Lose your breath

 Jotkut väittää, että arki on parasta, mutta mä en kyl komppaa. Vaihteleva päiväohjelma on mulle pakollista, vaikka toisaalta kyllä tietynlainen pysyvyys on ihan jees(esim se, että ratsastan yleensä tiettyinä päivinä vaikka periaatteessa voisin vaihdella päiviä paljonkin). Aikataulut on oikeesti vain järjestelykysymys, tietysti KAIKKEA ei voi mahduttaa päiväänsä, mutta täytyy takoa silloin kun rauta on kuuma ja haudas ehtii levätä, eikös? Mua on vaan alkanut ärsyttämään ihmiset, jotka vetoaa jatkuvalla syötöllä siihen, ettei ehdi ja jaksa ja blablablaa...Toisaalta, ehkä oon ite vähän liiankin miellyttämishaluinen ja mun on tosi vaikeaa sanoa kavereille vaikkapa, että ei nähdä , ellei mulla oikeasti ole tyyliin koulua ehdotettuun aikaan. Valehtelematta en muista kertaakaan ikinä sanoneeni, että en jaksa nähdä kaveria. Mulle melko useatkin tuputtaa tuollaista.
 
  Minä entinen vannoutunut sohvaperuna olen todella viime viikkoina jäänyt liikuntakoukkuun. Äskenkin aivan fiiliksissä tutkin mun kalenteria ja suunnittelin minä päivinä teen aeroobista liikuntaa ja milloin lihaskuntopainotteista. En voi oikeesti hehkuttaa tätä tarpeeksi, en käsitä miksen liittynyt Elixiaan jo aiemmin. Tottakai mä haluaisin kiinteytyä ja laihtua, paljon, mutta nyt musta tuntuu, ettei se ole mulle enää edes pääasia vaan teen tätä ihan sen takia, että se on niin hauskaa ja liikunnan jälkeen on niin hyvä olo.
  Mulla ei ole mitenkään huippukunnossa lihakset eikä mun kunto muutenkaan ole erityisen hyvä, mutta olen oikeastaan jopa yllätynyt siitä miten hyvin jaksankaan tehdä noita juttuja. Vaa'alle en uskalla vielä mennä, sillä pelkään, että näkyy sellaiset lukemat ettei ennen ole näkynyt, niinpä olenkin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että vasta huhtikuun alussa kiipeän vaa'alle, kun olen ollut kokonaisen kuukauden Elixian jäsenenä ja vasta sitten aloitan 'ihan kunnolla' laihdutuksen. Tiedän kyllä jo nyt, että haluaisin lopulta painaa 49-58kg, tähän tosin saattaa mennä aikaa useampi kuukausi. Tavoitteet pitää pitää korkealla!!! Pakko tän liikunnan lisäämisen on jotenkin auttaa.Pakko. Tänäänkin vetäisin aamulla Zumba-tunnin ja lounaan jälkeen sitten parin tunnin ponilenkit pukkilaukalla höystettynä. Se liikunnan mielekkyys kyllä oikeasti vaikuttaa siihen kuinka paljon jaksaa sitä tehdä.
  Torstaille suunnittelen tappo-ohjelmaa, aamulla ratsastus eli normi maastolenkki, reilu tunti max puolitoista, siitä sitten 45min ajomatkan jälkeen personal trainerille Selloon jonka jälkeen kauppahengailua Sellossa ja ehkä vähän jotain purtavaa ja sitten Fitness fusion tunnille(en ole ollut aiemmin, se on joogan ja pilateksen sekoitusta kaiketi) ja ei, tämä ei vielä riitä mulle,vaan heti putkeen Zumbaan. En todella aio tuollaisia päiviä pitää usein(niin sekaisin en vielä ole) , mutta haluan vähän kokeilla rajojani. Perjantain pidän joko kevyellä liikunnalla tai sitten ihan täysin vapaana.

 Lauantaina menen Leppävaaran Laureaan kirpputorille myymään vähän rojujani, kaikki kynnelle kykevät siis sinne! Tapahtuman järjestää nyt keväällä aloittanut restonomi-opiskelijaluokka, jota ystäväni(ja ex-kämppikseni) Laura käy.

  Jotta tämä postaus ei olisi pelkästään tylsää jaarittelua mun arjesta, niin laitan pari hieman epäilyttävää meikkauskuvaa loppuun. TIEDÄN etten osaa meikata laadukkaasti ja koitan aina välillä kiinnostuksen mukaan petrailla, mutta omien peiliongelmieni takia treenaus on yleensä melko vähäistä. Tässä pari kuvaa siitä, kun yritin kerrankin meikata vähän huolellisesti ns. neutraalin meikin.

  Mun hiustilanne on tällä hetkellä melko katastrofaalinen kahdesta syystä, a) juurikasvu on kamala b) en viitsi laittaa vaaleanpunaista ennenkuin juuret on hoideltu.

Juuret hoidellaan ensiviikolla, kun menen Kuopioon ja mitä luultavammin myös vaaleanpunainen väri jatkaa kulkuaan toistaiseksi, eli sitäkin tulee lisää. Tosin haluaisin saada nimenomaan VAALEANPUNAISET hiukset, en PINKKEJÄ, suunnattoman turhauttavaa kun Manic Panicin Cotton Candyä löydy enää mistään...sitä minulla oli viime talvena.

 Kuopiossa on luvassa Reiskalla ja varmaankin Helmillä liikkumista sekä ystäväni Heidin ennakkotehtäviin malleilua. Ja se kampaaja!! Lisäksi mulla on nyt kauhea kriisi, että pääsenhän sielläkin jollekin salille(oikeesti tää alkaa huolestuttamaan mua enemmän kuin arvaattekaan!). Menen jälleen lentäen sinne, sillä Blue1 nuorisohinnoilla sain lennot eestaas alle 83e! Suosittelen oikeasti tsekkailemaan aina lentojen hintoja ennenkuin turvautuu junaan. Tosin ympäristöä ajatellen juna olisi paljonpaljon parempi vaihtoehto, onkin vähän outoa, että Suomessa junien hinnat ovat mitä ovat kun kuitenkin haluttaisiin niin kovasti saada päästötilastot tippumaan...En oikein käsitä Suomen päättäjiä välillä(=ikinä).

I may be bad, but I'm perfectly good at it

Huoh ihmiset. Mulla ei vaan hermo kestä. Nyt on tällä viikolla tullut täysin rändömeiltä ihmisiltä sellasta settiä, että en oikeesti käsitä miten ihmiset kehtaa olla niin ilkeitä toisilleen ja oikeesti NIIIN turhaan.
Siis tämänpäiväisen vitutuksen syy on niinkin pieni ja huomaamaton kuin ällöttävä samalla luennolla käyvä ilmeisen kateellinen tyyppi, joka todella epäkohteliaalla sanavalinnalla sekä äänensävyllä tiuski, että olkaa hiljaa. Kateellinen siksi, että puhuin mun elokuva-avustus harrastuksesta. Ja joo, tiedän, että luennoilla pitäisi pyrkiä olemaan hiljaa, mutta oikeesti trust me kun sanon, että meidän juttelu oli todella hiljaista, eikä ketään täysipäistä varmasti häirinnyt. Jos ei pysty keskittymään pienessä hälyssä, niin kannattaisi varmaankin suorittaa opintoja kotoa käsin IMO. Tämäkään nyt ei todella mikään iso juttu ole, mutta tuntuu silti niin ikävältä, ettei voi asiallisesti ja ystävällisesti huomauttaa, onko se oikeesti niin helvetin vaikeeta? Näköjään.

Useammassa blogissa, joita seuraan, on nyt näkynyt tekstiä huorittelusta tms, joten kirjoitanpa minäkin nyt vähän omia kokemuksia aiheesta.
Ensinnäkin, on ihmeellistä kuinka, ainakin minulle, yleensä tulee kommenttia juuri tiettyjen ihmisryhmien edustajilta, hieman keski-iän ylittäneiltä rupsahtaneilta rouvashenkilöiltä tai spurguilta. He yleensä katsovat ihan asialliseksi kommentoida etenkin julkisissa kulkuneuvoissa pukeutumistani. Huorittelua kuulee toisinaan, mutta myös tälläisiä kommentteja olen saanut:
-''Halloween meni hei jo''
-''Mikähän vitun noita säkin oot???!''
-''No nyt ne marssilaiset tuli''
-''Kauhee toi sun tukkas, miks sitä pitää tollasena pitää, kato miten nätti tumma tukka tuol toisel tytöl on''

Lisäksi viimeksi, kun olin baarissa, tarttui eräs miespuolinen minulle täysin tuntematon henkilö minua toisesta rinnasta kiinni, ihan tuosta vaan. Kyllä, minulla oli suht avonainen paita ja ei, se ei tarkoita sitä, että minua saa lääppiä. Vastaavia hurmaavia tapahtumia löytyy tuttavapiiristäni paljon ja ok, ymmärrän, että humalassa ihminen saattaa hieman estottomammin toimia, mutta silloin tulisi ehkä miettiä sitä, kannattaako sitä alkoholia vedellä nassukkaan, jos ei hallitse itseään sen vertaa, että osaa olla kourimatta muita.

Enkä edes aloita aasiakaspalvelukokemuksistani, voi elämä, että voi olla vaikeaa se pikaruoan tilaaminen.

Misantropia for life.


Jatketaanpa hieman iloisemmilla aiheilla, nimittäin uusilla kengillä!

Aivan sattumalta poikkesin Fredan Uffiin ja mitä löysinkään! 8e irtosi aivan mieletön korkkaripari.

Andy Warhollin Marilyn Monroe kuvilla varustetut kengät<3! Korkoakin on ihan mukavasti. Kengät ovat tosin kooltaan 37 ja hieman suurehkot näihin minijalkoihin, mutta eiköhän pohjallisilla tai kaksilla saa ihmeitä aikaan. Potentiaaliset kengät äidin häihin.

Toinen must ostos oli entisen työkaverini suosittelema venäläinen vampyyrileffa Night watch, toivon parasta ja pelkään pahinta tuon suhteen. Infoan tänne, sitten kun olen katsellut pätkän, että mikä juttu tämä on.

Vielä päivän kuulumiset loppuun! Elikkäs olin tänään entisen kämppikseni tupareissa, en tuntenut yhtään muuta porukkaa siellä, mutta yllättävän mukavaa oli. Huomenna kuitenkin pitää olla ajokunnossa jo hyvissä ajoin niin jouduin skippaamaan baarin, harmittaa vähän, kun niin harvoin mua pyydetään minnekkään ja vaikka onkin ihan suhteellisen paljon ystäviä niin oikein kukaan ei miellä minua ihmiseksi, jonka kanssa lähtisi baariin. Harvoin mulla on tarvetta vettä vahvemmalle, mutta nyt tekis kyl hyvää kunnon biletys!

It's a man's world

but it would be nothing, nothing without a woman or a girl!

Hyvää naisten päivää siis kaikille mahtaville lukijoilleni, jotka ainakin tietääkseni ovat kaikki/useimmat naisia!

Elixiassakin muistettiin kaikkia naisia tänään punaisella ruusulla, omani pääsi todella upeaan maljakkoon...kröhöm ei ole muutakaan.

Naistenpäivää vietin minulle aikaisesta aamusta alkaen, klo 6.55 oli herätys ja lopulta vaille yhdeksän löysin itseni Vuosaaren metroasemalta, jonne olin sopinut tapaamisen Aku Louhimiehen uuden leffa Vuosaaren 2. apulaisohjaajan kanssa. No, ei menty yksiin, mutta löysin kuvauspaikan ja saatoin ehkä pilata jonkun kohtauksen(toivottavasti en) kun menin päätähdiltä(joita en tunnistanut kun olivat selin minuun) kysymään et hei oonks oikees paikas :D

Lopulta olin kuin olinkin oikeassa paikassa ja sain varsin hyvin ilmeisesti kamera-aikaa (ja aika lähikuvaa vieläpä) kiitos minun tukan. Ohjaaja oli vissiin kovin tykästynyt hiuksiini ja kyseli minua vielä toiseenkin kuvaan! Pääsin siis 2 kohtaukseen. Puheroolia ei kuitenkaan herunut( ei kyllä ollut omat odotuksetkaan kovin korkealla sen suhteen).

Leffankuvaukset on varmaan jonkun mun persoonallisuuden koti, kun tuntuu aina niin mahtavalta olla siellä. Hienoa on se, millainen yhteispanos koko tiimillä on, eikä mikään voita ohjaajan 'Kiitos!'-huutoa kun kohtaus on purkissa.  Minua kiehtoo myös kovasti ajatus siitä, että nyt mä olen _aina_ siinä leffassa, niinkuin ikuisesti muuttumattomana.

Rankkaahan tuo kuvaaminen on, jos sitä kokopäiväisesti tekee ja todella monilla on aivan vääränlainen kuva siitä, millaista kuvaaminen oikeasti on. Glamour on kaukana kun teknistenvikojen takia odotellaan ties kuinka kauan, että päästään eteenpäin. Minun hommat on sinänsä olleet helppoja kun ei tarvitse muutakuin tehdä niinkuin sanotaan, kävellä ees taas ja olla puhuvinaan kännykkään, näyttää iloiselta tai hämmentyneeltä, avustajien ohjeistus on varsin simppeliä. Toista olisi tehdä jotain 'oikeaa' työtä kuvauksissa. Ehkä jonain päivänä sitten.

Loppupäivä meni Kimmon lenkityksessä ja Elixiassa pikatreenissä, huomenna on ansaittu Kimmoton ja Elixiaton päivä!

Ostelin tuossa lauantaina Morticiasta varsin ihanan Burleskan yllättäen Burleski-tyylisen hamosen, kuvaa en näin ilman luonnonvaloa saa, mutta postailen sen tänne varmasti ennenpitkää. Nyt ei kyllä ole varaa liiemmin shoppailla varmaan loppu keväänä, koska koitan säästää festari ja matkakassoja. Vähän on nyt sellainen fiilis tosin, että kesätyöpaikka taitaakin siunaantua, siitä lisää tuonnempana myöskin!

Loppukevennyksenä pari kuvaa ihQsöpöstä lompakostani bloggaaja neiti Grotescan pyynnöstä

Kesällä Lontoon Camden Townista bongailtu Aristokattien Marie lompakko

Sisälle liimasin Prinsessa Ruusunen-tarran jouluna(tarra tuli disneyn candy crackeristä), että varmasti on riittävän Disney!

Läskit lähtee kävelemään

Tosiaan, eilen liityin Elixiaan ja oli jo treenit ja sit nyt kävin tänä aamunakin jo liikkumassa. Todellakin tämä mun paisuminen saa nyt luvan loppua ja pienentyminen alkaa. Kaiken lisäksi _oikeasti_ on tosi kivaa viettää laatuaikaa kavereiden kanssa ja samalla saada liikuntaa.
En osaa vielä käyttää kuin paria kuntosalin laitetta, mutta muutamia jo! Etenkin alku ja loppu verkkalaitteet on tosi mukavia, kävely/juoksu-matto ja cross trainer on varsin käteviä juoruamisvälineitä! Tänään tehtiin ystäväni Nitan kunto-ohjelmaa(minulla ei vielä ole omaa) johon kuului jumppapallolla, stepperillä ja käsipainoilla tehtäviä juttuja. Huomenna mennään Pilates tunnille, olen joskus Kuopion lukioaikoina käynyt liikkatunnilla yhden kerran Pilatekseen tutustumassa ja silloin tykkäsin, katsotaan nyt innostunko siitä.
 Tavoite olisi sellaiset kymmenen kiloa menettää ja yksi tai kaksi vaatekokoa pienentyä. Sinänsä olen tyytyväinen suhteellisen kiinteisiin jalkoihin ja takamukseen, mutta maha ja käsiläskit ahistaa sitäkin enemmän(ja toki ne reidetkin sais pienentyä samalla). Katsotaan nyt miten tämä juttu lähtee rullaamaan, lisäksi mulla on kuitenkin Kimmon liikuttaminen ja siitä en halua joutua missään vaiheessa tinkimään ettei poni turhaan kärsi.
 Sen verran vielä ponista, että eilen kun käytiin lenkillä, niin raippa unohtui matkasta ja ihme kyllä ei tullut mitään tarvetta sille. Voisin alkaa jatkossa vähentämään kyllä sen mukana kuljetusta kun tuntuu, että omaa laiskuuttani sipaisen raipalla enkä käytä jalkaa riittävästi. Yleensähän en ole raippaa edes käyttänyt hevosilla, esim Patu ja Reiska ei todellakaan tarvitse keppiä, mutta Helmin kaltaiset otukset kyllä melkein vaatii sitä.

Sitten päivän sanaan, eli Tallinnan ostoksiin!

Burleski-leffan tiistaina nähtyäni, mulla oli mielessä vain yksi asia mikä on _pakko_saada_ eli blondi polkkatukkaperuukki! Olen nimittäin aiemmilla Tallinnan reissuilla ihaillut peruukkeja, tosin aiemmin himoitsin lähinnä vaaleanpunaisia yksilöitä. Nyt kun oma tukka on vaaleanpunainen niin blondi kiinnosti enemmän. Kokeilin kyllä vaaleanpunaistakin, mutta se näyttää niin peruukilta ettei mitään järkeä, tuo blondi on omasta mielestäni sellainen, että jää miettimään onko aito vai ei mut ei suoraan tule sellaista 'peruukkkiiii!!' -fiilistä. Tosiaan, edellisessä postauksessa kuvia tästä tukasta.

Ponirakkaus vaati ottamaan mukaan tämän, mukana tuli DVD, kielinä eesti,latvia,liettua ja venäjä! :D Mulle tulee niin hauskaa ton kanssa vielä.

Jännät kynsikuvioiti laitteet oli pakko napata mukaan, sekä Sonjan että minun. Kuvaa en saanut kunnolla, mutta tosiaan idea on että kynsiin leimataan kuvioita. Nuo metallilevyt on täynnä erilaisia kukka,perhos yms kuvioita ja niiden päälle levitetään lakkaa, sitten tasoitetaan pinta ja leimalla painetaan kuvioon ja sitten kynteen. Brilliant!

Tuossa vähän näkyy millaista jälkeä tulee, luulen, että pienen harjoittelun jälkeen sottaisuus vähenee.

Hopeaglitteriä tukalle, katsotaan mihin tuo pystyy myöhemmin. Tuuheat ripset ja suosikki suihkugeeliäni, Viron must ostoksia molemmat.

Alusvaatteita ei ole ikinä liikaa ja tuo setti irtosi 15e, samalla hinnalla saa henkkamaukan eiyhtääntukevia laatua ö settejä Suomesta. Merekeskus oli täynnä alusvaatekojuja, jotka puolestaan oli täynnä erilaisia alusvaatteita. Näistä tykkäsin eniten, tosin mietin pitkään väriä, pinkki vai turkoosi. Päädyin pinkkiin siksi, etten ole ihan varma tulisiko turkoosia käytettyä.

Moni varmaan tietää/on huomannut, etten ole mikään meikkijeesus ja minulle kyllä kelpaa muukin kuin luksuskosmetiikka. Kunhan eivät ärsytä ihoa ja ovat toimivia. Käytän rahaa mieluummin kalliisiin kenkiin.

Superpitkä eye liner, 99snt, poskipuna 1,99e ja huulipuna 2,39e. Minun käyttöön kelpaavat mainiosti kaikki.

Ylppärijuhlissani tarjoiltiin tuota Rigas-kuoharia ja tykkäsin paljon, siksi nytkin lähti pullo kotia ja sitten tietenkin minun vakio juomaani Smirnoff icea. Hinnallahan näitäkään ei oltu pilattu. Lisäksi ostin pullon ystävälleni Rasmukselle.

Laivan tax freestä sorruin ostamaan namusia, yksi Milka suklaalevy on jo tuhottu. Tiedän, hyvä postauksen alussa toitottaa laihdutuksesta ja sitten laitella suklaakuvia loppuun...Muttakun Milkaa ei saa Suomesta niin oli pakko(ja se on niin hyvää).

Rahaa ei kyllä kulunut nimeksikään kun miettii, mitä kaikkea sain hankittua, Viron hinnat Suomeenkin, kiitos <3

Who's that chick?

Teresan(aka Sonja)  kanssa olemme todella, _todella_ perinteitä kröhöm kunnioittavia suomalaisia ja mikäs sen perinteikkäämpää kuin Tallinnan päiväristeily?

Halvalla kun saatiin niin tietty suunnattiin etelänaapuriin varsin mielellämme. Kumpikaan ei muuten voinut laivassa pahoin, vaikka molemmille moinen on ominaista. Paattimme nimi oli Superstar, olen tainnut sillä aiemminkin matkustaa.  Lähtö oli varsin aikaisin ja vampyyrivuorokausirytmiini sangen kivuliasta olikin nousta klo 5.45, autoon 6.20 ja 7.30 laiva vesille. Onneksi Teresa oli varannut meille aamiaista mukaan (oikeesti kenelle tulee mieleen pakata ruokaa mukaan?! pitäis tulla kaikille, mutta mä en vaan taida omistaa aivoja). Mussutettiin sitten tyytyväisinä sitruunimuffineja ja danonea.

...ja kuinkas sitten kävikään?

Kyllä, minä paatin toisessa(!!) baarissa siemailemassa cocktailia ennen aamu 9....eh...ne perinteet hei!

 Satamassa heti piti kuvata turistikuva minusta ja vanhankaupungin kirkontornista, teretulemast Tallinnaan vain.

Koko aamupäivä suoritettiin shoppingia Sadamarketissa, Viru keskuksessa, Rottermannissa sekä Merekeskuksessa. Oikeasti, mikä aarremaa! Postailen ostoksia huomenissa sitten kun päivänvalossa saan kuvaa edes sen verran laadukkaasti, että jotain näkee. Löytyi tosiaan vaikka ja mitä, eikä todellakaan varani riittäneet kaikkeen, mitä olisin mielinyt haalia kotia.

Syödäkin piti, Vapiano 'fastfood' italialainen rafla. Nams<3!

Mozzarella-tomaatti pastaa. Pasta on paikanpäällä tehtyä, nähtiin jopa, kun yksi jätkä sitä leipoi! Ja kastike tehdään nenän edessä! Annokseni maksoi 5,5e.

Kevät oli ehtinyt Helsinkiä pidemmälle ja kevään eka joutsen näkyi satamassa! Vain yksi, toivottavasti hän ei ole vielä ehtinyt pariutua, eikä ole leski.

Tallinnan yksi suosikkipaikkojani(heti Superalkon jälkeen siis) on Rimi marketti. Tarkemmin sanoen kakkuosasto. Tuo kakkupalanen maksoi 1,84e. Aivan tajuttoman hyvää(ja mä olen oikeasti nirso) Brita-kakkua<3! Hienoinen teollisuudenmaku, mutta tuolla hinnalla sekään ei haitannut yhtään.

Mm. laskiaispullat maksoivat 2kpl/95snt. Suomessa vastaava paketti maksaa vissiin nelisen euroa, että silleen..

Loppuun pari kamerahuorausta

Ps. Huomenna alkaa mun urheiluputki ja edeltävien kuvien pehmusteet lähteepi.

The music's no good without you

Luultavaa on, että tämän postauksen jälkeen viimeisetkin mun tr00pisteet laskee ja kaikki muistaa mut vain tästä :D Mikä ei haittaisi minua yhtään, nimittäin tämä postaus on omistettu elämäni ykkös naiselle, CHERILLE.  Tästä saattaa tulla jokseenkin henkilökohtainen selitelmä siitä, miten paljon hänen taiteensa mulle merkitsee.

Ensinnäkin, minun ihan ihan eka muistokuva koko tästä maailmasta on se, kun olen kuullut Cherin Gypsies,Tramps and Thieves-biisin ja silittelin mummon ja ukin englannin buldoggia Pulttia. Olen ollut alle 5-vuotta, sillä kyseinen hauva kuoli ennen kuin täytin 5. Enkä todella tuolloin tiennyt kuka kappaletta lauloi, se selvisi minulle paljon myöhemmin, ehkä siinä 10 vuotiaana. Silloin ostin ensimmäisen Cherin levyn. Sen jälkeen loppua ei ole näkynyt. Laitan havainnollistavaa kuvaa tämän hetken levytilanteesta, Strong enough-single unohtui(se on ainoa singleni).

(kyllä,niitä on 15)

Minulla on vain 2 vinyyliä ja kirjojakin vain 2, niitä on todella vaikea haalia, omani ovat Amsterdamista 2006 ostettuja, kaupassa olisi ollut vielä 2 muutakin kirjaa, mutta äiti ei suostunut kustantamaan kuin 2. Edelleen katkera tästä :D

Leffoja minulla ei ole kaikkia omana, tästä puuttuu tosin Tapaus Silkwood VHS, joka on Kuopiossa. Konserttitaltiointeja on vain tuo yksi kappale, The Farewell Tour.

2004 vuonnahan Cherin olisi pitänyt konsertoida Helsingissä Hartwall areenalla, mutta kurkkukivun vuoksi konsertti peruutettiin, olin ihan murtunut, koska olin saanut äidin suostuteltua viemään minut keikalle. En siis tosiaan ole ikinä nähnyt häntä livenä, enkä ihan heti keksi kovin montaa asiaa mikä olisi hienompaa kuin se.

Arvaan, että kovinkaan moni, joka tätä lukee, ei tiedä kauheasti Cherin urasta tai elämästä niin voisin tehdä nopean ja todella todella lavean ulkomuistista vedetyn yhteenvedon teidän iloksi. Saatatte yllättyä muutamista jutuista!

Kultaisella 60-luvulla Cher lauloi taustoja sen hetkisten ykkösbändien kuten The Ronettesin levyille ja jos kuuntelee tarkkaan niin Cherin äänen tunnistaa taustalta, sen verran uniikki ääni kyseessä.

Cherin ihan eka oma sinkku muuten on biisi nimeltä 'Ringo, I love you', mutta siitä ei tullut hittiä ja nykyään tuota biisiä on tuskastuttavan vaikeaa jäljittää mistään. 

Miesystävänsä Sonny Bonon kanssa Cher muodosti duetton Cleo&Caesar, joka floppasi, mutta pienellä tyylimuutoksella ja nimenmuutoksella(esiintymisnimeksi tuli vain Sonny&Cher) menestys alkoi. I got you babe on varmaankin heidän kuuluisin kappaleensa. Cher ei osallistunut sävellykseen tai sanoitukseen, eikä ole ikinä suuremmassa kaavassa tehnytkään itse biisejään, joitain poikkeuksia on. Jo 60-luvulla Cher julkaisi myös soololevyjä, joilla oli usein Sonnyn sanoittamia kappaleita.

  Sonny ja Cher myös saivat oman ohjelman, Sonny & Cher comedy hour. Ohjelma oli jättimenestys, mutta lopetettiin kun pari erosi. Kuitenkin, molempien suosion hiipuessa lanseerattiin uusi vastaavan tyyppinen ohjelma Sonny&Cher Show. Vieraana yhdessä jaksossa on Michael Jackson lapsena! Todellakin suosittelen katsomaan kummasta jommasta jaksoja, minun angsti-itkupäivien pelastukseni<3

Cher on tosiaan ollut 2 kertaa naimisissa, ensin Sonnyn kanssa ja sitten Gregg Allmanin kanssa, molempien kanssa Cherillä on yksi lapsi. Sonnyn kanssa Chastity-tyttö, joka sittemmin on vaihtanut sukupuoltaan ja tunnetaan nykyään nimellä Chaz. Allmanin kanssa Elijah poika, joka tunnetaan Deadsy-bändistään. Kuuntelin Deadsyä jo ennenkuin edes tiesin, että Cherin poika on bändin jäsen, mikä sattuma! Suosittelen tutustumaan.

Lisäksi Cher on seurustellut ties kenen kanssa, Gene Simmons ja Richie Sambora ehkä kuuluisimpia.

Moni ei tiedä myöskään Cherin menestyksekkäästä näyttelijäurasta. Leffoja ei loppupelissä ole kovin monia, mutta silti 2 Oscar ehdokuutta, joista toinen pysti lähtikin Cherin mukaan, leffasta Moonstruck-Kuuhullut. Oma suosikki Cher-leffani on Mermaids-Äitini on merenneito, myös toinen suosikkinäyttelijäni Winona Ryder on mukana leffassa.

Rachel Flax Mermaidsissa, aivan upea tyyli tässä roolissa<3

Aina Cherin levyt eivät todellakaan ole menestyneet ja 70-luvun loppu ja 80-luvun alku ovat täynnä ns.floppilevyjä, kunnes Cher räjäyttipankin 'If I could turn back time' -biisillä. Tuolloin hän oli nelikymppinen ja jengin mielestä oli varsin arvelluttavaa esiintyä niin paljastavissa asuissa hänen ikäisenään. Tosiaan, Cher on tänä päivänä 64v ja näyttää edelleen upealta, ja käyttää niitä jo reilut 20 vuotta sitten paheksuttuja asuja. Kertokaa mulle kenessä on enemmän asennetta, olen lähes varma, ettei kenessäkään.

Cherillä on muuten useita tatuointeja, mm. pepussa ruusutarha ja käsivarressa timantti.

2000-luvun alussa Cher rikkoi omia ennätyksiäänkin Believe-albumilla ja biiseillä Believe ja Strong Enough, nämä varmaan ovat ne kappaleet, jotka suomalaiset muistavat ja tuntevat parhaiten. Noihin aikoihin myös Cherin homoikoni-maine levisi. Will&grace-tv-sarjassahan on jakso, jossa Cher esiintyy eikä Jack ensin tajua(vaikka on fani) että kyseessä on todella oikea Cher.

Niin ja hei, kaikille lukihäiriöisille, Cherillä on myös se ja vasta kolmikymppisenä se huomattiin edes, on siis todellakin mahdollisuus kaikkeen, vaikka kuinka olisi vaikeaa opiskella. Don't give up.

Viimeisin albumi on ilmestynyt 10 vuotta sitten, mutta itse uskon vahvasti ettei jää viimeiseksi.

Mun kävi Cheriä vähän sääliksi kun joutui koskemaan GaGan asua

Innoitukseni kirjoittaa Cheristä tuli arvatenkin Burleski-leffasta, jonka kävin vasta tänään katselemassa. Leffa oli juonellisesti todellakin melko peruskauraa, mutta niinhän on esim Avatarkin. Visuaalisuus on molemmissa tekeleissä se juttu, Burleskissa lisäksi musiikki. Pidän paljon myös Christina Aguileran musiikista, mutta Cherin tasolle hänkään ei yllä. Olin tutustunut kaikkiin biiseihin jo ennen leffan katsomista, mutta väittäisin silti, että musikaalimaisia biisejä ei juurikaan ollut, lukuunottamatta Welcome to the Burlesque-biisiä. Olisi ollut jännää, jos Christinan biisit olisivat olleet enemmän epäChristinamaisia...jos käsitätte mitä tarkoitan.

Kuinka moni muuten huomasi, että Jack on Twilightista James?!

 Monissa blogeissa on näkynyt leffasta tekstiä, harva on kovin kauniisti kirjoittanut Cheristä, sillä monille hän on vain liiastileikelty vanha eukko, joka luulee olevansa ikinuori. Surullista, miten porukka ei tiedä hänen urastaan ja elämästään yleensä Suomessa juurikaan mitään. Toivottavasti edes joku kiinnostuu tutustumaan lisää Cheriin luettuaan tämän minun bloggaukseni!

Ps.Huomenna Tallinaan Teresan kanssa, varmaan loppuviikosta  kirjoittelen reissusta <3

Pps. Sain myös tänään Marialta synttärilahjan JA siinä oli iso Cher-kuva<3! Täytyy keksiä joku jännä paikka sille

Hyvää syntymättömyyspäivää

Eilen oli bileet ja tänään kyllä tuntuikin siltä. Kuvia ei otettu kamalasti kun kaikki keskittyi juomaan tai seurustelemaan, kaikista ei ole edes otettu kuvia joten laitan vain pari valikoitua otosta tänne esille. Ei meitä tosin ollutkaan kuin 10 juhlijaa,eli mitkään jättijuhlat ei ollut kyseessä lainkaan. Laatu eikä se määrä nääs.

LSD ja minä

Viimeinkin mun kirja/leffa-hylly on koottu ja totesin, että eipä mahdu kaikki siihen.

Olen vähän natsi tuon hyllyn järjestelyn suhteen ja kohtasin monia ongelmia kun laittelin osaa näyttelijöiden,ohjaajien tai genrejen mukaan järjestykseen. Teen ehkä joku kerta koti postauksen, jos ketään sattuisi kiinnostamaan sellainen.

Nita ja minä

Anitta ja minä, näyttääpä mun tukka suoralta tässä,höh oli se kyl kiharrettuna.

Sain lahjaksi mm. Leonidaksen ihanaa suklaata nams<3

Muistikirjan ja ihanan vampyyrikorun<3 My little pony-lehden jonka mukana tuli kaulanauha

Kuvaa parista kortista, tuossa missä on puhekupla, lukee 'mirror mirror oh who's the best looking birthday babe?'

Ensi viikolla menen Sonjan kanssa Tallinnaan, postailen varmasti siitä reissusta tänne :)

À bientôt!

Hauskaa syntymäpäivää mulle!

Ja niin koitti päivä, jolloin luulin maan nielaisevan minut ja koko maailman lopettavan rullaamisen ja poksahtavan. Maailmanloppua ei kuitenkaan tullut, vaan yksi ainakin tämän vuoden paras päivä! Ehkä mun paras synttäripäivä ever.

Oltiin ystäväni Sonjan kanssa jo aikoja sitten sovittu, että mun syntymäpäivänä hengaillaan ja alkuperäiseen suunnitelmaan kuului jotain aivan muuta kuin mitä tänään lopulta sitten olikaan, sillä kuulin viikonloppuna, että Jimi Pääkallo(nykyään hän käyttää nimeä Jimi Constantine, mutta mulle se on Pääkallo foreva) kuvaa musiikkivideotaan tänään ja etsii jengiä sinne mukaan. Pakkohan meidän oli mennä!

Jimi on harvoja mun suomalaisia ihkutuksen kohteita ja vaikka en mitenkään aktiivisesti ole viime vuosina hehkutellut häntä tai hänen musiikkiaan, niin aina kun kohdalle sattuu lehtijuttuja jne tulee luettua ja Tyrävyön ja Clichén levyi kuunneltua! Technicolorista en ole ikinä pahemmin välittänyt...Nyt tämä uusi ''Beautiful things'' soolobiisi kuulosti kyllä tosi kivalta(myös se aku ankka-versio, joka välillä soi kuvauksissa xD)!

Ja hei Jimihän on myös Pitkä kuuma kesä,8 päivää ensi iltaan ja Helmiä&sikoja leffoissa! Ensin mainittu on allekirjoittaneen suosikki suomileffa!

Googlasin Jimin, jos vaik joku ei sattuis tietämään

Sonja ei suostunut ottamaan yhteiskuvaa musta Jimin kaa, vaikka oisin ite tarjoutunut kysymään ja kaikkea niin ei oo nyt yhteiskuvaa :( Linkitän videon tänne kyllä heti kun se vain valmistuu ja tulee nettiin! Luulen, että minut on helppo bongata siltä.
Niin ja vaikka mun oli tarkoitus pitää varsin low-profile tästä mun syntymäpäivästä ja sanoin Sonjallekin jotain et joo ei puhuta siel tästä tms niin eiköhän se jollekin tyypille juttele ja 'joo täl on synttärit!!' ja sit tää tyyppi kuvauksien lopus tietty kiljuu et hei Jimi täl tytöl on tänään synttärit niiQ!! Täs vaihees oon jo about maan alla häpeästä ja kaikki kattoo mua ja sit Jimi kysyy et hei mikä sun nimes on ja sit kaikki lauloi mulle paljon onnea vaan ja lopuks taputti, aaws<3

Teresa ja Barbie kampissa kuvauksien jälkeen!

Minä mun uuden laukun kanssa!(onpas varsin mental ilme mulla xD)

 Käytiin tosiaan Morticiassa ja siellä oli alessa tuollainen söpö 'pienisuuri'-laukku!

Tarkempi kuva laukusta

Jätskiannoksen kaa!

Toistaiseksi olen saanut vasta yhden lahjan(Sonjalta<3) koska juhlin oikeasti vasta perjantaina synttäreitä ja äidiltä saan Elixiaan kortin 3kk lahjaksi ja mummo&ukki ostaa koneen sitten kun tarvitsen.

Tässä kuitenkin dataa Sonjan moniosaisesta lahjasta.

Cherrycoke<3 Tuo ylänurkan bug-rintaneula on niin paras, nauroin vedet silmissä kun tajusin mikä tuo on :DD Viime kesänä nimittäin sattui sellainen juttu, että oltiin Sonjalla niiden terassilla ja sit tää osottaa mun olkapäätä 'sano että toi on joku sun creepy koru, onhan??!' ja mun olkapäällä oli sellanen kamala ällö öttiäinen, eikä se tosiaan ollu mikään koru :s Mutta nyt sain sitten ötökkäkorun ihan :D

Loppuun laitan valokuvaaja ystäväni Heidin kuvaamia  potrettaja minusta, nämä otettiin siis kun viimeeksi olin Kuopiossa, aika hyviä kun ottaa huomioon, että minä olen niissä! Toiv tykkäätte!