Pretty in ponytail

 Aamuisen Ompun kierroksen jälkeen mama ja lemmikit lähtivät Kuopioon minulle jäi aikaa käydä Elixialla ennen Taiteiden yöhön suuntaamista. Kengät kävivät lääkärissä ja lainasin kirjastosta Brigitte Bardot'n elämänkerran(luin sen 13-vuotiaana ja eilen tuli joku ihme BB-fiilis ja hain äkkiä kirjan lainaan ) ja kasan leffoja, Amelie,pretty in pink ja uusi tuttavuus Paistetut vihreät tomaatit.
Halusin vähän laittaa tukkaa, mutta tämän ärsyttävän hiusmallin takia en saa siitä mitään fiksua, tahtoisin hieman saksia tuota. En lyhyemmäksi, mutta niin, että siinä olisi jokin malli(jota en vielä ole päättänyt).
 Meikistä tuli ihan näpsä tänään, tuo huuliväri taitaa muodostua uudeksi suosikiksi. Olen muuten myös alkanut harkita huulilävistyksestä luopumista. Not sure if it is my thing after all.

 Tuota Veronica Varlow'n korua olen nyt käyttänyt ahkerasti, sopii syksyisiin asuihin.

 Löydettiin omituinen ja varsin upea talo, oli pakko kuvata se! Kuljettiin hieman ympäri Senaatintoria ja käytiin kuuntelemassa hetki kuoroa Tuomiokirkossa. Sit muistettiin ettei taiteiden yö ole koskaan ollut minua tai Mariaa varten ja mentiin leffaan. Se on meitä varten. 
 Miten mulla on joku aivan outo asento tässä..noh menkööt.

 Woody Allenin uusin, Midnight in Paris, meni sopivasti iltanäytöksenä ja koska ollaan menossa lokakuussa Lontoon matkan yhteydessä Pariisiin päätettiin fiilistellä hieman. Minulla on sivumennen sanoen pieni paniikki mun ranskankielitaidon kanssa, haluaisin osata lokakuussa asioida kaikki perus asiat siellä ranskankielellä enkä mongertaa enkkua niinkuin kaikki turistit.
Asiaan, boikotoin yleensä Allenin leffoja, sillä olen lukenut Mia Farrow'n elämänkerran Helmikuun perhonen ja siinä tulee ilmi varsin inhottavia asioita kys.henkilöstä. Mutta minkäs teet, se mies osaa ohjata. Näyttelijänä jotenkin puistattaa minua. Tässä leffassa ei kuitenkaan ollut näyttelemässä itse vaan tähtikaarti oli jotain muuta. Ihana Marion Cotillard, Kathy Bates ja Adrien Brody erityisesti erottuivat edukseen. Minulla oli tuota katsoessa hauskaa, mutta 1920-luvun julkkiksia tuntematon henkilö ei ehkä saisi leffasta niin kauheasti irti kun suurta osaa vitseistä ei voi tajuta silloin. Kauniita maisemakuvia on paljon ja tekee todella suuresti mieli päästä pian kävelemään öisen Pariisin katuja sateessa.

 New improvet picture of us!

Goodbye Alice in Wonderland

Häistä otin kuvia kyllä jonkun verran, mutten julkaise täällä muita kuin nämä omat look-kuvani, sillä olen aika varma etteivät sukulaiset yms vieraat halua esitellä liiemmin naamojaan täällä.

Juhlissa olin aivan kamalaa ruokaa, ei oikeastaan mitään syömäkelpoista. Salaatit oli kaikki pilattu jollain, yksi melonilla yksi fetalla. Pääruoaksi oli valkosipuliperunoita, muuten kiva mutta olen valkosipulille allerginen/yliherkkä, tykkäisin kyllä niistä mutta en niin paljon että kärsisin oireistani niiden takia, ja luomuhärän sisäfilettä, joo kasvissyöjä här. Tai no, jos ihan totta puhutaan niin en ole kasvissyöjä, olen kyllä ollut ,mutta veriarvoni eivät sitä kestä ja mahani ei rautalisää. Syön siis kanaa toisinaan. Kuulin itseasiassa nestemäisistä rautalisistä, joita aion kokeilla niin josko saisin jätettyä kaikki lihat pois jälleen. Eläinrakkaana ihmisenä en vain pidä ajatuksesta, että eläimiä kasvatetaan usein varsin kyseenalaisissa oloissa syötäväksi. Miksei sitten kuolleita ihmisiä hyödynnetä ravintona? Mikä tekee ihmisestä jotenkin arvokkaammaan,paremman tai eettisesti kyseenalaisemman syödä?

Takaisin päivänsanaan eli häihin. Tuttavia, joitain sukulaisia ja perhetuttuja oli toki mukava nähdä kerrankin jonkin muun kuin hautajaisten merkeissä. Erityisesti oli kivaa nähdä yhtä äidin 3 kaasosta, entistä ratsastusvalmentajaani ja kilparatsastajaa, jonka entisellä hevosella sain joskus ratsastaa, etenkin maastoilla. Sain paljon vinkkejä istuntaani kun katselimme ratsastuskuviani, istun kuulemma paljon paremmin Ellin kanssa kuin ratsastuskouluputtejen(johtunee siitä, että Barnsbyn satulassa vaan ei voi istua väärin ja ehkä niistä jalustimien pituuksista, pitäisi vaan uskaltaa laittaa paria reikää pidemmäksi aina ratsastuskoulussakin). Sivumennen sanoen pääsin Liekin puoliveljen Petterin, jonka olen tuntenut varsasta saakka selkään lauantaina. Kuvaajaa ei valitettavasti ollut mukana, nuori herra kulki kyllä melko moitteetta, mutta kyllä mun sydän silti kuuluu sille siskolle.
  Hoidin koiraani Topia ja olin lahjapöytä-vastaava(how lovely). Loppu illasta olin vihaisempi kuin hetkeen, loppuhuipennuksena oli yllätys ilotulitus, josta minua ei oltu infottu ja joka ttätätätätrräää paukkui tietenkin juuri siellä, missä auto oli parkissa ja jonka takakontissa(farmari auto) Topi tietysti nukkui. Arvatkaa oliko vanha sydänsairas koira säikähtänyt kunnolla, loikannut etupenkille pelkääjän paikan jalkotilaan. Luojan kiitos ei saanut sydänkohtausta tai esim murtanut jalkaansa. Voin kertoa, että saivat kuulla kunniansa. Olisivat nyt helvetti edes maininneet minulle niin olisin hakenut koiran sieltä siksi aikaa pois., mutta ei paljon päätä järki pakottanut. 

Seuraavan päivän iltana eli eilis iltana sitten riemu vasta repesikin kun äidin ällötys mies alkoi noin sadatta tuhatta kertaa riehumaan ja haukkumaan minua jne. Hänen äitinsä minun äitiäni ja seurauksena, äiti ei puhu miehelleen eikä sen äidille, ei aio mennä enää miehen äidin luokse käymään ja minä puolestani en aio enää ikinä puhua, nähdä tms äidin miehelle. Viimeinen kerta oli nyt kun minua kaiken kestämäni jälkeen aletaan sortaa. En siis aio mennä nyt hetkeen Kuopioon, ainakaan äidin luokse. Mummolaan tai ystävien luokse mahdollisesti, mutta tuskin ennen syksyä.  Miksi kirjoitan tästä blogiin? No, että mahdollisimman monet tietäisivät miten kamala se ihminen on. Riitely on inhottavaa, mutta kerrankin voin täydestä sydämestä sanoa etten ole tehnyt mitään väärää ja jopa äiti ymmärsi tämän ja myönsi sen.

Valotetaan faktoja hieman, tämä kyseinen henkilö on syypää miksi lähdin ovet paukkuen kotoa 17-vuotiaana ja muutin opiskelijasoluun. Ennen tätä karkasin 2 kertaa kotoa. Huudoksi on mennyt yleensä joka kerta sen jälkeen kun ollaan nähty ja tämä ei tyydy haukkumaan minua vaan myös isääni. Se siitä.

 Liisa ihmemaassa henkinen asuni, vain valkoinen Pekka-kani puuttuu.
Hiusruusukin näkyy tässä.

 Ihanat Vivienneni keräsivät paljon kehuja ja tuoksuminen ihmetytti ihmisiä 'mitä tää sun hajuvesi on, tuoksuu ihan hattaralle!' 'ööh,ne on mun kengät jotka tuoksuu, ei hajuvesi..'

  

Mekko: Hell Bunny

Legginsit:Seppälä

Kaulakello: Neuvostoliiton aikainen, löydetty isän tavaroista

Kengät: Vivienne Westwood

Sateenvarjo:syntymäpäivälahja Sonjalta

Laukku: Happie loves it

Ennen nukkumaan menoa perjantaina otin muutamia naamakuvia, osassa olen jo avannut nutturaa ja tuo aukinainen versio oli aikas hieno minusta sekin! Myöskin meikkini näkyy jotenkin näissä kuvissa,joskin on päivän mittaan haalistunut.

 

If you're a strong female, u don't need permission

Ihana päivä<3 Sain mun pitkään haaveilemat ripsienpidennykset, nämä ovat mielestäni hienommat kuin ne viime vuotiset.

Heidi kuvasi minua ja uutta kissanpentuaan, aivan ihana punainen pikku kissakatten <3 Ripset näkyy tässä

Eriteltyä silmäkuvaa, että näkyy selkeästi millaiset tuli. Tekijä sanoi minulle, että pakko laittaa kunnolla pituutta kun sinulla on omat jo muutenkin niin pitkät. Tosin mielestäni minulla on melko ohuet omat ripset. Vähän jos oon luonnostaan Barbie. Ripsientekijä oli muutenkin ihana kun sanoi lopuksi hieman huonolla suomella(venäläinen keski-ikäinen nainen) 'sinulla on kaikki hyvin, tukka ja silmät ja ihanat korut, kaikki kaunis' oon aina yhtä äimänä jos joku kehuu mua yhtään. Hämmentävää.

Kuva on vähän vino ja vääristää niin, että näyttää kun toisen silmän ripset olisivat pidemmät, ei ne ole.

Tuo yksi ripsi sojottaa väärään suuntaan xD oisin tietty voinut kammata ne ennen kuvan ottoa, mutta never you mind.

Pakollisia Kuopion tallin ratsastuskuvia. Liekki<3 En tiiä mikä tuossa ponissa kiehtoo, mutta se on vaan paras ja ihanin vaikka osaan ratsastaa monilla muilla paremmin etc. Jännä yhteensattuma on, että kuulin tänään ukiltani hänen äitinsä eli minun isomummon omistaneen ennen sotaa suomenhevostamman nimeltä Liekki, joka toimi maatalon töissä apuna sekä isomummoni ratsuna. Liekki joutui lähtemään sotaan eikä palannut koskaan kotia, mummo ei myöskään enää ikinä ratsastanut uusilla hevosilla.

Ehkä tällä Liekillä ja mulla on joku vastaava yhteys, historia toistaa itseään you know.

Ehkä hienoin ratsastuskuva musta ikinä, kun on vielä oikein mustavalkoinen. Onneksi on niinkin taitava kuvaaja kuin Heidi ystävänä<3!

Ope on vissiin just maininunnut mulle ryhdistä ja näin sen kuuluisikin olla jatkuvasti...todellisuus vain on toinen.

Toinen on aina niin onnessaan kaikista jännistä jutuista kuten pysähdyksistä ja peruutuksista keskellä maneesia!

En kestä tuota mun etunojaa, menen vielä torstaina tunnille, tosin vissiin kuvaajaa ei ole tulossa mukaan ja pakko yrittää skarpata ryhdin kanssa.

Luksusta arkeen

Miten pienet(ja vähän suuremmatkin) asiat osaakin tehdä elämästä luksusta, ainakin jos asiaa alkaa yhtään miettimään. Minä en ole kovin meikkausorientoitunut ihminen ja mitä nopeammin ja helpommin se on hoidettu, sen parempi. Ripsienpidennykset ovat kaltaiselleni ihmiselle todellakin luksusta. Vuosi sitten minulla sellaiset olikin ja voi, kuinka tykkäsin. Meikata ei arkena tarvitse välttämättä huulikiiltoa enempään ja tekoripsiin tottuneena eivät haitanneet näkökenttää tai kutittaneet. Omani myös kestivät hyvänä yli kuukauden. Ainoa ongelma on hinta, syntisen kallista ainakin minun varoillani.

Vai onko sittenkään?

Tässä kohtaa kuvaan astuu Tallinna, tuo jokaisen suomalaisen alennusparatiisi. Katselin juuri hintoja useammastakin kauneussalongista ja hinta on 30-60e! Nettisivujen ja asiakkaiden kommenttien perusteella ihastuin erityisesti tähän 42e hintaiseen salonkiin http://www.felicia.ee/fin_ripsmepikendused.html sijaitsee vieläpä keskustassa. Huolto maksaa tuolla 16e. Melko huomattavan edullista Suomen ryöstöhintoihin verraten.

Yksi kuva jossa minulla on jo pidemmän aikaa ollut pidennykset, eivätkä ole ihan uutuuden tuuheat. Seuraavan kerran otan pidemmät, nämä oli vähän turhan basicit eivätkä kovinkaan montaa milliä omiani pidemmät edes. Täällä viime kesäinen postaus, jossa parempaa kuvaa.

  Maanantainahan Tallinnaan olen menossa, mutta tällä reissulla tuskin ripsiä teetätän, heinäkuussa sitten.  Luultavasti minulla oli myös n.kuukauden välein varaa alkaa käymään korjauksissa mikä kyllä oikeasti helpottaisi mun aamuja ja elämää yleensäkin. Mielelläni kuulisin muiden kokemuksia Virossa otetuista ripsistä, missä, milloin ja hinta.

  Tallinnasta puheen ollen, aivan huippu pasta-ketju Vapiano, avaa ravintolan myös Helsinkiin Mikonkadulle tässä kuussa! Tuorepastaa ja maistuu aivan kuin Italiassa! (Oon käyny Italiassa ja siks tiiän :D)

Seuraavalla reissulla ei siis välttämättä tarvitse päästä tänne maistelemaan pastaa, mutta New Yorker-liikkeeseen on pakko päästä. Kun olin Prahassa 15-vuotiaana, tuosta kaupasta löytyi vaikka sun mitä ostettavaa, ihania alusvaatteita ja muuta tummanpuhuvaan tyyliin sopivaa. Sen jälkeen en ole kaupassa käynyt ja nyt jännittääkin kuinka mainstreamiksi valikoima on luisunut.

Aiheesta toiseen, pääsykokeet ovat viimeinkin ohi ja todella toivon, että tärppäsi tällä kertaa. Kaikki kokeet tällä viikolla menivät kuitenkin aika hyvin, luultavasti joillain paremmin, mutta aivan varmasti joillain myös huonommin, pitää vain toivoa, että omat paperit selviäisivät tällä kertaa loppuun asti ja koulupaikka irtoaisi.
Hammaslääkäri vielä huomenna ja sitten pääsenkin raivaamaan tätä kämppää vieraita varten(ja vähän muutenkin) joskos sitten kehtaisin enemmän laittaa kuvaa mun asunnosta.