This is not a love story.

Pitkästä aikaa päivittelen kun on jotain kuviakin laittaa ja vähän aihettakin.

Viime viikon tentin jälkeen on ollut vähän aikaa miettiä muutakin, tosin nyt pitäisi vääntää urakalla Ötzi jäämiehen tutkimuksesta esseetä, teen sen osteologisista menetelmistä elikkäs luututkimusta suomeksi. Kävinkin viime tosrtaina WeeGee-museossa Tapiolassa katsomassa Ötzin näyttelyn jonne arkeologian opiskelijana pääsin ilmaiseksi. Varsin hieno näyttely oli kyllä, harvoin Suomessa näkee yhtä huolellista ja hienoa.  Samana päivänä kävin viimeis testaamassa Espoonlahden uimahallin, osottautui ihan mukavaksi perushalliksi, mutta kyllä tykkään Kuopion hallista enemmän kun siellä on mm. kylmäallas. Suunnitelmissa olisikin nyt koittaa käydä viikottain uimassa kilometrin verran. Olen itseasiassa harrastanut uintia joukkueessa lapsena 6-7 vuotiaana, mutta ihoni ei kestänyt jatkuvaa kloorivettä. Yläaste ikäisenäkin kävin usein itsenäisesti uimassa matkaa(juurikin kilometrin verran). Ainoa koululiikuntalajeista joissa olen ikinä ollut hyvä, yläasteella olin jopa ryhmäni nopein. Pakko ollakin, sillä minun hai-fobiani on sitä luokkaa, että parempi treenata mahdollista kohtaamista varten ja olla sitten todella nopea.

Perus settiä tietysti ollut, eli ratsastusta Kimmolla ja leffoja. Ratsastus oli viime viikolla vähän poikkeuksellista kun ensin puuttui etusen kenkä eikä voitu kuin kävellä ja sitten satula oli korjauksessa ja piti mennä ilman, enkä silloin laukannut ollenkaan ja ravikaan ei kyllä ollut mitään montéa. Pysyin selässä kyllä. Tänään en. Oltiin menossa hakkuualueen läpi ja sit poni säikähti vähän kaadettuja puita jaloissa ja tipahdin käynnissä(!!!!!!!!!) kaadetun kuusen päälle. Ei käynyt kummallekkaan mitään, raippa tosin hukkui jonnekin.

Leffoista riittää tällä(kin) kerralla juttua, nimittäin nyt olen katsellut vaikka mitä kivaa. Ensinäkin kävin pitkästä aikaa leffassa asti, katsomassa Napapiirin sankarit ystäväni Sampsan kanssa. Aivan huippuhyvä komedia ja jopa minä, joka tunnetaan suomalaisialeffoja dissaavana ronkelina nautin tästä seikkailusta oikein kovasti. Menihän se vähän överiksi jossain kohtaa, mutta milloin mikään kovin realistinen olisi hauskaa ollutkaan?

 Sitten minun uusi projektini, joka on katsoa kirjassa 1001 elokuvaa jotka täytyy nähdä ennen kuin kuolee, mainitut 1001 elokuvaa. Myöhemmin lisätyt leffat eivät kuulu tähän projektiini vaan ne tasan 1001, olen nyt kaiketi nähnyt 103. Viikonloppuna katsoin ensimmäistä kertaa Kauriinmetsästäjän, mm.Meryl Streep,Christopher Walken ja Rober DeNiro tähdittävät. Todella raadollinen tarina siitä, mitä sota tekee aivan tavallisille ihmisille, niin heille jotka sotivat ja heille jotka jäävät kotiin. En tajua miten mä en ole aiemmin ymmärtänyt katsoa tätä, jotenkin mulle aukesi ihan uudella tavalla se miksi elokuvia ylipäätään tehdään. Olo oli leffan jälkeen melkein kuin olisi päässyt Nirvanaan.

  Lisäksi aiheeseen liittyen täytynee kertoa hieman eillisestä päivästä, elikkäs Varasto-leffan kuvauksista. Osallistuin kuvauksiin avustajana ja olihan se upeaa. Rakastan sitä ääntä kun kohtaus lyödään käyntiin. Eikä se haittaa, että kukaan tuskin näkee/huomaa minua sieltä taustalta. Tärkeintä on se, että minä täydennän ja todennan tarinaa. Vaikutan jonkun tuntemattoman ihmisen katsomiskokemukseen, vaikka hän ei sitä huomaakkaan.

 Olen ollut nyt 3 eri elokuvan kuvauksessa mukana ja varmasti jatkossa pyrin mukaan uusiin projekteihin. Erityisen mahtavaa oli juuri eilisessä se että, leffan pääroolissa on Kari-Pekka Toivonen, suomalaisista näyttelijöistä ehdoton suosikkini. Oli aika huimaa päästä näkemään kun hän tekee työtään. Olisi kauheasti tehnyt mieli jutella hänen kanssaan jotain, mutta en tietenkään uskaltanut, aika vahvassa jäässä olin nimittäin.

Googlasin havainnollistuksen teille siitä, kuka KP on, uskon että nyt monella sytyttää 'ahaa toi on se siitä ja siitä leffasta!'

Sitten hieman kuvaa tätini Amsterdamin&Belgian reissulta tuomista tuliaisista;

Suosikki herkkujani, Milkan melo-cakes, vähän kuin meidän Brunebergin pusut, mutta nämä ovat aivan omassa luokassaan. Lonkan vaniljatoffee on samaa kuin Candy King irtokarkkivalikoimassa suuret toffee kuutiot, nams<3 ja nuo 2 suklaalevyä ovat ihan maailman parasta suklaata, jota jossain vaiheessa sai Suomessakin Kaakaopuusta, mutta nykyään enää ei(kardinaalimoka liikkeeltä!).

Kyseinen paksu opus matkusti Amsterdamin suosikkiliikkeestäni(kirjakauppa<3) luokseni. Sisältää koko Lewis Carrolin tuotannon eli luonnollisesti myös kuvilla varustettuna Liisa-sadut.

Kuvaa ruusujen valkoisesta punaiseksi maalaus operaatiosta.

And the cherry on the top;

 Lontoon lennot&hostelli varattu 16.12-21.12! Lähden matkaan ystäväni Anitta seuranani. Lievästi sanottuna odotan kovasti ja elän entistä tiukemmin, että Lontoossa on rahaa sitten käytössä mahd.paljon!

Näitä odotan: