Goodbye Alice in Wonderland

Häistä otin kuvia kyllä jonkun verran, mutten julkaise täällä muita kuin nämä omat look-kuvani, sillä olen aika varma etteivät sukulaiset yms vieraat halua esitellä liiemmin naamojaan täällä.

Juhlissa olin aivan kamalaa ruokaa, ei oikeastaan mitään syömäkelpoista. Salaatit oli kaikki pilattu jollain, yksi melonilla yksi fetalla. Pääruoaksi oli valkosipuliperunoita, muuten kiva mutta olen valkosipulille allerginen/yliherkkä, tykkäisin kyllä niistä mutta en niin paljon että kärsisin oireistani niiden takia, ja luomuhärän sisäfilettä, joo kasvissyöjä här. Tai no, jos ihan totta puhutaan niin en ole kasvissyöjä, olen kyllä ollut ,mutta veriarvoni eivät sitä kestä ja mahani ei rautalisää. Syön siis kanaa toisinaan. Kuulin itseasiassa nestemäisistä rautalisistä, joita aion kokeilla niin josko saisin jätettyä kaikki lihat pois jälleen. Eläinrakkaana ihmisenä en vain pidä ajatuksesta, että eläimiä kasvatetaan usein varsin kyseenalaisissa oloissa syötäväksi. Miksei sitten kuolleita ihmisiä hyödynnetä ravintona? Mikä tekee ihmisestä jotenkin arvokkaammaan,paremman tai eettisesti kyseenalaisemman syödä?

Takaisin päivänsanaan eli häihin. Tuttavia, joitain sukulaisia ja perhetuttuja oli toki mukava nähdä kerrankin jonkin muun kuin hautajaisten merkeissä. Erityisesti oli kivaa nähdä yhtä äidin 3 kaasosta, entistä ratsastusvalmentajaani ja kilparatsastajaa, jonka entisellä hevosella sain joskus ratsastaa, etenkin maastoilla. Sain paljon vinkkejä istuntaani kun katselimme ratsastuskuviani, istun kuulemma paljon paremmin Ellin kanssa kuin ratsastuskouluputtejen(johtunee siitä, että Barnsbyn satulassa vaan ei voi istua väärin ja ehkä niistä jalustimien pituuksista, pitäisi vaan uskaltaa laittaa paria reikää pidemmäksi aina ratsastuskoulussakin). Sivumennen sanoen pääsin Liekin puoliveljen Petterin, jonka olen tuntenut varsasta saakka selkään lauantaina. Kuvaajaa ei valitettavasti ollut mukana, nuori herra kulki kyllä melko moitteetta, mutta kyllä mun sydän silti kuuluu sille siskolle.
  Hoidin koiraani Topia ja olin lahjapöytä-vastaava(how lovely). Loppu illasta olin vihaisempi kuin hetkeen, loppuhuipennuksena oli yllätys ilotulitus, josta minua ei oltu infottu ja joka ttätätätätrräää paukkui tietenkin juuri siellä, missä auto oli parkissa ja jonka takakontissa(farmari auto) Topi tietysti nukkui. Arvatkaa oliko vanha sydänsairas koira säikähtänyt kunnolla, loikannut etupenkille pelkääjän paikan jalkotilaan. Luojan kiitos ei saanut sydänkohtausta tai esim murtanut jalkaansa. Voin kertoa, että saivat kuulla kunniansa. Olisivat nyt helvetti edes maininneet minulle niin olisin hakenut koiran sieltä siksi aikaa pois., mutta ei paljon päätä järki pakottanut. 

Seuraavan päivän iltana eli eilis iltana sitten riemu vasta repesikin kun äidin ällötys mies alkoi noin sadatta tuhatta kertaa riehumaan ja haukkumaan minua jne. Hänen äitinsä minun äitiäni ja seurauksena, äiti ei puhu miehelleen eikä sen äidille, ei aio mennä enää miehen äidin luokse käymään ja minä puolestani en aio enää ikinä puhua, nähdä tms äidin miehelle. Viimeinen kerta oli nyt kun minua kaiken kestämäni jälkeen aletaan sortaa. En siis aio mennä nyt hetkeen Kuopioon, ainakaan äidin luokse. Mummolaan tai ystävien luokse mahdollisesti, mutta tuskin ennen syksyä.  Miksi kirjoitan tästä blogiin? No, että mahdollisimman monet tietäisivät miten kamala se ihminen on. Riitely on inhottavaa, mutta kerrankin voin täydestä sydämestä sanoa etten ole tehnyt mitään väärää ja jopa äiti ymmärsi tämän ja myönsi sen.

Valotetaan faktoja hieman, tämä kyseinen henkilö on syypää miksi lähdin ovet paukkuen kotoa 17-vuotiaana ja muutin opiskelijasoluun. Ennen tätä karkasin 2 kertaa kotoa. Huudoksi on mennyt yleensä joka kerta sen jälkeen kun ollaan nähty ja tämä ei tyydy haukkumaan minua vaan myös isääni. Se siitä.

 Liisa ihmemaassa henkinen asuni, vain valkoinen Pekka-kani puuttuu.
Hiusruusukin näkyy tässä.

 Ihanat Vivienneni keräsivät paljon kehuja ja tuoksuminen ihmetytti ihmisiä 'mitä tää sun hajuvesi on, tuoksuu ihan hattaralle!' 'ööh,ne on mun kengät jotka tuoksuu, ei hajuvesi..'

  

Mekko: Hell Bunny

Legginsit:Seppälä

Kaulakello: Neuvostoliiton aikainen, löydetty isän tavaroista

Kengät: Vivienne Westwood

Sateenvarjo:syntymäpäivälahja Sonjalta

Laukku: Happie loves it

Ennen nukkumaan menoa perjantaina otin muutamia naamakuvia, osassa olen jo avannut nutturaa ja tuo aukinainen versio oli aikas hieno minusta sekin! Myöskin meikkini näkyy jotenkin näissä kuvissa,joskin on päivän mittaan haalistunut.