Tosiaan, Helsinkeilin tänään ja kiertelin perus kampit ja forumit ja kuolasin akateemisessa kirjoja(mutta hillitsin itseni) ja lopulta kipittelin minulle rakkaaseen Punavuoreen eli RÖÖPERIIN <3 ja käväisin parissa putiikissa kuten ylivoimaisessa suosikkileffakaupassani Compactissa. Sijaitsee Fredrikinkadulla ja olen löytänyt vaikka millä mitalla edullisesti leffoja ja vieläpä usein varsin harvinaisia leffoja. Omistaja on todella symppis ja auttaa aina etsimään juttuja. Mainittakoon vielä, että yleensä saan vielä alennustakin hieman kun olen niin pitkään käynyt sielä vakkarina. Tänään mukaan tarttui vain Departed, jota en syystä jota en tiedä, ole aiemmin saanut hankittua täydentämään Leonardo DiCaprio-kokoelmaani. Tavoite on, että kaikki leffat omaksi! Leonardo nyt vaan on yksi minun ikusuosikki näyttelijöistä ja tähän mennessä olen tykännyt kaikista (kyllä, olen nähnyt ne kaikki) leffoista paitsi Revolutionary Roadista, joka on oikeesti melko turha leffa. Pakko nyt mainita suosikkikin varmaan kun haukuin yhtä, tämän hetken suosikki on The Basket Ball Diaries, joka kertoo Jim Carrolin nuoruudesta. Pliis ihmiset kattokaa se ja lupaan, että ymmärrätte elämää enemmän.
Leffailun jälkeen jatkoin matkaa luennolle, ne pidetään Norssissa ja vieressä on Helsingin kaunein rakennus. En todella osaa kuvata kunnolla, eikä minulla ole edes kunnon kameraa apuna, mutta oli pakko näpätä tälläinen kuva. Eikö olekin kaunis rakennus?
Käärmefetissini, joka ilmenee selän tatuoinnistanikin sai minut täysin rahasta piittaamattomaksi ja tuo käsikoru vaan oli _pakko_ saada. Ignoratkaa mun säälittävä minikäsi ja minisormet.
Tatuoinneista puheen ollen, ensi kerran kun suunnistan Sawoon otan uuden kuvan nahkaan ja se tulee olemaan avain mitä luultavimmin. Tuollainen nätskä avain riipus lähti myös mukaan, korussa on myös sormus jossa lukee 'he who the holds can open my heart'. Aiemmin olen ostanut Emilie Autumnin keikalta Veronica Varlow'n avain kaulanauhan, mutta se on vähän toisen tyyppinen kuin tämä.
Oli jokseenkin huono päivä(tai elämä) tänään shoppailusta huolimatta ja päätin toteuttaa 'elä hetkessä'- filosofiaani ja värjätä samanlaisen tukan kuin minulla oli vuosi sitten. Olin kaivannut sitä jo pitkään ja blondi oikeesti on vaan liian lame ja mitäänsanomaton minulle. Tuumasta toimeen. Ei löytynyt Manic Panicin Cotton Candy-väriä jota käytin aiemmin(saa infota jos tietää missä sitä myydään pääkaupunkiseudulla?!) joten sain tyytyä Stargazerin Shocking Pink väriin. Ihan nätti tästäkin tuli, tosin tykkään ehkä enemmän sellaisesta baby pinkimmästä, katsotaan nyt miten tää haalistuu.
No comments:
Post a Comment