Mikä susta tulee isona?

Lapsuudesta kaikille tuttu kysymys, mitä haluan tehdä isona on nyt lukion jälkeen pyörinyt todella korkeilla sijoituksilla listalla 'asioita joita on pakko miettiä'.  Minä en ole oikeastaan merkittävän hyvä missään, niinkuin jotkut ovat vaikkapa käsitöissä, kielissä tai musiikissa. En myöskään kuulu niihin onnekkaisiin, jotka ovat lastentarhasta asti tienneet mihin ammattiin tähtäävät. Minulla ei lapsuudessa ollut mitään tiettyjä vastauksia, joita olisin aina laukonut kun asiaa kysyttiin, vastailin merenneito, laukkaratsastaja, laulaja- tyylisillä varsin epärealistisilla vastauksilla. Yläasteella olin jossain vaiheessa varma, että tahdon asianajajaksi, tuolloin minulla olikin varsin korkea opiskelumoraali ja yläasteen päättärin keskiarvo olikin vaatimattomat 9,6.
   Lukioon meno oli näin jälkikäteen ajateltuna ehkä virhe, mutta toisaalta kielitaitoni tuskin olisi edes tällä tasolla, jos olisin valinnut amiskan ja kuitenkin selvisin lukiosta suht kivuttomasti M-papereilla ulos. En muista lukioaikana lukeneeni kuin yhteen kokeeseen tosissani, ehkä vähän kertailin jotain edellisenä iltana. Nippanappa sain lukion 3 vuoteen puristettua, sain vaadittavien 75 kurssin lisäksi yhden tehtyä(se oli autokoulu). Todellakaan minua ei voinut hikariksi lukiossa enää haukkua.
  Juuri nyt olenkin keskiverto lukiopapereineni aikalailla pattitilanteessa. Yliopistoon tuskin pääsen, vaikka koe tänään menikin yllättävän hyvin, sain molempiin esseisiin 4 sivua tekstiä, kun vaatimus oli 4-6. Osasin jopa käyttää muutamia käsitteitä lauseissa(seriaatio, typologia, GIS...). Todellisuus on kuitenkin valitettavasti se, että kokeessa istui lisäkseni lähemmäs sata hakijaa, kun vain 9 saa aloittaa arkeologian opinnot syksyllä Helsingin yliopistossa. Tavallaan harmittaa, ettei tullut luettua kirjoituksiin aikanaan ja että lukio meni siinä muun elämän sivussa, nyt nimittäin L:n paperit voisivat olla hyödylliset.
   Toinen luonnollinen vaihtoehto yliopiston lisäksi on tietysti ammattikorkeakoulua. Huomenna onkin tradenomien pääsykokeet. Se olisi yleishyödyllinen koulutus, joka käy vähän kaikille aloille, mutta en tiedä haluanko todella opiskella alaa, jossa tarvitsen inhoamaani matematiikkaa ja muutenkin kokoala tuntuu mielenkiinnottomalta ja tylsältä verrattuna näyttelijän ja arkeologin koulutuksiin. Kuitenkaan vaihtoehtona ei ole olla työttömänä taas vuotta ja töitäkään ei ilman minkäänvaltakunnan koulutusta juuri saa. Hesburgeriin palaaminen kun ei tosiaan ole vaihtoehto.
    Ulkomaille lähtöähän olen pohtinut monesti, hain New Yorkin kotiapulaiseksi ja Britteihin yliopistoon tosin Skotlantiinhan olisin päässyt, kuitenkin Aberdeeniin, mutta päätin etten tahdo sinne, kaukana Lontoosta ja jopa Skotlannin isoista kaupungeista. Mikäli en syksyksi saa koulupaikkaa, alan ehkä tutkimaan jotain hevostenhoitajien pestejä ulkomaille. Se ei ole työtä, jota loppu ikäni tahtoisin tehdä, mutta vuoden mielelläni. Tosin, jos saisin vain ratsastaa niin ehkä menisi loppuelämäkin.
   Näyttelijänhommiin tähtään kyllä tietyllä tavalla vieläkin, mutta kyllähän se Teak-fiaskoni vähän laimensi intoa. En kuitenkaan ole luovuttaja ja nyt kun minulla on jalkaa jo vähän oven välissä leffa-alalle, niin todellakin kannattaa katsoa tämä juttu loppuun asti. Voin lopettaa sitten huipulla kun pääsen sanomaan edes yhden sanan Aki Kaurismäen leffaan.

Se, mitä oikeasti tahtoisin isona tehdä, jos ihan vapaasti saisin valita olisi varmaankin jonkinlainen näyttelijän ja ratsastajan yhdistelmä. Tai sitten ihan vain se merenneito.


Päivän piristys oli....

Kaksi lippua siksi, että ostin lipun samalla myös ystävälleni Annelle.

Kesän helteet ei myöskään ole mun mieleen oikein, menin kokeeseen näinkin taviksena, etten ihan kärventyisi. Onneksi luokkahuone oli viileä. Hyvin turhauttavaa kyllä pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joissa ei oikein tunne itseään oikein itsekseen. Toisaalta, olen nyt hiljattain alkanut kritisoimaan materialismia ja ulkonäkökeskeisyyttä, välillä tuntuu että olen ja välillä olenkin sitä aivan liikaa. Ei pitäisi arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella, eikä keskittyä liiaksi siihen omaan lookkiinkaan vaan mieluummin tehäd jotain hyödyllistä ja arvostaa ihmisissä persoonaa ja tieto-taitoa enemmän.