R&A- Hesher

Mitä olen tehnyt viime aikoina? Vihannut elämääni ja miettinyt pakoteitä. Varasin viimein lennot Pariisiin ja ikävää kyllä, myös paluu lennot Lontoosta, toisin sanoen 21.10-28.10 I'm gone! En aio ottaa miniläppäriä mukaan matkalle, enkä ole yhtään varma aionko edes käyttää kallisarvoista matkailuaikaa tietokoneella kyyhöttämiseen. Luultavasti en.

Tuntuu, että elän tuota matkaa varten ihan täysin, ihanaa saada seikkailla viikko hyvässä seurassa kaukana Suomesta. Eriasia on miten sopeuden elämään sen jälkeen. Not well I suppouse. Minussa suomalaista ei ole kuin ulkonäkö.

Pukeuduin yksi päivä näin;

Hame kuuluu suosikkeihini, muttei ehkä kuitenkaan sovi tyyliini. Liian Morticia Adams ehkäpä. Villatakista sen sijaan tykkään aivan mielettömästi, nyt vaan alkaa puolihihaisuus kolkkojen yliopistosalien vuoksi tuntumaan liian kylmältä. aika vetää päälle pitkähihaista.
Tiistai-iltana Hesherin jälkeen halusin kuvaa minusta, mutta vähän pimeähän tämä on. Tätini vanha haalarimekko, 90-luvun alkupuolelta. Täytyy muistaa ottaa hieman edustavampi kuva tuosta heti ensi kerralla kun siihen pukeudun. Se on niin jännän värinen.

Tosiaan, Rakkautta&Anarkiaa festivaali on par'aikaa käynnissä ja siellä esitettiin Spencer Susserin esikoisohjausta, indie-leffa Hesheriä. No, luonnollisesti en voinut muuta kuin mennä, koska Joe<3
Olin tosiaan nähnyt elokuvan jo aiemmin(blogiinkin taisin kirjoittaa muutaman sanasen,joten anteeksi, toistan itseäni), sillä elokuva on jo ilmestynyt DVD:lle Suomessakin. Omaksi en vielä ole hankkinut, mutta listalla on kyllä todellakin.

Ensimmäisellä katselu kerralla Hesher jäi mieleen lähinnä outouden takia, mielessä pyöri leffan aikana vain että anteeksi mitä tää jätkä oikein tekee ja miksi, no ihan sama koska se on Joe<33. Leffateatterissa halusin tämän nähdä vain koska Joe on a big screen is heaven. Olettamukseni siis oli että itse leffa ei tarjoaisi minulle juurikaan mitään muuta kuin Joen ilmanpaitaa. Olin niin väärässä.

Hesher on aivan käsittämättömän koominen elokuva, vaikka aihe onkin melko raskas. Päähenkilö ei suinkaan ole Hesher, vaan pieni poika TJ. Pojan äiti on kuollut äskettäin auto-onnettomuudessa ja hän asuu vanhan isoäitinsä luona surun valtaaman ja poissaolevan isänsä kanssa. Aivan kuin äidin menetys ei olisi riittävästi, TJ:tä piinaa koulussa koulukiusaaja. Kuka Hesher sitten on? Se onkin hyvä kysymys. Hesher on Hesher ja hän ilmaantuu aivan varoittamatta TJ:n elämään.

Hesher on hahmona jotenkin karulla tavalla cool. Hetkittäin täydellinen kusipää, hetkittäin ihanan punk ja hetkittäin varsin suloinen. Ilman supersankarimaista yli-inhimillisyyttä Hesher tuntuu aidommalta hahmolta,Hesher ei ole hyvis eikä pahis, muttei todellakaan sivustakatsoja.

Elokuvan jälkeen ohjaaja vastaili meidän katsojien kysymyksiin ja kertoi melko laajasti elokuvasta. Se on tosiaan hänen ensimmäinen pitkä ohjauksensa ja hän oli kehitellyt elokuvaa noin viisi vuotta. Varmasti osa syy, miksi Hesher tuntui niin täydelliseltä hahmolta, kuten myös ehdottomasti TJ, jota muuten oli esittänyt yhteensä kolme näyttelijää, joista 2 ovat tyttöjä! Susser kertoi myös kuinka oli saanut oikeudet Metallican musiikin käyttämiseen leffassa, (Metallica on tunnettu nihkeästä suhtautumisestaan musiikkinsa käyttämisestä elokuvissa) hän oli vain lähettänyt bändille elokuvan valmiina he olivat sanoneet että antaa mennä, elokuva on loistava. Susser oli myös vaivihkaa hakenut Hesherin hahmoon Metallican edesmenneen basistin Cliff Burtonin asennetta, bändin jäsenet olivatkin sanoneet hahmon tuoneen mieleen Burtonin, tietämättä juuri hänen olleen yksi hahmon innoittajista.

Kuten huomaatte, voisin kirjoittaa tästä(kin) elokuvasta mielettömästi, mutta ehkä hillitsen itseni nyt kuitenkin. Pakko kuitenkin vielä kertoa kuinka uskomatonta on, että olen nähnyt henkilön, joka on tehnyt aivan loistavan elokuvan ja vieläpä Joseph Gordon-Levittin kanssa!! Olisin niin paljon tahtonut kysyä siltä Joen puhelinnumeroa, mutta Maria esti minua. Harmittaa myös, että tajusin vasta jälkeenpäin että olisin voinut pyytää yhteiskuvaa, Susser oli niin mukavan oloinen että olisi varmasti suostunut JA ollut aivan tajuttoman otettu asiasta, mutta minä olin liian pää pilvissä, että olisin tullut ajatelleeksi moista.