If there is a hell, I'll see you there

Syksyinen masennus on täällä jälleen. Sen vaistoaa muutoksista ja etenkin halusta tehdä vielä enemmän muutoksia. Tekisi mieli sisustaa asunto uudestaan tai muuttaa, vaihtaa auto ja tv, matkustaa ja opiskella kaikkea erikoista. Tavata uusia ihmisiä ja laihduttaa, rakastua ja ottaa uusi lemmikki.
Välillä tuntuu, etten itsekkään tiedä mitä haluan, kaiken ja en mitään. Nyt haluan matkustaa, kokea uusia asioita ja saavuttaa jotain ei vain minun elämässäni merkityksellistä vaan yleisellä tasolla merkityksellistä. Ehkä arkeologian opinnot alkavat juuri oikeaan aikaan, joudun uppoutumaan opiskelun maailmaan ja toisaalta, sitä kautta ehkä hakeutua vaihtoon, nähdä maailmaa ja ennenkaikkea lopulta olla osana jotain merkityksellistä.

Pohdiskelun lisäksi olen ehtinyt myös suunnittelemaan tulevaa lokakuista Lontoo&Pariisi-matkaa. Paikkoja missä tahtoisi käydä ja asioia joita tehdä on niin paljon ja aikaa on kuitenkin rajallisesti, on siis hyvä tietää matkalle lähtiessä mitä ainakin tahtoo ehtiä tehdä. Ok, myönnän olen hiukan järjestely ja organisointi haluinen ja menen sekaisin jos en tiedä mitä tapahtuu ja muutenkin...jotta voin rentoutua minun täytyy saada tietyt asiat ns. pois alta. Lontoossa ehdottomia must do juttuja ovat tietenkin shoppailu(HMV,Cyberdog,Disneystore,Helvetti aka Primark) ja Starbucks, lisäksi ehdottomasti on nähtävä joku musikaali, ehkä näytelmäkin sillä ne ovat laadultaan jotain aivan muuta kuin suomalaiset tuotannot(no offence..). Pariisissa puolestaan ehdoton kohde on Jim Morrisonin hauta Pére Lachaissen hautausmaalla, hän on yksi suurimmista ihailun kohteistani ja hei let's face it, ekan esigoottibändin sielu. 

Vaihteeksi olen myös tuijotellut leffoja, again. Ihmeellistä kyllä, pääpaino on ollut Tom-leffoissa. Yes I know his name is Joseph Gordon-Levitt but let's not go there.
Sipooseen jumittuneina katsoimme ystäväni Marian kanssa tietenkin 500 days of Summerin(2 times but who is counting) sekä uusia tuttavuuksia; Havoc, Stop-Loss, G.I.Joe the rise of the cobra.

Havocissa Tom on melko pienessä sivuroolissa ja oikeastaan muuten leffa olikin mielestäni varsin huono. Tarina kertoo rikkaista turhautuneista nuorista, jotka joutuvat vaikeuksiin kun etsivät jännitystä 'tylsään' elämäänsä. Sitten kun onkin jännää niin alkaa itkettää.

 Stop-Lossissa Tom on yksi Lähi-itään lähetetyistä jenkkisotilaista. Sivuroolissa jälleen, joskin huomattavasti suuremassa sellaisessa kuin Havocissa. Leffa on tärkeästä aiheesta tehty,kantaa ottava. Harvoin tykkään sotaa käsittelevistä elokuvista tai edes jaksan niitä katsoa, mutta tää ei ole mikään perus räiskintä sodalla mässäilevä pätkä.

Hurmaava tapaus Tomin vieressä on Meryl Streepin tytär Mamie Gummer.

G.I.Joessa Tom on pahis. Sanoin kun katsottiin tätä et tää ois niin ollut mun suosikki leffa kun olin 11, vaik oli se nytkin aika hyvä. science ficton<3

 Tomin lisäksi näissä kolmessa leffassa on jotain yhteistä...