Kuopiocity girl

Kotikaupunkia kysyttäessä en oikein vieläkään osaa vastata Espoo vaikka kuukautta vaille 2 vuotta se on sitä ollut. Sydämessäni olen kuopiolainen vaikka minusta tuntuukin joka kerta täällä vieraillessani siltä kuin joku työntäisi puukkoa rintakehääni. Täällä on uskomaton määrä kipeitä muistoja, joista milloin mikäkin paikka muistuttaa. Kouluun jossa kävin yläasteen en esimerkiksi halua mennä edes pihalle. Hyviäkin muistoja on muutamia ja niiden takia jaksaa tuntea ne huonotkin kun tänne tulee. Suurin osa ystävistäni on muuttanut muualle täältä, mutta niitä muutamia tapaan kyllä aina hyvin mielelläni ja tälläkin viikolla minulla on ollut aivan uskomattoman hauskaa Sannan, Rasmuksen ja Nanan kanssa.  Tärkeintä Kuopiossa on kuitenkin Topi. Niin ja Lisbeth aka Liisa Lisbe Lipe Paholainen.

Minun on vaikeaa kuvitella, että enää koskaan asuisin täällä, vaikka toisaalta tahtoisinkin. Pienessä kaupungissa asumisessa on oma yksinkertaisuutensa, joka viehättää minua. Lisäksi ehdottomasti se, että tiedän tasan tarkkan missä täällä on mikäkin virasto ymsyms ja niin sanoakseni osaan käyttää tätä kaupunkia. Se, että yleensä eksyn ainakin kerran joka vierailulla on sitten eriasia!!
Syksyllähän saattaa tieni viedä tänne, mikäli en pääse kouluun muualle niin se on sitten Kuopiotuomio napsahtamassa, yritän olla miettimättä sitä liikaa ja rentoutua nyt täysin kaikista kouluunpääsemisajatuksista.

Tärkeitä spotteja Kuopiossa ovat kahvilat. Kaneli on oma suosikkini ja siellä olen monet itkut ja naurut kokenut ja jakanut, milloin minkäkin kriisin takia. Coffee house on myös paikka, jonka penkkejä olen kuluttanut urakalla ja ikkunoista on loistavat näkymät kyyläillä kuka kulkee kenen kanssa minne ja minkä näköisenä. Sitten on Houkutus. Siellä oli aiemmin listalla tämän herkkuperseen ehdotonta suosikkikaakaota ikinä. Marenkikaakaota. Muutenkin siellä on aina ihania kakkuja ja leivoksia nams nams, osuvampaa nimeä on kahvilalle vaikeaa keksiä.
 Muita suosikkipaikkojani ovat tietenkin vanha ratsastuskouluni ja sitten mökki. Tätä kirjoittaessa istun mökillä, minun omassa leikkimökissäni, joka on kyllä oikeastaan ennemminkin aitta, sillä täällä on sähköt ja kaksi sänkyä(kerros).  En viihdy täällä pitkään, kaipaan kaupungin ääniä ja menoa, mutta kuitenkin minulla on koko elämäni ajalta täältä muistoja. Kahta juhannusta lukuunottamatta olen viettänyt täällä jokaisen juhannuksen ja tänäkin juhannuksena olisi tuntunut hyvin oudolta olla jossain muualla. Minut kyllä kutsuttiin kahteen muuhunkin paikkaan juhannukseksi, mutta ukin tekemä paella ja muurinpohjaletut veivät voiton. Niin ja tietysti Topin kanssa vietettävä aika, Topi on kuitenkin jo 12 ja tämä saattaa hyvinkin olla sen viimeinen kesä vaikka aktiivisesti yritän unohtaa moiset ajatukset. Koira on kuitenkin hyvässä kunnossa ja virkeä.

Saavuin tänne tosiaan maanantaina ja Anne matkasi kyydissäni niin ajomatka sujui varsin nohevasti. Ilta oli pitkällä jo enkä ehtinyt mitään jännää tehdä.

Tiistaina vietin aikaa mun jätkien kaa eli:

Oli ihan parasta niinkuin meil on aina yhdessä.

Jonkun huppari on mulle vähän suuri...Voisin käyttää mekkona :D

Juhannus tosiaan meni mökillä, tässä on vähän asukuvaa, olin aika puskalookissa naaman ja tukan osalta, kun kuitenkin mökillä oltiin.

Hame on uusi Living dead soulsin joku, ostin sen erityisesti Myötätuulirockia varten ja pidinkin sitä siellä sunnuntaina. Takana on samaa pitsiä kuin edessä oleva 'pyrstö', jolle en tähän hätään keksi fiksumpaa nimeä. Hyvä että oli hieno hame kun muuten en oikein jaksanut panostaa.

Liisa mummon kasvimaalla, mummo arvosti.

Ruusukki taas tykkäsi pyöriä hiekassa..tutkimattomia ovat kissojen tiet...

Olin mökillä sunnuntaihin asti ja voi hyvää päivää oon ihan itikoiden syömä. Mökkikiintiö tältä kesältä tais nyt olla tässä.

Juhannuksen jälkeinen viikko meni aika hyvin hevosten kanssa, ystäviä nähden ja äitin muuttoa tehdessä. Muutto on vielä täysin kesken, sillä pientä remonttia tehdään ennen kuin ihan kaikki kamat muutetaan sinne ja toistaiseksi asuinpaikkana on tämä vanha rivari. Uusi talo on paritalo ja siellä on iso piha ja jopa ranta! Ihanaa eläimille.

Varsinainen asuinrakennus on kyllä muutenkin aika tosi iso, 2 kerrosta ja yläkerrassa jo pelkästään 3 makuuhuonetta,vessa,keittiö ja olohuone. Alakerrassa on minulle omahuone, 'pannuhuone', saunatilat, vessa, muutamat komerot ja viinikellari ja kaksi isoa epämääräistä betonihuonetta jotka ovat melko suuria mutta oudosti silleen että toisen läpi pitää kulkea päästäkseen toiseen. Muutenkin alakerta on melko pimeä ja sokkeloinen, tulee ihan mieleen se talo Uhrilampaissa...Viinikellari puolestaan on maalattiallinen puoliksi maanalla sijaitseva pimeä luola, jossa on ihan Hiidenpataa muistuttava rautahella/pata tms, en nähnyt kunnolla kun kurkkasin sinne vain ovelta. Nimim. en tosiaan ole asumassa siellä alakerrassa yksin!!

Muutamia kuvia siitä uudesta talosta:

Etupihalta

Yläkerran kylpyhuone on aika hieno.

Portaat alakertaankin on jokseenkin karmivat, jyrkät,pimeät ja liukkaat.

Uhrilampaat sokkelon tunnelmaa...

Takapihalta lähtee jyrkkämäki lammelle, jossa on laituri mutten tiedä kuinka suositeltavaa tuolla olisi uida.

Talo takaa.

Sentään jotain nättiä pihamaallakin

Sydänsairas Topi vietti kuumat päivät varjossa ulkona, märän pyyhkeen alla ja oli ihan tyytyväinen.

 

Kaupungilla kävin oikeastaan melko vähän, tässä pari kuvaa Houkutuksesta.

Ostoksia ja lahjuksia laittelen myöhemmin kunhan kuvailen ne kotona.

Kuopiokuviini kuuluu aina saumattomasti kuvia Helmillä ratsastamisesta, ystäväni Heidin ottamia tietenkin. Ratsastin kerran myös Tepalla, mutta Heidi ratsasti itsekin samaan aikaan joten kuvia Tepsukasta ja minusta ei ole.Tänään menen kyllä vielä ratsastamaan, luultavasti Helmillä. Eli kuvia tuleepi ehkä lisääkin.

Ratsastuksen jälkeen olin tosi hot, mutta oli pakko saada tämän ihanan Pyhä Birma-rotuisen tallikissan kanssa kuva, tuitui<3 Minulla on kauhea kissakuume ja tahtoisin juurikin tälläisen pyhiksen, tosin ehkä ruskeanaamioisen ja tyttökissan.

Helmikki on muuttunut kyllä tosi rauhalliseksi verraten siihen mitä se oli 2007 kun sillä aloin mennä. Helmi ja Reiska on ollu mulle tähän mennessä ne rakkaimmat hevoset, ihan jo luonteen puolesta ja tietenkin sen ratsastettavuuden. Molemmat on niin minun tyylisiä, reippaita,rehellisiä ja yrittelijäitä. Helmi on tavallaan tosi vaativa ratsastettava jo rakenteen puolesta ja vasta nyt viime vuoden aikana kun olen sillä mennyt se on alkanut liikkua edes suunnilleen oikein. Toivon kyllä, että osittain johtuen siitä että Helmi oli hyvin vähän ratsastettu kun aloin sillä mennä ja siksi, että olen itsekin kehittynyt siitä mitä olin silloin.

Luvassa vielä lisää ponikuvia tämän päivän ratsastuksesta ja myöhemmin Pori postaus, sillä lähdetään Barbiereissulle sinne 8pvä, viivytään ehkä joku nelisen päivää tai niin kauan kuin huvittaa, odotan kovasti matkaa<3