Masennus saavuttaa minut joka kerta kun vierailen entisessä kotikaupungissani Kuopiossa. En tiedä johtuuko se muistoista(joista suurin osa ei ole mitenkään mukavia, jos saan lisätä) vai jostain yleisestä kaupunginsielusta vai ihmisten karmasta, mutta aina mua ahdistaa täällä. Yleensä silti odotan tänne tulemista, sillä haluan aina nähdä niitä muutamia ystäviäni, jotka täällä vielä asuvat, lemmikkejä sekä tietysti vanhan ratsastuskouluni poneja. Ristiriitaista. Kurkkua kuristaa kun kuljen keskustassa, ahdistaa kun tiedän kuinka suuri prosentti ihmisistä siellä tunnistaa minut ja katsoo siksi kieroon. Espoo on minun pakopaikkani, suuressa kaupungissa voi hukkua massoihin ja olla kuka haluaa. Ulkomaille, pois Suomesta taitaa silti olla tavoite. Onneksi tuleva ammattini mahdollistaa sen, voi matkustaa paljon ja eksoottisiin kohteisiin. Kuopio on silti osa minua ja olisin varmasti hyvin toisenlainen, jos olisin kasvanut muualla.
Eilen tajusin oikeasti kuinka helpottunut olenkaan, ettei tarvinnut muuttaa tänne takaisin. Nyt olen lähes varma, etten enää koskaan tule asumaan osoitteessa, jonka postitoimipaikkana on Kuopio.
Kuopion matkoissa on tietty melko hyvä bonus, nimittäin se, että saan yleensä lahjuksia. Tällä kertaa jälleen uudet ratsastushousut, hameen ja luomivärin mummolta. Käytiin tänään ostoksilla yhdessä.
Ruskean sävyjä olen arastellut aiemmin häpeilemättä, vanha mottoni olikin 'ruskea näyttää hyvältä vain ponin turkissa'. Anne kuitenkin meikkasi minut viikonloppuna ruskealla luomivärillä ja tykästyin siihen, niinpä ajattelin kokeilla tehdä itse ruskean tai edes osittain ruskean meikin äidin häihin perjantaina. Laittelen sitten kuvaa meikistä, vielä en ole kokeillut näitä värejä.
Hametta katselin jo maanantaina Vero Modassa arvioiden, mutten viitsinyt sovittaa, sillä luulin ettei minulla ole varaa siihen. Inhottavaa sovittaa, jos tietää ettei kuitenkaan saa. Mummo kuitenkin kustansi tämän minulle syksyksi koska 'pitäähän sulla nyt yliopistoon olla jotain uutta vaatetta'.
Lopuksi ne ratsastushousut. Nämäkään eivät ole Cavallot, mutta Suitsisopissa, joka on ehdoton luottohevosliikkeeni loistavan ja asiantuntevan palvelun vuoksi, sanottiin näiden olevan varsin laadukkaat. Saa kuulemma mennä vaikka joka päivä ja näiden pitäisi kestää. Ratsastan kuitenkin vähintään sen 3x viikko, niin laadukasta pitää olla.
Bonuksena sain vielä 3 paria Kingslandin ratsastussukkia. Kelpaa köpöttää sitten.
Edestä;
ja takaa ;
Aiemmat olivat aivan surkeat, lörtsähtivät heti ja mokka meni ihan pilalle ja nypyille. Säästän vanhat housut kuitenkin siltä varalta, että menen esim ilman satulaa, etteivät uudet housut kulu moisesta turhaan.
Kuvia uusista housuista ponin selässä varmaankin tulossa huomenna, kun saan vissiin tätini mukaan kuvaamaan vähän.
No comments:
Post a Comment