I can't take it any longer

Varsin tavallista on mun arjessa se, että elän etäällä kaikesta, silleen että vaikka teen jotain niin mietin muuta ja rakentelen pilvilinnoja siitä millasta elämää haluaisin elää. Pari kertaa elämässä mä olen tehnyt jotain repäisevää, sellasta mikä on ollut välttämätöntä mulle, että pystyn jatkamaan hengittämistä. Nyt alkaisi taas olla aika. Kokoajan haudon Lontooseen muuttamis projektia ja pikku hiljaa olen koonnut hakemuksiin tarvittavia juttuja. Samalla pidän varasijalla Australian Perthiin(kyllä, Heath Ledgerin kotikaupunki) töihin lähtemistä, kyseessä olisi laukkahevostalli.

Kai mä olen vähän vaeltajaluonne?

Nyt mun henkireikä on tuleva Lontoon matka ja klassikkoelokuvat. Elokuvista puheen ollen, onnistuin monen turhauttavan yrityksen jälkeen saamaan läpi Play.com tilaukseni. OP:n visa electron ei tuntunut millään toimivan vaikka tilillä oli rahaa, nettimaksut oli aktivoitu ja kaiken piti olla ok. Nordean kortilla sitten viimein onnisti. Nyt on 5 leffaa matkaamassa tänne päin!  Kaikki sellasia joita on joko mahdoton tai _todella_ vaikea tavoittaa Suomesta.

 Voisin nopeasti suositella muutamia viime aikoina katselemiani pätkiä, osan varmasti monetkin nähneet. The Way We Were, voi luoja yksi parhaista elokuvista ikinä, olen katsonut tämän kauan sitten ekan kerran enkä kamalasti pitänyt siitä, sillä pikkuteinin aivoni eivät silloin tajunneet elokuvaa yhtään. Samanniminen biisi soi leffassa ja sekin on todella kaunis. Inhoan polittiikkaa joka katselukerran jälkeen enemmän. Tämä on yksi Play.comista matkalla olevista leffoista.

Takuuvarma itkettäjä.

Barbra Streisand upeana.

 Hevoskuiskaaja, jatkaakseni samoilla  linjoilla,Robert Redford tässäkin ja en tajunnut tätä leffaa lapsena. Eeppinen ponitarina ja aika ahdistavakin välillä. Kimmon omistaja sanoikin, että jos meille käy joku kerta samansuuntainen onnettomuus niin sitten pienin ongelma on saada Robert Redford tänne opettamaan mua ratsastamaan uudestaan. Lisää Redfordin huippuhetkiä Sneakers ja Minun Afrikkani leffoissa, molemmat niin loistavia kuin nämäkin, enkä minä edes ole mikään Redford-fani! Sillä vaan on loistavia leffoja.

Yksi 2000-luvun uutuus tuotos jota odotan kovasti on Burleski-musikaali, päätähtenä kaksi minun lapsuuden ja miksei nykyisyydenkin ihannenaista, Cher ja Christina Aguilera. Vähän mua jännittää miten pahasti Cher jättää varjoonsa Christinan, etenkin kun ei yhtää tiedä miten lahjakas hän on näyttelijänä. Cherillä on vähän turhan usein ollut tapana himmentää muita(esim. Noidat-leffassa Susan Sarandon on niin pahassa paitsiossa etten aina edes muista hänen esiintyvän leffassa!). Totuus on kuitenkin, että Burleskin biisit ovat väkisinkin vähintään fabulous.

Virallinen leffajuliste ja epäilemättä tulee olemaan myös DVD:n kansikuva.

 

Kyllä, kelpais näyttää tuolta 64-vuotiaana, vaikka pitäisikin käydä plastiikkakirurginpakeilla. Cher ei sentään kiellä käyneensä fiksailuissa, toisin kuin esim Jacko ja no..yli puolet Hollywoodista. Olen ikuisesti katkera siitä, etten ole päässyt näkemään Cherin konserttia ikinä, 2002 vuoden Suomen keikka peruuntui :(

Loppuun minun muutama ostos, ympyrähuivi ja pipo! Tähän vuoden aikaan on jo hyvä varautua järein asein, eli autoon talvirenkaat(vaihtuu maanantaina omaani) ja lämpimiä vaatteita,kenkiä ja asusteita. Etenkin kaulahuivit on tärketä mun kaltaisille herkkiskurkuille.

Todella luonnollinen käsivarakuva joka on otettu sisällä xD Joo no anygays näette vähän mitä tullut ostettua. Huivi oli kaupan viimeinen! Varsinainen voittaja fiilis tuli kun sain napattua sen. Kelpaa sitten Lontoossa shoppailla huiviin hautautuneena.