksen, etten IKINÄ milloinkaan siis _NEVER_EVER_ mene yhteenkään muslimimaahan. Mihinkään. Milloinkaan. Noniin, tästä lähtien tämä on politiikaton blogi.

Siirrytäänpä sitten hieman kevyempään aiheeseen.
Avasin tällä viikolla ensimmäisen joululahjani! Ja tätätättädädäääddääää! Sieltä paljastui Toy Story-painotteinen lahja! HIIRI JA MATTO! Mun pikkukone aka miniläppäri sai nyt oman hiiren<3!
Tässä kuva:



Sonjalle suuri kiitos tästä<3 Mun suunnitelmat sen joululahjan osalta menee varmasti uusiksi koska haluan löytää jotain PALJON coolimpaa kuin se mitä aiemmin suunnittelin! Onneksi Lontoo on isopaikka<3

Speaking of which, Lontoo 16 päivä eli ensi viikon TORSTAI! Klo 15.35 olen virallisesti out of the country! En pysty odottamaan, oikeesti haluan jo Starbucksiin!

Seuraavaksi käsittelen todella super mielenkiintoista aihetta nimeltä Playstation 2. En ymmärrä mistää peleistä yhtään mitään, mutta Tekkeniä mä osaan pelata. Eilen 11 vuoteen ekaa kertaa pelailin ja vieläkin näytti sujuvan. Nina-hahmo on mun ehdoton suosikki, sillä pelaaminen onnistuu aina! Olemme yhtä. Ninan sisar Anna aka bitchslap on myös aika hyvä hahmo mulle, samoin Ninan poika Steve vaikutti kivalta. En osaa pelata voimakkailla ja hitailla hahmoilla yhtään, parhaita on nopeat ja suht voimakkaan, kuten Nina. Pelissä oli myös 'herrasmies'-hahmo josta tykkäsin, en vain muista hänen nimeään yhtään, no anyways se joka tiputtaa voitettuaan ruusun maahan. Yksi kamalimmista vastustajista oli Devil Jin, joka syystä jota en tiedä muistutti varsin elävästi erästä mun tuttavaa. Listin sen 5 kertaa putkeen Ninalla:DD Kolmen tunnin pelaamisen jälkeen mun kädet oli niin rikkikuollu poikki, että aloin häviämään jopa Ninalla, mutta pistän vain väsymyksen piikkiin tämän. Treeniä kaipaan ja paljon! Oma Pleikka 2 ois aika dream<3 Psssttt! Santa Claus, bring me tekken 5!

Lopuksi täytynee mainita mun pitkäaikainen haave! Western-valmennus! Pääsen 5 tunnille, yksityistunnille! Mua jännittää kauheasti kun en oo IKINÄ ollu western-hevosen selässä saati sitten opetuksessa. Niin ja nää tunnit on vielä englanniksi! Apua en osaa hevossanastoa englanniks..vielä!




Wednesday, November 24, 2010

Desire makes me weak


Viimeisimmät päivät on olleet oikein mukavia.
Sunnuntaina kävin katselemassa ystäväni Sampsan kanssa Harry Potter and the deathly hallowsin ja tykkäsin kyllä tästä varmaan kaikkein eniten. Jotenkin paljon yksityinkohtaisempi ja tarkempi kuin aiemmat, johtunee juuri tästä kirjan jakamisesta kahteen osaan.
Mainoksissa tuli Punahilkka traileri ja täytyy sanoa, että huomasi todella Twilight-tekijöiden kädenjäljen(ei huono asia ollenkaan), varmasti menen katsomaan senkin kunhan saapuu Suomeen.

Maanantaina karkasin luennolta Ninan kanssa hieman etuajassa ja suunnattiin Ichibaniin syömään kasvis-sushia. Otettiin molemmat kurkku-avokadoa, sillä Nina on kasvissyöjä ja minä en halua syödä raakaa-kalaa(mieluiten ei ollenkaan kalaa!) ja olin aiemmin vain kerran maistanut sushia, joka oli myös kurkku-avokado makua. Pehmeä lasku minun sushi-kokeiluissani, mutta on se kyllä hyvää. Odotan oikein Lontoon susheilua, jos vaikka löydetään joku über hyvä paikka. Tuntuu, että sieltä voisi löytyä aidompaa ja parempaa kuin Helsingistä.

Tiistai on minun virallinen ratsastuspäiväni ja niin oli eilenkin, ihmeen hyvin toimi istunnalla Kimmo, kai sen luupäähän alkaa upota mun pointti. Jotenkin ärsyttää sen ohja-riippuvuus kun minä olen tottunut siihen, että ohjat on vain tukena ja asetusapuna, ei ohjaamista tai pysäyttämistä varten. Tilsa-kumit oli nyt laitettu kenkiin ja lunta ei nyt pääse kertymään kavioihin. Se on oikeesti tosi vaarallista, jos tulee oikein liukkaat ja tiukat tilsat jalkoihin.
  Tiistai-ilta oli pyhitetty Pottereille 5&6, jotka katsoimme perinteisessä porukassa eli Tuuli, Maria ja minä. Kuulisitte vain niiden jutut :DD Kaikki on homoja<3 ja btw, Voldemort on Harryn ex-lover. Joo, ei tästä aiheesta sen enempää..

Tuuli on myös vannoutunut Twilight-fani ja minä onnekas pääsin hyötymään tästä, sain Wolves-korttipakka lahjoituksen, tässä kuvaa;


Lisäksi sain meidän yhteistilaamat magneetit eilen, nämä oli yhtensä vain 6,15e, ei yhtään paha hinta!

Eli Toy Story 3 Barbie, Dita Von Teese, Robert Pattison(<333) ja Veijarikissa! Nyt on entistä hienompi jääkaapin ovi!

Sitten tähän päivään, kotiuduttuani Potter-iltamista n.klo 4.20 sain huiman idean, voisin mennä uimaan aamulla ennen luentoa. Luennot alkaa siis vasta neljänmaissa aina, mutta minulle on vaikeaa yleensä nousta aamulla ellen ole menossa ratsastamaan.
Lähi haliin menin kuitenkin klo.11.20 ja jo yhdeltä olin takaisin kotona, uin sellaiset 1,5km, joka on minusta aika hyvä matka kuntouimarille. Koitan nyt kun vielä on aikaa niin käydä kahdesti viikkoon hallilla.
Tukkakikn kerkesi kuivua ennen lähtöä keskustaan, en tosiaan omista hiustenkuivaajaa, se on niin huonoksi tukalle niin en edes hätätapauksia varten halua sellaista omaksi(sitten sitä tulisi käytettyä kuitenkin usein jos sellainen olisi).

Luennon jälkeen päätin lähteä tutkimaan hieman Helsingin kauppoja, kissani on nimittäin hävittänyt oikeesti kaikki mun ponnarit(se kiskoo niitä jopa vieraiden päästä säälimättömästi) ja olin siis kipeästi ponnareiden tarpeessa. Henkkamaukalta löytyi kaksi pakettia söpöjä ja käytännöllisiä, 1.95 per pakkaus.


Ponnareiden löydyttyä, syystä jota en tiedä päätin vilkaista Vilan liikettä. Virhe. VIIRRHEEEE!!
Löysin todella ei-minun-tyylisen talvitakin joka oli ihanan lämmin ja jotenkin en oikeesti tiedä miten, se vetosi minuun. Kauniimpi se olisi valkoisena, mutta mietin vielä pidänkö tätä extemporea vai palautanko sittenkin liikeeseen. Rehellisiä mielipiteitä kaivataan, sopiiko tuo minkään mun vaatteen kanssa yhteen ja ylipäätään onko se niin ei-mun-tyyliä, että oikeastaan onkin mun tyyliä? (kyllä, minulla on vaatteita jotka on niin ei minua että jo ovat minua...eh...)


Hiusrusetti ei näy :(

Wednesday, November 17, 2010

Your girl is lovely Hubbell

Varmasti kaikki tietävät, että palvon tiettyjä tv-sarjoja, joista myös useimmista omistan boxit. Tälläisiä sarjoja ovat; Gilmore Girls, Twin Peaks ja tietysti Sex and the City, josta haluan avautua tänään hieman enemmän.
Monet tietänevät sarjan, lähinnä ihme jos nykyään tapaa jonkun joka ei ole kuullutkaan siitä. Minun koukutukseni alkoi jo varsin varhaisessa vaiheessa, olin 12 ja liimattu television eteen aivan samoin kuin nykyäänkin. Always in a mood for SATC! Kakkos leffaa en ole vielä raaskinut ostaa, mutta leffassa kävin sen tottakai katselemassa kuten ensimmäisenkin.
En suoraan sanottuna tiedä edes suuntaa antavaa lukua sille kuinka monesti olen jaksot nähnyt. Viimeisen kauden kuitenkin useammin kuin muut, se on syystä jota en tiedä suosikkini. Tähän aikaan vuodesta tulee aika kun minun tekee mieli linnoittautua sohvalleni(joka sivumennen sanoen ei voi kovin hyvin) ja katsoa jakso toisen perään ja levy toisen perään Carrien seikkailuita.
Tässä kohtaa otsikko astuu kuvaan, katsoin juuri 2 kaudelta jakson, jossa Carrie sanoo nuo legendaariset sanat miltei yhtä vakuuttavasti kuin Barbra Streisand n.30 vuotta aiemmin. Minusta mikään ei ole tyylikkäämpää kuin sanoa rakastamalleen miehelle uskomattoman kauniina ja voimakkaana noin, sivellä hänen hiuksiaan ja kävellä pois. Bittersweet must be the word. Halusin vain jakaa tämän kanssanne.

Seuraavaksi minun real life kokemuksiini tältä päivältä, hiivin tosiaan usein maanantaisin ja keskiviikkoisin ennen luentoa jo hyvissä ajoin Helsinkiin, sillä yleensä haluan shopata hieman tai vähintään kuolata ihanaa materiaa erinäisissä kaupoissa(tänään kävin Vero Modassa sovittelemassa vaikka mitä ihania mekkoja ja rättejä, joihin ei oikein nyt ole varaa). Varsinainen missioni oli kuitenkin etsiä meikkivoide. Kyllä, MINULLE!
Totuus on, että minulla on ollut tasan yksi meikkivoide, ostin sen jossain 6-8 luokkalaisena ja käytin sitä muutamia kertoja. Se ahdistaa. Tuntuu kuin olisi joku ällö ihoontakertunut/liimattu naamio naamassa. Nyt kuitenkin on tullut minullekin aika opetella käyttämään ja kestämään meikkivoidetta.
Puntaroin mielessäni kumpi kauppa on halvempi, Anttila vai Stocka, päädyin Anttilaan ja huomasinkin loistavan tarjouksen, maksa 2 osta 3 Lumenen natural code meikkiä. Valitsin lopulta Cream nimisen meikkivoiteen, violetin kynsilakan ja Peach sävyisen eye dramatizerin. Laskeskelin että yhteensä maksaisivat n.13-14e. Menin kassalle ja annoin 20e setelin, ilmeisesti myyjäparka oli aivan hämmästynyt siitä kuin stunning olin ja ojensi takaisin melkein 16e! Toimin sitten kuten kuka tahansa yhtä heikossa rahatilanteessa oleva toimisi, nappasin rahat hymyilin tavallistakin leveämmin ja kipitin ulos kaupasta tyytyväisenä. Hieman bitch myönnettäköön, mutta eihän kyseessä ollut minun vikani varsinaisesti...


Huomisen tavoitteeni on koota kaikki myyntiin menevä krääsä,vaate.asuste ja muu materia yhteen kasaan kirpparia varten. Suurin osa varmaan mikä ei kirpparilla mene kaupaksi päätyy SPR:n konttiin tms. , sillä haluan oikeasti vähentään mun romukokoelmia, etenkin jos aion muuttaa Lontooseen tai vähintään Helsingin keskustaan. En jotenkin usko, että pitkään aikaan tulen asumaan näin suuressa asunnossa. Yksi syy on tietenkin varojen keräys Lontoon joulukuun matkaa varten, jos saisin suunnilleen kaiken myytyä niin saisin alakanttiin arvioiden n.300e! En tosin usko, että kaikki menisi kaupaksi. Kaapeista on lähdössä ainakin muutamia kenkäpareja kokoa 35-36 sekä korsettia ja tyllihametta plus ainakin 25 turhaa leffaa, ilmoittelen täällä milloin ja mistä kirpparilta minun ja Anittan pöytä bongattavissa!

Ps. Olen syönyt tasan kerran sushia, enkä silloin edes suuresti pitänyt siitä ja nyt mulla on ollut joitakin päiviä mieletön(ja todella erikoinen) mielihalu saada SUSHIA! Onneksi ystäväni Nina on luvannut lähteä piakkoin seuraksi johonkin Helsingin sushi ravintoloista, looking forward<3

Sunday, November 14, 2010

I can't take it any longer

Varsin tavallista on mun arjessa se, että elän etäällä kaikesta, silleen että vaikka teen jotain niin mietin muuta ja rakentelen pilvilinnoja siitä millasta elämää haluaisin elää. Pari kertaa elämässä mä olen tehnyt jotain repäisevää, sellasta mikä on ollut välttämätöntä mulle, että pystyn jatkamaan hengittämistä. Nyt alkaisi taas olla aika. Kokoajan haudon Lontooseen muuttamis projektia ja pikku hiljaa olen koonnut hakemuksiin tarvittavia juttuja. Samalla pidän varasijalla Australian Perthiin(kyllä, Heath Ledgerin kotikaupunki) töihin lähtemistä, kyseessä olisi laukkahevostalli.
Kai mä olen vähän vaeltajaluonne?

Nyt mun henkireikä on tuleva Lontoon matka ja klassikkoelokuvat. Elokuvista puheen ollen, onnistuin monen turhauttavan yrityksen jälkeen saamaan läpi Play.com tilaukseni. OP:n visa electron ei tuntunut millään toimivan vaikka tilillä oli rahaa, nettimaksut oli aktivoitu ja kaiken piti olla ok. Nordean kortilla sitten viimein onnisti. Nyt on 5 leffaa matkaamassa tänne päin!  Kaikki sellasia joita on joko mahdoton tai _todella_ vaikea tavoittaa Suomesta.
 Voisin nopeasti suositella muutamia viime aikoina katselemiani pätkiä, osan varmasti monetkin nähneet. The Way We Were, voi luoja yksi parhaista elokuvista ikinä, olen katsonut tämän kauan sitten ekan kerran enkä kamalasti pitänyt siitä, sillä pikkuteinin aivoni eivät silloin tajunneet elokuvaa yhtään. Samanniminen biisi soi leffassa ja sekin on todella kaunis. Inhoan polittiikkaa joka katselukerran jälkeen enemmän. Tämä on yksi Play.comista matkalla olevista leffoista.
Takuuvarma itkettäjä.


Barbra Streisand upeana.


 Hevoskuiskaaja, jatkaakseni samoilla  linjoilla,Robert Redford tässäkin ja en tajunnut tätä leffaa lapsena. Eeppinen ponitarina ja aika ahdistavakin välillä. Kimmon omistaja sanoikin, että jos meille käy joku kerta samansuuntainen onnettomuus niin sitten pienin ongelma on saada Robert Redford tänne opettamaan mua ratsastamaan uudestaan. Lisää Redfordin huippuhetkiä Sneakers ja Minun Afrikkani leffoissa, molemmat niin loistavia kuin nämäkin, enkä minä edes ole mikään Redford-fani! Sillä vaan on loistavia leffoja.


Yksi 2000-luvun uutuus tuotos jota odotan kovasti on Burleski-musikaali, päätähtenä kaksi minun lapsuuden ja miksei nykyisyydenkin ihannenaista, Cher ja Christina Aguilera. Vähän mua jännittää miten pahasti Cher jättää varjoonsa Christinan, etenkin kun ei yhtää tiedä miten lahjakas hän on näyttelijänä. Cherillä on vähän turhan usein ollut tapana himmentää muita(esim. Noidat-leffassa Susan Sarandon on niin pahassa paitsiossa etten aina edes muista hänen esiintyvän leffassa!). Totuus on kuitenkin, että Burleskin biisit ovat väkisinkin vähintään fabulous.



Virallinen leffajuliste ja epäilemättä tulee olemaan myös DVD:n kansikuva.

 

Kyllä, kelpais näyttää tuolta 64-vuotiaana, vaikka pitäisikin käydä plastiikkakirurginpakeilla. Cher ei sentään kiellä käyneensä fiksailuissa, toisin kuin esim Jacko ja no..yli puolet Hollywoodista. Olen ikuisesti katkera siitä, etten ole päässyt näkemään Cherin konserttia ikinä, 2002 vuoden Suomen keikka peruuntui :(

Loppuun minun muutama ostos, ympyrähuivi ja pipo! Tähän vuoden aikaan on jo hyvä varautua järein asein, eli autoon talvirenkaat(vaihtuu maanantaina omaani) ja lämpimiä vaatteita,kenkiä ja asusteita. Etenkin kaulahuivit on tärketä mun kaltaisille herkkiskurkuille.


Todella luonnollinen käsivarakuva joka on otettu sisällä xD Joo no anygays näette vähän mitä tullut ostettua. Huivi oli kaupan viimeinen! Varsinainen voittaja fiilis tuli kun sain napattua sen. Kelpaa sitten Lontoossa shoppailla huiviin hautautuneena.

Tuesday, November 2, 2010

Men I may not know, but the shoes I know

   Ystäväni vinkkasi minulla tälläisesta kivasta kilpailusta, jolla voi voittaa rahaa kenkien ostamiseen- olin tietysti heti osallistumassa. Miksikö? Tuskin kukaan joka tuntee minua yhtään kysyy miksi. Samaistun tälläkin elämän osa-alueella joskus ehkä vähän liikaakin Sex and the City sarjan päähenkilöön Carrie Bradshaw'han. Postauksen otsikko onkin Carrie-lainaus. Kengät ovat materian maailmasta minun ykkösrakkaus. Minulla ei ole omasta mielestäni aivan yltiömäisiä kenkävarastoja, sillä pyrin panostamaan laatuun enkä määrään, kuitenkin veikkaisin että n.40-50 paria löytyy jos mukaan lasketaan kaikki jalkineet ratsastussaappaista Bordelloihin. Panostan laatuun ja omistankin muutamia design kenkiä sekä useita pareja laadukkailta merkeiltä(esim converse,new rock,vagabond). Kengissä tärkeintä ominaisuutta en osaa nimetä, sillä minulle on tärkeää niin ulkonäkö kuin materiaalikin ja tietysti se käveltävyys(ei aina kovin tärkeä, jos kyseessä extrasuperihanat yksilöt...).

   Brandosin sivuilta löysin todella monia kauniita kenkiä joilla oikein mielelläni kulkisin ja valinta oli kyllä oikeasti aika vaikea. Päädyin kuitenkin seuraaviin kopsuttimiin. Arvaatte varmaan miksi, no kerron silti! Ensinäkin, minun suosikkivärini osui silmään heti, kuinka minä olenkaan halunnut korkkareita vaaleanpunaisena! Toiseksi, nämä kengät näyttävät juuri oikean korkuisilta. Pysyisin pystyssä mainiosti ja saisin säälittävään reilun 160cm maavaraani hieman nostetta.
Kenkien juttu on kuitenkin ehdottomasti ohuet remmit, ne toimivat yksityiskohtina, ilman niitä kyseessä olisi aika perus avokkaat. Minulla on yhdet Harrodsilta ostetut mustat kiiltävät hieman samantyyliset kengät, joita pidin yliopilasjuhlissani, niissä remmit vaikuttavat myös kengän istuvuuteen jalassa, näiden vaaleanpunaisten kohdalla näyttäisi olevan samoin. Plussa kengissä sinänsä, sillä näin ne todennäköisesti istuvat omaan jalkaanikin hyvin kun remmejä voi säädellä tarpeen mukaan.
  Lienee värin ansiota, mutta minulle ainakin tulee mieleen prinsessasadut ja Emilie Autumnin lavashow. Noilla kengillä kelpaisi kyllä tepastella EA:n keikalle.






Tässä linkki vielä kenkiin Brandosin sivuille.


Olen mukana kilpailussa, jossa voit voittaa 80 e


kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.

Kilpaile täällä.

Tuesday, October 26, 2010

This is not a love story.

Pitkästä aikaa päivittelen kun on jotain kuviakin laittaa ja vähän aihettakin.

Viime viikon tentin jälkeen on ollut vähän aikaa miettiä muutakin, tosin nyt pitäisi vääntää urakalla Ötzi jäämiehen tutkimuksesta esseetä, teen sen osteologisista menetelmistä elikkäs luututkimusta suomeksi. Kävinkin viime tosrtaina WeeGee-museossa Tapiolassa katsomassa Ötzin näyttelyn jonne arkeologian opiskelijana pääsin ilmaiseksi. Varsin hieno näyttely oli kyllä, harvoin Suomessa näkee yhtä huolellista ja hienoa.  Samana päivänä kävin viimeis testaamassa Espoonlahden uimahallin, osottautui ihan mukavaksi perushalliksi, mutta kyllä tykkään Kuopion hallista enemmän kun siellä on mm. kylmäallas. Suunnitelmissa olisikin nyt koittaa käydä viikottain uimassa kilometrin verran. Olen itseasiassa harrastanut uintia joukkueessa lapsena 6-7 vuotiaana, mutta ihoni ei kestänyt jatkuvaa kloorivettä. Yläaste ikäisenäkin kävin usein itsenäisesti uimassa matkaa(juurikin kilometrin verran). Ainoa koululiikuntalajeista joissa olen ikinä ollut hyvä, yläasteella olin jopa ryhmäni nopein. Pakko ollakin, sillä minun hai-fobiani on sitä luokkaa, että parempi treenata mahdollista kohtaamista varten ja olla sitten todella nopea.

Perus settiä tietysti ollut, eli ratsastusta Kimmolla ja leffoja. Ratsastus oli viime viikolla vähän poikkeuksellista kun ensin puuttui etusen kenkä eikä voitu kuin kävellä ja sitten satula oli korjauksessa ja piti mennä ilman, enkä silloin laukannut ollenkaan ja ravikaan ei kyllä ollut mitään montéa. Pysyin selässä kyllä. Tänään en. Oltiin menossa hakkuualueen läpi ja sit poni säikähti vähän kaadettuja puita jaloissa ja tipahdin käynnissä(!!!!!!!!!) kaadetun kuusen päälle. Ei käynyt kummallekkaan mitään, raippa tosin hukkui jonnekin.

Leffoista riittää tällä(kin) kerralla juttua, nimittäin nyt olen katsellut vaikka mitä kivaa. Ensinäkin kävin pitkästä aikaa leffassa asti, katsomassa Napapiirin sankarit ystäväni Sampsan kanssa. Aivan huippuhyvä komedia ja jopa minä, joka tunnetaan suomalaisialeffoja dissaavana ronkelina nautin tästä seikkailusta oikein kovasti. Menihän se vähän överiksi jossain kohtaa, mutta milloin mikään kovin realistinen olisi hauskaa ollutkaan?
 Sitten minun uusi projektini, joka on katsoa kirjassa 1001 elokuvaa jotka täytyy nähdä ennen kuin kuolee, mainitut 1001 elokuvaa. Myöhemmin lisätyt leffat eivät kuulu tähän projektiini vaan ne tasan 1001, olen nyt kaiketi nähnyt 103. Viikonloppuna katsoin ensimmäistä kertaa Kauriinmetsästäjän, mm.Meryl Streep,Christopher Walken ja Rober DeNiro tähdittävät. Todella raadollinen tarina siitä, mitä sota tekee aivan tavallisille ihmisille, niin heille jotka sotivat ja heille jotka jäävät kotiin. En tajua miten mä en ole aiemmin ymmärtänyt katsoa tätä, jotenkin mulle aukesi ihan uudella tavalla se miksi elokuvia ylipäätään tehdään. Olo oli leffan jälkeen melkein kuin olisi päässyt Nirvanaan.
  Lisäksi aiheeseen liittyen täytynee kertoa hieman eillisestä päivästä, elikkäs Varasto-leffan kuvauksista. Osallistuin kuvauksiin avustajana ja olihan se upeaa. Rakastan sitä ääntä kun kohtaus lyödään käyntiin. Eikä se haittaa, että kukaan tuskin näkee/huomaa minua sieltä taustalta. Tärkeintä on se, että minä täydennän ja todennan tarinaa. Vaikutan jonkun tuntemattoman ihmisen katsomiskokemukseen, vaikka hän ei sitä huomaakkaan.
 Olen ollut nyt 3 eri elokuvan kuvauksessa mukana ja varmasti jatkossa pyrin mukaan uusiin projekteihin. Erityisen mahtavaa oli juuri eilisessä se että, leffan pääroolissa on Kari-Pekka Toivonen, suomalaisista näyttelijöistä ehdoton suosikkini. Oli aika huimaa päästä näkemään kun hän tekee työtään. Olisi kauheasti tehnyt mieli jutella hänen kanssaan jotain, mutta en tietenkään uskaltanut, aika vahvassa jäässä olin nimittäin.

Googlasin havainnollistuksen teille siitä, kuka KP on, uskon että nyt monella sytyttää 'ahaa toi on se siitä ja siitä leffasta!'

Sitten hieman kuvaa tätini Amsterdamin&Belgian reissulta tuomista tuliaisista;


Suosikki herkkujani, Milkan melo-cakes, vähän kuin meidän Brunebergin pusut, mutta nämä ovat aivan omassa luokassaan. Lonkan vaniljatoffee on samaa kuin Candy King irtokarkkivalikoimassa suuret toffee kuutiot, nams<3 ja nuo 2 suklaalevyä ovat ihan maailman parasta suklaata, jota jossain vaiheessa sai Suomessakin Kaakaopuusta, mutta nykyään enää ei(kardinaalimoka liikkeeltä!).



Kyseinen paksu opus matkusti Amsterdamin suosikkiliikkeestäni(kirjakauppa<3) luokseni. Sisältää koko Lewis Carrolin tuotannon eli luonnollisesti myös kuvilla varustettuna Liisa-sadut.



Kuvaa ruusujen valkoisesta punaiseksi maalaus operaatiosta.



And the cherry on the top;
 Lontoon lennot&hostelli varattu 16.12-21.12! Lähden matkaan ystäväni Anitta seuranani. Lievästi sanottuna odotan kovasti ja elän entistä tiukemmin, että Lontoossa on rahaa sitten käytössä mahd.paljon!

Näitä odotan:




Friday, October 15, 2010

You left me speechless


Huhtikuusta asti hartaasti odotettu päivä koitti viimein keskiviikkona kun Lady GaGa saapui all the way from NYC Hartwall Areenalle. Aivan aluksi pakko todeta, että oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista konserteista missä olen ikinä ollut, ja hei huom oon nähny kahdesti Mansonin ja kolmesti Guns N'Rosesin. 

Ainoa biisi, jota ei keikalla kuulunut ja jonka olisin halunnut kuulla olis ollut Vanity, mutta en nyt silleen varsinaisesti koe, että huononti mitenkään kokemusta kun sitä ei kuulunut, oli kuitenkin kaikki soitetut biisit niin hyviä(tosin hups eihän sillä olekkaan huonoja biisejä). Asut oli tottakai todella mielikuvituksellisia ja etenkin Kalahirviö-lavaste oli tosi mahtava(joskin hyvin pelottava minusta). Oli myös tosi huippua, että esitys oli musikaalimainen, tosiaan koko setin läpi kulki tarina siitä kuinka GaGa ystävineen on matkalla Monster Ball-juhlaan, joka oli siis itse konsertti.

Ainoa juttu, joka oli minusta ahdistava ja mauton oli yksi videonpätkä jossa GaGa saa keskenmenon. Se oli tosi rankka pätkä.

Minulla ja Sonjalla oli ristiriitaiset paikat, oltiin alakatsomossa lavan sivulla, eli nähtiin hyvin lavalle,mutta lähinnä GaGan selkää. Kajarit oli just toiseen suuntaan eli vältyttiin korvien soimiselta vaikkei meillä ollut korvatulppia hetkeäkään päällä.

Sonjan kuvaamaan materiaalia seuraa;




Tämä oli minun suosikkikohtaus, GaGa jäi yksin pimeään Keskuspuistoon ja kohtaa kalamonsterin, siitä ei ikävä kyllä ole onnistunutta kuvaa.

Aivan ihana asu, etenkin KENGÄT<3!


Näytettiin hampaita Teethin soidessa


If I only had that body<3


Mulle tuli tästä asusta mieleen todella suuresti pyöveli keskiajalta ja niin vähän Star Wars VI:n Keisarin vartijat. Onkohan GaGankin suosikkileffa SW?

Loppufiilikset oli aika muikeat


Suurimmaksi osaksi nähtiin GaGan selkää(ja persettä). Tästä asusta tulee mieleen tosi paljon Kloonien hyökkäyksen baarikohtauksen hahmojen asut, ah Star Wars<3



Keikan jälkeen ulkona otettu asukuva
Minulla on päällä;
Takki-H&M
Polvisukat-Seppälä
Kengät-Funtasma, alunperin wanhojen tanssi kengät
Hame-Lulu and Lush(Fairy Goth Mother)
Paita-Cyberdog
Laukku-Aleksi 13

Tuesday, October 12, 2010

Razzle Dazzle them

Jännitän Lady GaGan keikkaa ja pohdin huomista asuani, siitä luultavammin kuvaa tuonnempana. Toivottavasti GaGa soittaa Monsterin ja ei esiinny siinä(anteeksi vain) karmaisevassa lihamekossa.
 Samalla panikoin ensi viikkoista tenttiä, johon en ole valmistautunut riittävän hyvin, en oikeasti saa sellaista flow'ta tuota lukiessa. Teksti on enkuksi ja on aika paljon erikoissanastoa, jotka täytyy tsekata, nimim. call me stupid mut en oikeesti tiennyt mikä on uurrin englanniksi. Toisekseen akateeminen teksti on hieman toista kuin taannoiset lukion kirjat...jotka nyt tuntuvat sangen ymmärrettäviltä. Ehkä tämä ei olekkaan minun ala?

Lisäksi minä,joka en ikinä ole aikataulusidonnainen olen onnistunut hankkimaan ke-to päiville sangen tiukan aikataulun. Eli ke luento ja GaGa,sitten heti to aamuna leffankuvauksiin(avustamaan,ei mitään sen jännempää) ja sitten vielä ponin ratsastus illaksi. Kamala säätö sen kanssa, että mistä meen aamulla kuvauksiin ja miten..huhuh, melkein tulee mieleen ajat kun mulla oikeesti oli aina tuollainen aikataulu.

Eilen erehdyin kuuntelemaan Chicago-musikaalin levyä(ei, ei sen leffan vaan musikaalin). Lontoon musikaalit oli vaan niin hienoi, joulukuun matkallakin on ihan pakko käydä katsomassa joku, Wicked tai Ooperan kummitus ois aika korkeella mun listalla...Tuli kaikki ihanat Lontoon muistot mieleen. Musta tuntuu, että olen vähän kaksijakoinen (skitsofrenian oireita...ei minulla ainakaan!) nimittäin, vaikka mä kaipaan Lontooseen ja suureen maailmaan, niin kyllä mä oikeasti viihdyn aika hyvin jossain hornankuusessakin, kunhan vaan on pari ponia siinä kaverina. Suomessa oikeesti jäisin kaipaamaan varmaan lähinnä hevosia ja Kymppitonnia(miten niin koukussa?! äsken oli muuten Jyrki69 vieraana, ai että mä rakastan sitä miestä!)

Wednesday, October 6, 2010

heihei mitä kuuluu

..sä kysyt ja kaikki on ok, no hyvä sun on puhuu kun sä et tiedä miltä musta tuntuu

^^valitan vanhan-Apulannan fiilistelyä.Mutkuseonniinhyvää!

Kävin tänään Hulluilla päivillä ja masennuin kun en sit voinut ostaa mitään mun rahanpuutteen takia. Nöyränä sit kipitin arkeologian luennolle.

Sain tänään kuitenkin isältä tälläisen;




Se on puinen kirahvi ja Sonja nimesi sen Pertiksi.


Äiti oli kesällä Latviassa ja toi mulle tälläisen yöasun, aika hieno. Vaaleanpunaista liituraitaa<3

Ei mul muuta.

Tuesday, October 5, 2010

If I had you

...that would be the thing I'll ever need

Kävin äidin luona Kuopiossa ja olinkin ti-ma siellä, eli melkein viikon. Tuntuu, että en oikein tehnyt mitään, näin vähän paria kaveria,toisen muutossa autoin ja kävin kaupungilla hieman kulkemassa, muttei löytynyt(yllätys..) mitään mua miellyttävää, tosin eipä olisi pahemmin ollut varaakaan mitään ostella joten hyvä näin.
Hoidin lemmikkejä ja siedätyshoidin Liisaa yrittämällä pitää sitä sylissä about joka viides minuuttia ja leikattiin sen kynnet. Ai että se kissa vihas sitä.
Topi lähti viikonlopuks metsälle niin en nähnyt sitä kuin muutaman päivän.

Katsoin myös aika vaikuttavan leffan, The blind side(elämä pelissä suomeks kai?). Suosittelen, Sandra Bullock oli ihana ja tarina oli tosi koskettava ja melko aito, muutamat ylilyönnit tai amerikkalaisuudet vähän ärsytti mua. Jos pidit Forrest Gumpista, Gilbert Grapesta ja Vihreästä mailista, sanoisin, ettet inhoa tätä.

Tietysti mun tärkein tapaaminen oli Helmin kanssa. Menin kentällä tutussa ryhmässä ja ystäväni kuvaili ratsastustani. Helmi oli aika jäykkis, mutta kumma kyllä nosti tosi mielellään laukat(mikä on sille ollut _aina_ vaikeeta). Annoin sille omenoita, jotka diilasin torilta kun äiti osti omenoita. Kysäisin siis myyjältä oisko sillä myyntikelvottomia yksilöitä jotka menis hevoselle. Olihan sillä.
Poni tuntui kyllä todella pieneltä, vaikka Helmihän on just ja just hevosen kokoinen suomenhevostamma, ei siis ole edes piensuomenhevonen, vaikka kaikki niin luulevat. Syy, miksi Helmikki tuntuu nykyään pieneltä on varmaan nää turbohevoset joilla oon viime aikoina ratsastanut, Kimmokin lienee lähellä 170cm. Plus on massiivinen.

Helmistä voisin sen verran vielä tarinoida, että valoitan hieman syitä, miksi se on mun suosikkiponini. Monet onkin varmaan tätä blogia lukiessaan huomanneet Helmin kuvia siellä täällä.
Kolme vuotta olen nyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti ratsastanut Helmillä, sen verran se on asustanutkin minun entisellä ratsastuskoulullani, Peikkometsässä. Muistan oikein hyvin kun ekan kerran 'jouduin' Helmin selkään, ratsastin ryhmässä, jossa oli minua nuorempia ratsastajia ja sain monesti ns.haastavampia hevosia kun nuoremmille annettiin niitä varmoja ja osaavia poneja. Helmi oli vaikean maineessa, koska se käyttäytyi aika inhottavasti karsinassa, luimi ja pyöri ja kuopi(nykyään ei enää pyöri,mutta luimii ja kuopii kyllä). Lisäksi sen kunto oli huono ja hikosi nopeasti, se painoi kädelle ja ei vielä osannut oikein mitään koulujuttuja. Plus Helmi halusi mennä kovaa.
 En tarkalleen osaa sanoa, mikä on se juttu, jonka takia tykkään Helmistä, joka on vino ja aika vanhakin, eikä se oikein osaa muuta kuin hypätä ihan kelvollisesti. Kaiketi sen mieletön yrittämisen halu on se juttu. Niin ja toisaalta se, miten tiedän sen maneerit maasta käsiteltäessä ja sen miten se tykkää, että sitä harjataan(pehmeillä harjoilla ja napakasti, mutta ei missä nimessä kovasti). Se on niin kaunis kun sen mielenkiinto herää ja mantelisilmiin syttyy oikein valo.

Kuvia sunnuntailta;

Harjailin Helmiä ennen tuntia

                                         On se aika pieni tamma



Tilanne kuva laukan nostosta xD

En tajua mikä on tää mun trendi katsoa alas satulassa...

Olen ihan varma, että aina kun mulla on mahdollisuus yritän päästä Helmiä katsomaan, se on niitä hevosia jotka ei unohdu. Eikä etenkään ne hetket Helmin kanssa.

Sunday, September 26, 2010

Kokeilu

Ok, eli kokeilen onneani huuto.netin myyjänä ja jos jotain näistä menee kaupaksi niin lisäilen varmaan tavaraa sinne, sillä minulla kyllä on vaatetta etenkin mistä myydä.
tässä linkkiä: http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?seller=yourmichelle&status=DN&order=C&start=0&num=50&odir=A

Ei mulla muuta tällä kertaa, tiistaina lähden Kuopioon ja palailen sieltä varmaankin sunnuntaina. Luvassa mahdolllisesti uutta tatuointia, baaria, poneja(HELMIIII<3!) ja lemmikkien kiusaamista(Liisa ja Topi<3)

Wednesday, September 22, 2010

Taustalla soi hautajaismusiikki

Viime päivityksen jälkeen olen leiponut hieman(kyllä MINÄ leiponut!!). Pätkiskakkua ja pannukakkuja, molemmat olivat ihan syömäkelposia(ainakin olen tätä kirjoittaessa hengissä). Niille, jotka eivät tiedä, niin olen tosiaan aina ollut äärimmäisen surkea kokki(ei, en ole mitenkään vaatimaton vaan tämä on totta). Olen mm.tehnyt sinistä keittoa ja polttanut veden pohjaan ja saanut erään kattilan pomppimaan. Yleensä kaikki oma tekemäni ruoka maistuu joko vetiseltä tai palaneelta. Elänkin lähinnä hyvin yksinkertaisilla ruuilla, jos on pakko tehdä itse ruokaa. Tortillat on yks mun suosikki ruoka, ei tarvii kuin pilkkoa vihanneksia ja keittää papuja(yleensä kärähtää) ja kaataa jotain kastiketta/guacamolea ja kääriä lettu. Edes minä en saa niitä syömäkelvottomiksi.
Kuitenkin, olen aika ylpeä näistä mun saavutuksista, minun tasooni nähden oikeesti aika loistosuoritus! Kuvaa ohessa;

Jack Daniels pullokin joutui kuvaan xD



Toissapäivänä mulle sattui tosi outo juttu. Nousin kaisaniemessä metroon ja jotenkin aloin miettiä Sofi Oksasen kirjaa Pelko, jota luen tällä hetkellä. Samalla tuli mieleen, että olenki nähnyt hänet usein juuri metrossa. Seuraavalta asemalta nousee kyytiin Sofi Oksanen ja istuu mun viereen. Olin että anteeks mitä just tapahtui. Ihme yhteensattuma!

Toinen jännä juttu, joka kalvaa mua on eräs vanha huvipuisto jenkeissä. Oon jotenkin tosi lumoutunut siitä ja katselen kuvia jatkuvasti, se tuntuu jotenkin niiiin tutulta. No, selvisikin sitten lopulta miksi. Sehän on Cry Baby-leffan huvipuisto!
Tässä vielä googlattu kuva kyseisen puiston Gingerbread housesta!

 Tuon puiston idea on siis ollut, ettei siellä ole mitään liikkuvia härveleitä vaan saduista tuttuja paikkoja, kuten Hannun ja Kertun piparitalo. Vähän olis unelma päästä tuonne tutkimaan paikkaa..

Friday, September 17, 2010

One of God's mistakes

Yks ehkä romanttisin biisi minkä tiiän on The Temptationsin My Girl. Jos ette tunne, niin tutustukaa ihmeessä, saatte samalla osviittaa siitä kuinka todella kummallisia suosikkibiisejä minulla(ns.gootilla) on.

Sitten astiaaan xD
Eli mun tämän päivän shoppailurepsahdukseen. Oikeesti ei olisi varaa, mutta elänkin nykyään hernekeitolla. Säästövinkki, kasvishernekeitto purkki maksaa Prismassa noin euron ja siitä riittää syömistä ainakin kahdelle,eli mun tapauksessa kahdelle päivälle. Ei todellakaan paha. Ja oikeesti se keittokin oli melko syötävää jopa minun nirsoonmakuuni.

Oli siis tosiaan _todella_ ihanan vapauttava päivä, sain juoruta mun pitkäaikaisen ystävän kanssa, joka onneksi opiskelujen perässä muutti tänne etelään. Niin ja tosiaan, lisäksi sain purkaa shoppailuhimojani Forumin hintasirkuksessa. Äidille nappasin 15eurolla Andiamosta nilkkurimalliset feikki Uggit beigeinä(en itse käyttäis moista väriä ikinä, mutta sille käy).
Lisäksi tälläistä tarttui mukaan:


Kampin Ninjasta ostin 4,95e hintaan tälläisen 'linnunnokan' kun edelliset mustat ovat tooosi kuluneet(on ne kyl vanhatki). Päätin kokeilla josko mun tukka pysyis yhdellä kiinni, mutta voipi olla, että täytyy toinen hakea ensi viikolla.



Cyberdogin ihme-käsisysteemit lähti Backstreetiltä mukaan, sointuvat saman merkin mekkooni kivasti!



Lindexillä oli 'osta kolme,maksa 2'-kampanja niinpä lähti vähän uutta alkkaria mukaan. Pyöristin myös mun ostoksen loppusumman ylöspäin niin, että Punaiselle ristille meni jokunen ropo, eli päivän hyvä työkin tuli tehtyä.
Niin ja tosiaan nuo satiini pöksyt oli samanlaisii keskenään muuten, paitsi että värit oli toistepäin keskenään.


Nämä popot sain lahjoituksenä isin vaimolta, ei vissiin olleetkaan hänen tyylisensä. Minulle kelpaavat oikein kivasti,vähän ne on suuret, muttei anneta pikkujuttujen häiritä, eihän?

Joo ja vieläkään ei paljon puhutusta Kimmosta ole kuvaa, tulee kyllä joku päivä kun olen tallilla päin ja muistan kuvata ennen ratsastusta. Se on meidän 2 tunnin maastoilujen jälkeen usein varsin epäkuvauksellisessa kunnossa hikoamisen takia. Oli kyllä taas eilen mahtavaa käydä kunnon lenkillä, meillä oli seuraakin tallin toisesta hevosesta ja yhdessähän nuo meni tuhatta ja sataa kun kilpailivietti otti vallan. Vauhti<3