One death experience

Niin sanotusti olen koko ikäni odottanut tätä päivää. Päivää, jolloin mun yliopistoluennot alkavat. Sain koko viime vuoden kyllä hyvää harjoitusta Avoimessa yliopistossa, mutta onhan tämä silti aivan eriasia. Aamuinen kurssi käsittelee taidehistoriaa oikeastaan esihistoriasta nykypäivään saakka ja kestää koko syksyn. Kuulusteluja on kaksi, samoin kirjoja. Paras osa on epäilemättä näyttelypassi. Meidän täytyy käydä 6 eri näyttelyssä, jotka liittyvät aiheeseen mahdollisimman laajasti, eli siis se, että kaikki olisivat modernia taidetta ei ole hyvä. Erityisen upeaa on, että ehdin hyödyntää Lontoon ja Pariisin näyttelyitä ja saan siis niistä merkinnät. Ei sillä, olimme muutenkin suunnitelleet Louvren ja  British Museumin vierailuita.
   Opuksista toisen onnistuin saamaan jo käsiini, se on 765 sivuinen ja noin puolet tulee lokakuun puolen välin tenttiin. Painava ja lumoavan tuoksuinen opus vanhus. I'm in love so quickly...

Tänään tuntui tältä:

 En muistanutkaan kuinka paljon pidän tuosta ensimmäiseltä Lontoon matkaltani peräisin olevasta takista. Kun tuon vetää päälle tulee varsin Velma Kellymäinen olo, not a bad thing, not a bad thing at all.

 

Messuan vielä hieman ainoasta pelottavasta tv-sarjasta, jota uskallan juuri ja juuri katsoa. Twin Peaks. Lynch on ensinnäkin yksi kiinnostavimmista ohjaajista,johon olen törmännyt. Mieletymykseni Lynchiin on lähtenyt silloin, kun oikeasti aloin harrastamaan elokuvia eli kun olin 12 -vuotias, pyysin joululahjaksi Mulholland Drive dvd:tä nähtyäni elokuvan Blue Velvet. En edes ala väittämään, että olisin ymmärtänyt kumpaakaan elokuvaa tuon ikäisenä, enkä väitä ymmärtäväni vieläkään. Se juuri on Lynchin kiehtovuuden salaisuus, katsottavaa riittää useammaksi kerraksi ja katsojaa ei päästetä helpolla. Hahmoihin keskitytään yleensä enemmän kuin itse tarinaan ja se jos mikä on hyvää vaihtelua toimintaa painottaviin massaelokuviin.

  Palataanpa Twin Peaksiin. Kulttimaine on todellakin ansaittu. Sarja on juurikin niin omituinen kuin ihmiset sanovat. Tuskin kukaan voi väittää Twin Peaksia perus kivaksi tavalliseksi tv-sarjaksi. Huolestuttavan moni on kyllä haukkunut sitä tylsäksi ja hidastempoiseksi, mutta moiset kommentit kaikuvat useimmiten kuuroille korville. Ettekö te ymmärrä, että siinä tapahtuu kokoajan niin paljon! Hahmot ja niiden persoonallisuus on niin systemaattisesti suunniteltu, että ne tarvitsevat tilaa hengittää. Mitään turhaa ja epäolennaista ei tapahdu, muttei silti ole kiire mihinkään.
   Juoni on oikeastaan varsin yksinkertainen. Pienestä kaupungista löytyy koko kaupungin lemmikkitytön Laura Palmerin kuollut ruumis. FBI-agentti Dale Cooper kutsutaan tutkimaan tapausta. Loppujen lopuksi Twin Peaksin juonen kiehtovuus ei todellakaan perustu siihen, kuka kuoleman takana on vaan siihen kuinka ovelasti tutkinta etenee ja etenkin siihen, kuinka Laura Palmerilla tuntuu olevan kytköksiä lähes kaikkiin hahmoihin ja salaisuuksia enemmän kuin yhdelläkään 17-vuotiaalla pitäisi olla.

 

  Omaa esteettistä näkemystäni sarjan lavastus ja musiikki palvelevat enemmän kuin hyvin, eikä huumorissakaan mitään vikaa ole.  Näin esimerkiksi One eyed Jack'sistä kuvaa.

 

Audrey Horne on heti ensimmäisellä katselukerralla siepannut mielenkiintoni, tyyli ja asenne kohdallaan. Samaistun häneen, sillä meillä on selkeästi samantyylinen 'youre a loser'-kokemus perheentaholta, ihastumme saavuttamattomiin henkilöihin, olemme yksinäisiä ja itsenäisiä, romantiikan nälkäisyydestä puhumattakaan. Yep, elle est moi.

 

 Kuuluisin Audrey-kohtaus lienee 'Audrey's dance'.

  

 Ah dream come true, pöytä täynnä donitseja ja niin salaperäinen Cooper siinä vielä.

 

Silmälapullinen nainen on Nadine, hurmaava persoona hänkin, varokaa vain ettette loukkaa hänen verhomakuaan tai etenkään koske hänen verhoihinsa, jotka muuten aukeavat ja menevät kiinni ilman inahdustakaan! 

  

 Vähiten erikoinen hahmo ei suinkaan ole The Log Lady, jokaiseen jaksoon kuuluu hänen alkupuheensa, jotka eivät aina ole niitä selkeäkielisimpiä. Ystäväni kanssa vitsailtiin, että vanhuksena luultavasti muistutan tätä hahmoa paljon.

 

Toivottavasti edes joku saa tämän luettuaan kipinän katsella Twin Peaksiä, oli sitten aiemmin tutustunut sarjaan tai ei. 

Ps.Yksi salainen unelmani olisi osallistua teema-bileisiin, joiden aiheena olisi tietysti Twin Peaks.