Kävin äidin luona Kuopiossa ja olinkin ti-ma siellä, eli melkein viikon. Tuntuu, että en oikein tehnyt mitään, näin vähän paria kaveria,toisen muutossa autoin ja kävin kaupungilla hieman kulkemassa, muttei löytynyt(yllätys..) mitään mua miellyttävää, tosin eipä olisi pahemmin ollut varaakaan mitään ostella joten hyvä näin.
Hoidin lemmikkejä ja siedätyshoidin Liisaa yrittämällä pitää sitä sylissä about joka viides minuuttia ja leikattiin sen kynnet. Ai että se kissa vihas sitä.
Topi lähti viikonlopuks metsälle niin en nähnyt sitä kuin muutaman päivän.
Katsoin myös aika vaikuttavan leffan, The blind side(elämä pelissä suomeks kai?). Suosittelen, Sandra Bullock oli ihana ja tarina oli tosi koskettava ja melko aito, muutamat ylilyönnit tai amerikkalaisuudet vähän ärsytti mua. Jos pidit Forrest Gumpista, Gilbert Grapesta ja Vihreästä mailista, sanoisin, ettet inhoa tätä.
Tietysti mun tärkein tapaaminen oli Helmin kanssa. Menin kentällä tutussa ryhmässä ja ystäväni kuvaili ratsastustani. Helmi oli aika jäykkis, mutta kumma kyllä nosti tosi mielellään laukat(mikä on sille ollut _aina_ vaikeeta). Annoin sille omenoita, jotka diilasin torilta kun äiti osti omenoita. Kysäisin siis myyjältä oisko sillä myyntikelvottomia yksilöitä jotka menis hevoselle. Olihan sillä.
Poni tuntui kyllä todella pieneltä, vaikka Helmihän on just ja just hevosen kokoinen suomenhevostamma, ei siis ole edes piensuomenhevonen, vaikka kaikki niin luulevat. Syy, miksi Helmikki tuntuu nykyään pieneltä on varmaan nää turbohevoset joilla oon viime aikoina ratsastanut, Kimmokin lienee lähellä 170cm. Plus on massiivinen.
Helmistä voisin sen verran vielä tarinoida, että valoitan hieman syitä, miksi se on mun suosikkiponini. Monet onkin varmaan tätä blogia lukiessaan huomanneet Helmin kuvia siellä täällä.
Kolme vuotta olen nyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti ratsastanut Helmillä, sen verran se on asustanutkin minun entisellä ratsastuskoulullani, Peikkometsässä. Muistan oikein hyvin kun ekan kerran 'jouduin' Helmin selkään, ratsastin ryhmässä, jossa oli minua nuorempia ratsastajia ja sain monesti ns.haastavampia hevosia kun nuoremmille annettiin niitä varmoja ja osaavia poneja. Helmi oli vaikean maineessa, koska se käyttäytyi aika inhottavasti karsinassa, luimi ja pyöri ja kuopi(nykyään ei enää pyöri,mutta luimii ja kuopii kyllä). Lisäksi sen kunto oli huono ja hikosi nopeasti, se painoi kädelle ja ei vielä osannut oikein mitään koulujuttuja. Plus Helmi halusi mennä kovaa.
En tarkalleen osaa sanoa, mikä on se juttu, jonka takia tykkään Helmistä, joka on vino ja aika vanhakin, eikä se oikein osaa muuta kuin hypätä ihan kelvollisesti. Kaiketi sen mieletön yrittämisen halu on se juttu. Niin ja toisaalta se, miten tiedän sen maneerit maasta käsiteltäessä ja sen miten se tykkää, että sitä harjataan(pehmeillä harjoilla ja napakasti, mutta ei missä nimessä kovasti). Se on niin kaunis kun sen mielenkiinto herää ja mantelisilmiin syttyy oikein valo.
Kuvia sunnuntailta;
Harjailin Helmiä ennen tuntia
Tilanne kuva laukan nostosta xD
En tajua mikä on tää mun trendi katsoa alas satulassa...
Olen ihan varma, että aina kun mulla on mahdollisuus yritän päästä Helmiä katsomaan, se on niitä hevosia jotka ei unohdu. Eikä etenkään ne hetket Helmin kanssa.
No comments:
Post a Comment