Varmasti kaikki tietävät, että palvon tiettyjä tv-sarjoja, joista myös useimmista omistan boxit. Tälläisiä sarjoja ovat; Gilmore Girls, Twin Peaks ja tietysti Sex and the City, josta haluan avautua tänään hieman enemmän.
Monet tietänevät sarjan, lähinnä ihme jos nykyään tapaa jonkun joka ei ole kuullutkaan siitä. Minun koukutukseni alkoi jo varsin varhaisessa vaiheessa, olin 12 ja liimattu television eteen aivan samoin kuin nykyäänkin. Always in a mood for SATC! Kakkos leffaa en ole vielä raaskinut ostaa, mutta leffassa kävin sen tottakai katselemassa kuten ensimmäisenkin.
En suoraan sanottuna tiedä edes suuntaa antavaa lukua sille kuinka monesti olen jaksot nähnyt. Viimeisen kauden kuitenkin useammin kuin muut, se on syystä jota en tiedä suosikkini. Tähän aikaan vuodesta tulee aika kun minun tekee mieli linnoittautua sohvalleni(joka sivumennen sanoen ei voi kovin hyvin) ja katsoa jakso toisen perään ja levy toisen perään Carrien seikkailuita.
Tässä kohtaa otsikko astuu kuvaan, katsoin juuri 2 kaudelta jakson, jossa Carrie sanoo nuo legendaariset sanat miltei yhtä vakuuttavasti kuin Barbra Streisand n.30 vuotta aiemmin. Minusta mikään ei ole tyylikkäämpää kuin sanoa rakastamalleen miehelle uskomattoman kauniina ja voimakkaana noin, sivellä hänen hiuksiaan ja kävellä pois. Bittersweet must be the word. Halusin vain jakaa tämän kanssanne.
Seuraavaksi minun real life kokemuksiini tältä päivältä, hiivin tosiaan usein maanantaisin ja keskiviikkoisin ennen luentoa jo hyvissä ajoin Helsinkiin, sillä yleensä haluan shopata hieman tai vähintään kuolata ihanaa materiaa erinäisissä kaupoissa(tänään kävin Vero Modassa sovittelemassa vaikka mitä ihania mekkoja ja rättejä, joihin ei oikein nyt ole varaa). Varsinainen missioni oli kuitenkin etsiä meikkivoide. Kyllä, MINULLE!
Totuus on, että minulla on ollut tasan yksi meikkivoide, ostin sen jossain 6-8 luokkalaisena ja käytin sitä muutamia kertoja. Se ahdistaa. Tuntuu kuin olisi joku ällö ihoontakertunut/liimattu naamio naamassa. Nyt kuitenkin on tullut minullekin aika opetella käyttämään ja kestämään meikkivoidetta.
Puntaroin mielessäni kumpi kauppa on halvempi, Anttila vai Stocka, päädyin Anttilaan ja huomasinkin loistavan tarjouksen, maksa 2 osta 3 Lumenen natural code meikkiä. Valitsin lopulta Cream nimisen meikkivoiteen, violetin kynsilakan ja Peach sävyisen eye dramatizerin. Laskeskelin että yhteensä maksaisivat n.13-14e. Menin kassalle ja annoin 20e setelin, ilmeisesti myyjäparka oli aivan hämmästynyt siitä kuin stunning olin ja ojensi takaisin melkein 16e! Toimin sitten kuten kuka tahansa yhtä heikossa rahatilanteessa oleva toimisi, nappasin rahat hymyilin tavallistakin leveämmin ja kipitin ulos kaupasta tyytyväisenä. Hieman bitch myönnettäköön, mutta eihän kyseessä ollut minun vikani varsinaisesti...
Huomisen tavoitteeni on koota kaikki myyntiin menevä krääsä,vaate.asuste ja muu materia yhteen kasaan kirpparia varten. Suurin osa varmaan mikä ei kirpparilla mene kaupaksi päätyy SPR:n konttiin tms. , sillä haluan oikeasti vähentään mun romukokoelmia, etenkin jos aion muuttaa Lontooseen tai vähintään Helsingin keskustaan. En jotenkin usko, että pitkään aikaan tulen asumaan näin suuressa asunnossa. Yksi syy on tietenkin varojen keräys Lontoon joulukuun matkaa varten, jos saisin suunnilleen kaiken myytyä niin saisin alakanttiin arvioiden n.300e! En tosin usko, että kaikki menisi kaupaksi. Kaapeista on lähdössä ainakin muutamia kenkäpareja kokoa 35-36 sekä korsettia ja tyllihametta plus ainakin 25 turhaa leffaa, ilmoittelen täällä milloin ja mistä kirpparilta minun ja Anittan pöytä bongattavissa!
Ps. Olen syönyt tasan kerran sushia, enkä silloin edes suuresti pitänyt siitä ja nyt mulla on ollut joitakin päiviä mieletön(ja todella erikoinen) mielihalu saada SUSHIA! Onneksi ystäväni Nina on luvannut lähteä piakkoin seuraksi johonkin Helsingin sushi ravintoloista, looking forward<3
No comments:
Post a Comment