Pakko matkustaa on jonnekin

Ehdottomasti kuulun niihin ihmisiin, joille on suorastaan elin tärkeää päästä tasaisin väliajoin jaloittelemaan Suomen rajojen ulkopuolelle, varmaan osittain siksi, että olen 3-vuotiaasta asti päässyt reissuun keskimäärin kerran vuoteen. Välillä matkustus ei erityisemmin kiinnosta, mutta välillä syttyy mieletön palo päästä tutkimaan uusia kulmia. Nyt on varsin vahvasti taas sellainen fiilis. Harmittaa hyvin suuresti, ettei Lontoosta eikä New Yorkista tullutkaan mitään(miten yllättävää, tämähän on mun elämä).
  Tallinnaan olen kyllä menossa kesällä, ainakin kerran ja ehkä vähän 'syvemmälle' Viroon myös. Tänään kuitenkin tuli taas entisen kämppikseni Lauran kanssa puheeksi, että hän tosiaan lähtee ensi kevääksi Espanjaan Valenciaan vaihtoon. Arvaatte varmaan kuka aikoo käyttään tilaisuuden hyväksi ja suunnata ennestään tuntemattomaan manner-Espanjaan jossain vaiheessa kevättä. Tiedän, tiedän siihen on vielä n.vuosi aikaa, mutta silti, mua helpottaa hyvin suuresti kun tiedän, ettei mua ole tuomittu Suomeen lopullisesti.

Aloinkin heti tutkimaan mitä pitää päästä näkemään ja tekemään. Ensinnäkin, pariksi päiväksi Barcelonaan tai Madridiin ehdottomasti(tai jos oon rahoissani niin molempiin!). Tarkistin myös heti tärkeimmän asian, eli Starbucksin saatavuuden( siis mikä addiktio..) ja oi kyllä, sellainen löytyy Valenciastakin! Lisäksi Barcelonassa sijaitsee Vivienne Westwoodin outlet myymälä ja eräs ihana korsetti putiikki. Haluisin myös kauheesti päästä siellä ratsastamaan, mieluiten rannalle, mutta ehdottomasti jollain andalusialaisella tai vastaavalla upeudella.

Lisäksi mua kiinnostaisi suklaamuseo ja arkeologinenmuseo, sekä Picasso-museo. Kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka haluavat nähdä matkoilla mahdollisimman paljon, eivätkä mitkään Kanariansaarien yms loikoilulomat oikein kiinnosta. Matkaopas-kirjat ovat myös kovassa kulutuksessa, tykkään lukea niitä myös kohteista, joihin minulla ei oikeastaan ole edes aikomusta matkustaa, ainakaan lähiaikoina.

Gaudin suunnittelema talo Barcelonassa.

Lopuksi arkisempiin aiheisiin, nimittäin ponien kesälaitumelle siirtymiseen!

Ahnaana vetivät heti vihreää, Kimmokkeelle tekee kyllä oikeastaan ihan hyvää vähän lihoa.

Kimmoa ei kiinnosta nostaa päätä ruohosta edes vaikka tulin aidan viereen kuvailemaan. Voi olla aika mukavat projektit mulla edessä kun sitä pitää alkaa pyydystellä tuolta. Tämä poni ei nimittäin kuulu niihin mammanmussukoihin jotka hörähdellen odottavat portilla hakijaansa. Toisinaan ei auta muu kuin siirtää kaveri ensin pois ja kokeilla, josko Kimmo antautuisi helpommalla. Viime aikoina olen käyttänyt hiipimistaktiikkaa ja hivuttautunut pikku hiljaa lähemmäs ja sitten rauhallisesti jutellut, silitellyt ja hieronut ponia ja sitten salamannopeasti napannut riimusta kiinni ja ketju vaan äkkiä kiinni.